Nuori nainen puukottaa aviomiestään, upottaa veitsen terää 12 cm hartioihin. Monet syyt upottaa, mutta silti.
Lautamies voi vielä illalla pahoin verikuvat nähtyään, autenttisen hälytyskeskussoiton kuultuaan, ja ennen kaikkea nuorta tyttöä kasvoihin katsottuaan tai oikeastaan jo sitä ennen kun vartijat saattelivat tytön oikeuden eteen: tulevaisuus veitsenterällä.
Niin niin.
Niin monia syitä upottaa - mutta silti.
Salin perällä istunut lehtimies ei paljon hätkähtänyt, rikoksista raportoiva kulunut mies on lehteensä toimittanut paljon rankempia uutisia. Tämä miedoimmasta päästä otsikoksi asti. Luki iltalehteä jompaakumpaa ja luikahti nopeasti pois kun kuuli kansliapäätöstuomiosta.
Oli sentään toimitussihteeri arvioinut jutun kolmen palstan arvoiseksi vailla tietoa montako vuotta.
Todistajan vala
"Minä N. N. lupaan javannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan kautta, että minä todistan ja kerron kaiken totuuden tässä asiassa siitä mitään salaamatta tai siihen mitään lisäämättä taikka sitä muuttamatta." poistuu.
Jos ensi viikolla joudut oikeuteen, käräjille todistajaksi, et enää siirrä mahdollista lööperinlaskuasi Jumalan nimiin, vaan otat riskin ja vastuunkannon omalle kontollesi.
Jumala näet häädetään raamattuineen oikeussaleista vuoden 2016 alusta ulos, putsataan pois.
Yhtäkään sormea ei enää Raamatulle aseteta.
Todistajan vala poistuu ja kaikilta todistamassa kävijöiltä pyydetään todistajan vakuutus.
Jumala vaihtuu Ihmiseen, siis todistajan omaan kunniaan ja omatuntoon: taivastie tukkeutuu.
Voimaan jää
Todistajan vakuutus:
"Minä N. N. lupaan javakuutan kunnian ja omantuntoni kautta, että minä todistan ja kerron kaiken totuuden tässä asiassa siitä mitään salaamatta tai siihen mitään lisäämättä taikka sitä muuttamatta."
Tämä lappilainen jokivarsikylä, Suvanto, olisi hukkunut tekojärven alle (WP)
Suvanto - Pelkosenniemi WP-kuva
jos Kemijoki Oy eli omistajat olisivat saaneet tahtonsa läpi.
Puolenvuosisadan taistelu on nyt ohi eikä Vuotoksen tekojärveä rakenneta. Todennäköisesti.
Melkoista soutamista ja huopaamista olemattomalla järvellä on ollut: tuimina ovat käyneet laineet kun kannattajat ja vastustajat ovat airoillaan huiskineet.
Nyt kun taisto ohi on, on jälkikirjoituksen aika. Pirkko Hyvösen romaani Vuotos- Vastasatanut uusi lumi, Nordbooks 2014, kertoo yksilötasolla, asukkaiden ja päättäjien näkökulmasta järvisodanaikaiset mietteet.
Komeiden maisemien kuvaus on komeaa, asukkaiden kipuilu ja tuska koskettavaa.
Häviäjiä ovat kaikki, souditpa tai meloitpa kummalla puolella tahansa.
Arki ja jokapäiväinen elämä on tulevaisuuden suhteen epävarmaa, siis vielä epävarmempaa kuin tulevaisuus yleensä on. Perheriitoja, sairauksia, seurusteluesteitä, salailua, vihanpitoa arkisessa elämässä. Ikävyyksiä riittää päiviksi kuukausiksi, vuosiksi, vuosikymmeniksi.
Vuosituhantinen maisema on hukkumassa veteen; veden alle jäävien tilojen asukkaat myyvät firmalle tiluksensa ja muuttavat vaivihkaa maalikyliin. Viimeisenä Heikki, joka joutuu ampumaan uskollisista uskollisimman ajokoiransa, koska ei siitä olisi eläjäksi kaupunkiin, kolkkoon kerrostaloon Rovaniemelle, minne mies Mirjansa kanssa muuttaa ja missä avioero on valmiina vaanimassa.
Useamman uppoavan perheen kautta Hyvönen kotiseutuun kiintyneitä kylänihmisiä meille näyttää ja saa nostettua yksilöt möhkäleisen massatuhoojan kynsistä eläviksi ihmisiksi.
Romaani on aina tunteikkaampi kuin kylmät asiapaperit, se nostaa ihmiset esille eikä jätä asiaa kylmäksi, niin kuin olisi jättänyt romaanin loppuun liitetty nelikymmensivuinen virallisten Vuotos-asiapapereiden yhteenvetoaineisto, jos pelkästään se olisi julkaistu irrallisena tietokirjana.
Nyt pikku-Matti, joka romaanin alussa ihmettelee isänsä kyyneleitä ja joka lopulta itse vanhana isänä ja ukkina vuotostaistelunsa taistelleena hukkuu veteen ja saa aikaan kyyneleitä, muuttuukin eläväksi kuvaksi eikä jää pelkäksi mappiaineistoksi liiteluetteloon.
Empatisoinnissa on voimaa enemmän kuin asiapapereissa.
Hyvä Hyvönen!
Oli niillä huimilla miehuuskoeveljeksillä paljon muutakin sälää kuin virkavallan väkivaltainen vastustaminen: laitonta uhkausta, pahoinpitelyä kahden jos kolmenkin laista, vahingontekoa; jos kohta itsekin olivat kirveen hamaraa saaneet maistaa muutaman hammurabin kostona.
Sali oli tupaten täynnä lakimiehiä, yksinlaskien viisi asianajajaa, syyttäjä ja ukkotuomari.
Ja me maallikkotuomarit, ent. lautamiehet, siihen päälle.
Etteikö muka pienikin ihminen saa yhteiskunnan kermaa liikkeelle!
Semmoinen kymppitonnin pieti tuo yksi puolikas päivä. Plus mitä sitten maksanevat ne toisen vuoden vankilapäivät - entä se pahanolon hinta?
Ja kunnon konnat sen kuin nauravat kotikoloissaan ...
Kirurgin veitsi olikin sitten seuraava veitsi joka uhrin kämmeneen upposi, se tosin pivon puolelta.
Niin oli hyvä tuuri, jottei jänteitä uhrilta ollut katkennut.
Ilmankos syytetyn asianajajalla olikin kanttia sanoa lievennykseksi:
- Jos päämieheni olisi halunnut oikeasti vahingoittaa, niin hän olisi iskenyt veitsen terän poikittain eikä pitkittäin kämmenselän läpi.
