hikotusta ... sivumerkkejä

Kysymykseen vastauksen löydät täältä:

Arto Jokinen on tutkinut suomalaisen maskuliinisuuden juuria munaskuita myöten. Perehtynyt Suomen sodista kertoviin kirjoihin ja niiden avulla yrittänyt päästä perille 'mikä mies on suomalainen mies?' -problematiikkaan. Sodista kertovia kirjoja on ilmestynyt toista tuhatta, joista hän on valinnut tarkempaan syyniin kolmisenkymmentä teosta.
No ei se mies ole ainakaan sellainen kuin Arla Kanervan Taiteen mustan kirjan taiteilijapahoinpitelijät.
Vaan?

Jokisen kirja Isänmaan miehet, Vastapaino 2019, kertoo:

"Ideaalimaskuliinisuus on yhtä soturiin liitettävien attribuuttien kanssa."

Siihen kuuluu myös väkivaltaisuus.

"Asevelvollisuus on kuitenkin vain yksi sukupuolen teknologia, joka liittää väkivallan ja maskuliinisuuden yhteen. Muita ovat esimerkiksi kirjallisuus, elokuva, sarjakuva, näyttämötaide, kuvataide ja media."

Noin loppuyhteenvetelee miehuutta edesmennyt tutkija Arto Jokinen (1964-2016), joka itse oli aseistakieltäytyjä, intohimoinen kamppailulajien harrastaja, ristiinpukeutuja sekä fetissi- ja BSDM-toiminnan aktiivi.
_
aiheesta lisää

Tekijä-taiteilijan ihmisyyttä tässä jäljitellään ja perään kuulutetaan.

- Jos tekijä on nekrofiili - voiko hän dj:nä olla huippu (britti Jimmy Savile)?
- Jos tekijä on naisenpieksäjä - voiko hänen taiteensa sytyttää (Picasso)?
- Jos tekijä on hetero ja vaimon puukottaja - voiko hän kirjoittaa hyvin (Norman Mailer)?
- Jos tekijä kiusaa, itkettää ja valvottaa näyttelijää - voiko hän olla oiva ohjaaja (Kubrick)?
- Jos tekijä seukkaa kerralla useamman naisen kanssa - voiko hän olla hyvä kirjailija (Ilmari Kianto)?
Bill Cosbylla omat pedofiiliorgiansa, Byronilla kaappihomoutensa ja perheen pieksäntänsä ...
Loputtomiin.

Satoja tapauksia taiteen kentältä poimii Arla Kanerva Taiteen musta kirja - miesten mielivallan historiaa -pamflettiinsa ja lyö näitä räkämiehiä korville eli tarjoaa korvamakeaa - sitä samaa mitä nuo taiteilijat kanssaeläjilleen. Säästelemättä, armotta.
Taidesaavutuksista viis.

On se merkillinen pyöriteltävä tämä käsite suvaitsevaisuus!

must

Ei tässä tupakasta puhe, mutta viinanviemästä kyllä.
Norjan Northugista, joka hallitsi hiihtomaailmaa suvereenisesti, mutta jolle lopulta sattui kohtalokas kolari: lähteä nyt kännissä autoilemaan!

Vaan tuo ei kuitenkaan ole Peter Northug-elämäkerran (33-v !) päätapahtuma; se on sivuseikka sen mahtavan materiaalin kanssa, jonka kirjoittaja Forsang on Norren nahkoihin asetuttuaan saanut Peteristä sanoiksi kaivettua - lukijan tuska on vähintään yhtä kova kuin Peterin tämän vetäessä pää kainalossa kivuliaita harjoituksia tai lähestyessä puolikuolleena maaliviivaa.
Tuska rajaton, kuin myös hyvänolontunne voiton irrotessa. Lukijallakin!

Siinä tohinassa ei jää aika seurustelulle eikä hurvittelulle. Päivät täyttyvät mielettömästä harjoittelusta. Koko ajan tavoitteena olla paras, näyttää jo nuorena:

"Halusin voittaa. Millään muulla ei ollut väliä"

Ja miten vaikeaa se alkuun oli:

"Huolimatta siitä, kuinka moneen kilpailuun osallistuin, hävisin joka kerta. --- 24. sija. 17. sija. 10. sija. 13. sija. Minulla ei ollut pienintäkään saumaa."

Ukin toiveen täyttäminen velvoitti: "Pakota ne katselemaan selkääsi, poikaseni."

Onnistui, harmillisesti vasta sitten kun ukki oli jo kuollut. Onnistui moninkertaisesti.
Lopulta oli jo varaa ottaa löysemmin, jokunen nainenkin ja alkoholia ja sitten tuo autokolari valheineen.

Lukekaa hyvä kirja ihan ok!-kaverista, jolle onneksi ei käynyt myllylät.

Mutta mikäs norjalaisten: nythän niillä on se Klæbo - Johannes Høsflot.
Harmillistako? Eikö jo yksi Johaug riittäisi!
No Seefeldissä pian tuo nähdään.

kohua

NALLUPIRU PURI PULLAN.

Ihan ite keksin otsikon ja tuon sisäänheittolauseen Aattelu rulettaa -palindromikirjan, etuperintakaperin kirjoituksen, inspiroimana. Hällä väliä mitä lause tarkoittaa, pääasia jotta pysyy palindromina. Ja onhan Nallu Nallen lemppari!
Ja varmasti joku Aki on ihan sika, joskus.

Pekka Kytömäki, myönnettäköön, on paljon taitavampi sananväännössä: on tehnyt kokonaisen lipo satasivuisen (88 s.) palindromirunokirjan iloksemme.
Siis aatelkaas: jok'ainoan runon voi lukea alusta loppuun tai lopusta alkuun ns. presiis seim uvei !

Tempastaas malliksi naimiskauppa:

OIVA AVIO
Nain amnesian,
naisen, manian
*
Nait apatian

Kunhan ei otsikon karju (Aki) tuossakin näyttelisi ratkaisevaa roolia amnen perässä ... ?

No sitten iloisempiin tunnelmiin eli ikääntymisen iloihin:

Auts!
Ihana nahistua.

Piruileeko Kytömäki - satirisoinee?

Saa siellä Trump jos Sipilä-Soinikin oman kakkupalansa, myös Halla-ahon Jussi:

Halla-aho:
"Latistan natsit.
Aloha, Allah!"

Niitä näitä elämän eri aloilta lemmestä kankkuseen, atriasta to do -listaan.
Tarttukaas kattaukseen!
Jänskättää kääntää aina uusi lehti, uusi sivu ja katsoa mitä herkkukurmeeta Kytömäki-palindromimenu kullakin sivulla tarjoaa. Erikoisia ainakin ovat tarjotut, eivätkä helposti nieltäviä. Maistuvat kyllä niin että tulee kaluttua luutkin:

Ota kuuloke.
Kuuluu paasaus:
sopassa possua,
saapuu luukeko,
luukato!

Loppusanat

Eduskunnan tilitoimiston apulaistoimistopäällikkö, sittemmin talouspäällikkö Pertti J. Rosila antaa palaa, kai tuon ollimaisen tittelivyöryn innoittamana, kertoessaan kirjassaan Arkadianmäen kirstunvartija, Tammi 2018, kuka kukin ja minkälainen kansanedustaja on.
Ja on!

Hyväkin tyyppejä löytyy, mutta poikkeavathan meitä enemmän kiinnostavat.
Kirjan luettua jää käteen muutama kumma:

- Heinäluoma täysin kaksinaama juonikko
- Uosukaisella Topissa turva, enemmän kuin puolueessa
- Lipponen omapäinen pässi
- Stubb itseään täys kuin turusen pyssy
- Aho tervehtimätön koppava kollegoilleen
- Ruohonen-Lerner nyhtää rahat aina kun voi - ja vaikkei voisikaan
- Niinistön ärhentely väheni Haukion löydettyään
- jne.

Veronmaksajien kannalta parhaita pihejä ja säästäjiä olivat puhemiehinä Niinistö ja vaatimaton Lohjala. Eduskunnan 'eesistujista' ylivoimaisin tuhlari oli pääsihteeri Ooppera-Tiitinen, jota Niinistö epäonnistuen yritti usuttaa töihin eikä vain niin että

istuu lähes tyhjän panttina puhemiehen korokkeella ja sisälukee puhemiesneuvoston kokouksissa lukutaitoisille läsnäolijoille eduskunnan päiväjärjestystä-

On tuota nähty teattereissa, joskus Imatralla, joskus Varkaudessa, viimeksi Lieksassa.
Nyt tämä 'aika omituisen näköinen hiippari' on litistetty kirjaan, saatu kiinni itse teossa, tämä ihme, josta The Boysin kitaristi Antero Jakoila ei ollut uskoa näkemäänsä eikä kuulemaansa:

Enkä ollut ollenkaan uskoa sitä minkälainen ääni siitä rääpäleestä lähti.

Somerjoki Rauli Aarre Tapani
s. 30.6.1947
k. 14.1.1987
on Someron hautausmaan hautakivessä luettavissa.
Nippa nappi ylitti toisen kaltoin kohdellun, Aleksis Kiven, iän.

Siinä välissä tapahtui paljon, enemmän kuin monella pitempään elävällä yhteensä. So. 172 levytettyä laulua ja melkoista elämäntuskaa. Ja se mitä kaikkea tapahtui, on nyt luettavissa luettavassa, runsaskuvaisessa elämäkerrassa: Jukka Rajala: Kaita polku - Rauli Badding Somerjoen tarina, Siltala 2018. Kaikki olennainen tapotarkasti kansiin poimittuna.

"Olen vastapaino suurelle showlle, keinotekoiselle kiihdytykselle ja isolle vauhdille."

Lausuu Hän, fiilaten ja höyläten -mies!

Kuulkaas ja nähkääs olennaisia:
+ herkkä, ujo, masentunut
+ viinan viemä
+ vaistonvarainen tyylitaju, tekstisisällön ymmärrys
+ ilmaisu tottelee nyansseja
+ täydellinen musikaalisuus

+ yms. yms. Kas tästä lisää:

Esa Pulliainen Baddingista
myös

No ei toinna pelästyä, ei Sulokaan olisi pelästynyt.
Olemme Sulo Karjalaisen, 76, pakeilla Kuusamon Suurpetokeskuksessa ja tutustelemassa jos jutustelemassakin kuuden karhun kanssa. Ensin käsipäivää julkkis-Juusolle, kuvataiteilijalle, sitten olkoot vuorossa Nätti ja Niisku, Reeta ja Tessu ja vielä tuolle uimari-kalastaja Vyötille tassua viimeiseksi. Tassu on lopetettu, se kun meinasi repiä Sulolta nahkat.

Käsipäivää annetaan ainoastaan tuoreen kirjan välityksellä ja Sulon kautta eli katsellaan vaikuttavia kuvia miehen ja karhujen välisestä kumppanuudesta - ennen kaikkea tuon viisisataakiloisen Juuson ja ikämies Sulon mitä hellimmästä ystävyydestä.

Kirjan nimi on komea, komeampi vielä kuin joku rekkamies taikka palomies: Karhumies. Komeimmat kuvat ovat Tapio Puupposen kamerasta, teksti kirkkoherra Vesa Tuomisen sekä Esa Silanderin. Teksti jää vähän säyseäksi, poukkoilevaksikin, mutta kyllä sieltä silti monta inhimillistä eläintarinaa irtoaa ja välittyy hoitajan huolenpito holhokeistaan.

Koko suurpetokeskuksen ideahan on 'löytö'karhujen pelastaminen, niin kuin Vyötin, josta kaikki alkoi 1990-luvulla:

"Vyötin emo oli tapettu Lehtovaarassa metsästäjien toimesta. Muutaman kuukauden ikäinen pentu löydettiin nukkumassa kuolleen emonsa vieressä. Poliisit pelastivat pennun viime hetkessä koirien hampaista."

Tai niin kuin alle nelikiloisen Niiskun, joka löytyi Simpeleeltä lammassuojasta pahasti päästä ruhjoutuneena:

"Niisku tarvitsi paljon hoitoa ja läsnäoloa. Se sai onnettomuuden takia epileptisiä kohtauksia."

Sulo nukkui Niiskun vieressä ja hoivasi kuin pientä lastaan. Niisku varttui, ja ajan oloon Niiskusta tuli äiti.

ps
muuten työpaikkaa tarjolla kirjan mukaan: Suurpetokeskuksessa tarvittaisiin ehkä vakinaista askartelu- ja vapaa-ajanohjaaja. Onkohan vapaaehtoisia?

pentu-uutisia
nimiäisiä

konkreettisesti eikä minkään #metoon vuoksi

On mielipuolista kähmiä ja käpälöidä, mitä Törhönen kielsi harjoittaneensa, ks. Arto Nyberg, siinä voi polttaa näppinsä ja menettää maineensa. Sitä paitsi siitä on nerous kaukana.

Tosin näppinsä voivat polttaa viisaammatkin, kuten säteidentutkijat tässä hiljan, näin ainakin lukee Markus Hotakaisen Neroja vai mielipuolia -kirjassa, Kosmos 2017, jossa tietokirjailijan luupin alla on joukko idearikkaita ja nerokkaita keksijä-/löytäjätyyppejä entisaikojen tiedemaailmasta.
Älyporukkaa pyrstötähti-Halleysta omena-Newtoniin käy esittäytymässä mitä kummallisimpine oikkuineen ja koukkuineen. Pyörii joukossa myös ukonjura Galileo Galilei, totta kai.

Varsin mielenkiintoista sakkia nämä nerot, jotka eivät kieltämättä tunnu välttämättä aina tässä maailmassa vaeltavan. Ei aina huolta huomisesta. Vaikka pitäisi kun lueskelee terveyskatsausta vaikkapa, kuinka Marie Curielle ja hänen miehelleen ja heidän tyttärelleen radioaktiivisten aineiden tutkimuksen kimpussa kävi. No isä-Pierre toki koki luonnollisen kuoleman: liukastui kaatosateessa Pariisissa, jäi hevosvaljakon alle murskaten kallonsa.

Otsikko yllä viittaa kirjan juttuun säteitä tutkineista tiedemiehistä - Röntgen, Tesla, Curie tai keitä lienevät olleetkaan - jotka oli kutsuttu illalliselle. Harmi vaan että tilaisuus ei oikein sutjakkaasti onnistunut: Listalla oli sormiruokana syötävää kanaa. Illan emäntä kauhistui nähtyään ruokamiesten kädet - monella sädetutkijalla oli käynyt sormikato kuolioineen amputaatioineen.

Otsikko ei siis tarkoita Hotakaisen kirjaa, päinvastoin.

Kun matkustat ulkomaille, etsit eksoottisia tutustumiskohteita.
Tuskin kuitenkaan himona niin eksoottisia kuin muuan psykiatri, jonka matkat ulkomaille menevät pieleen, jos ei ole päässyt tutustumaan kahteen kohteeseen: mielisairaalaan ja vankilaan.
Väittää, että niistä (ylläpidosta) parhaiten näkee kunkin maan edistyksen, kehityksen ja sivistyksen tason.

Tämä maailmanmatkaaja on nähnyt maailmaa laidasta laitaan niin maantieteellisesti kuin sosiaalisesti, Japanista Kuubaan, Managuasta Shanghaihin, tutustunut slummiasukkaisiin, valtion päämiehiin, ministereihin monenlaisiin.

Haistellut Lepakkoluolassa, Liekkihotellissa, unohtumatonta hajunlöyhkää: 'kuvottava, vanhan viinan, vanhan ripulin, oksennuksen, pettymyksen ja katkeruuden hien ja pesemättömien vaatteiden lemua, joka tarttui mukaan vaatteisiin ja hiuksiin'. Vapaaehtoisvastaanotolta kotiinviemisinä lääkärillä. Suomi täytti tuolloin 50 vuotta ja Marraskuun liike voimistumassa.

Olisi Ilkka tietenkin voinut rahakkaammankin homman heti alkuunsa ottaa, mutta pari tuntia kestänyt rahankiilto silmissä, rahapsykoosi, kunnanlääkärinä oli mennyt ohi ja elämän suunnaksi kääntyi puutteenalaisten parissa työskentely. Kutsumus voitti.

14 vuotta mielisairaalassa ja 12 vuotta eduskunnassa - eivät juuri, kuulemma eroa olennaisilta osiltaan, miten lie toimiltaan.

Siis Ilkka Taipaleen (s.-42) tosi vetävää tarinaa kaikki tuo ja lisää lukuhaluisille löytyy uutuuskirjasta: Mielisairaalassa - Lääkärin muistelmat, Into 2017.
Mieheltä joka osaa kuolemastakin tehdä houkuttelevan, kuten muuan potilas kehui.
Olkaa hövelit!

lisää

Urheilukirjoja on pitkin syksyä putoillut kuin lehtiä puista, muistakin kuin höyryisistä jääkiekkoilijoista kertovia.
Jäävät vain niin helposti syrjään kun skandaalijuttuja eivät juuri sisällä, vaikka ovat ansiokkaita ja huolella toimitettuja.

Vaan minkäs me sille mahdamme, kun meitä uteliaita kanssaeläjien töppäilyt ja vastoinkäymiset tahtovat eniten kiinnostaa. Jantuset ja Karalahdet luetaan heti alta pois ja sitten jos aikaa jää selailemme näitä muita.

Harmi jos lukematta jäävät tiukkaan asiaan paneutuvat teokset.
Kuten nämä uusimmat:
Urheilun kipupisteet (Leppänen & Löfgren).
Havuja Perkele! 100 suomalaista urheiluhetkeä (Kanerva & Tikander).
Kiveen hakatut 6: Urheilun nousuja ja laskuja (Teronen & Vuolle).

Urheilun kipupisteet, Finn Lectura 2017, käy läpi kaikki urheilulajit ja esittelee kunkin lajin vammariskit ja niiden hoidon. Huippu-urheilijat saavat puheenvuoron kärsimistään vammoista, jotka haittasivat ja haittaavat huippusuorituksiin tähtääviä ponnisteluja. Nyt urheilijat uskaltavat kertoa ja luetella ilman selittelyn makua vastoinkäymisensä aina Toni Niemisen hyppypeloista Marcus Sandellin karmeisiin henkeä uhkaaviin ulosajoihin.

Havuja Perkele!, Fitra 2017, kattaa itsenäisyysajan aikaisia unohtumattomia ja unohdettuja urheiluhetkiä niin että monia asia tulee kerrattua, monesti uusin silmin tapahtumia täydentäen. Kike pääsee pullistelemaan koko lihaksistollaan siinä missä Paavo Nurmen matkalaukusta Amerikan reissun jälkeen pursuaa taala poikineen: liki miljoonan nykyeuron edestä + Chrysler Six -henkilöauto päälle. Eikä 'toisen polven jalkapalloilija' Jari Litmanenkaan jää yhden jalan pelaajaksi.

Kiveen hakatut, Kirjapaja 2017, nimensä mukaan kertoo mananmajoille menneistä urheilun suuruuksista pieteetillä, muttei peitellen eikä vältellen kipeitäkään henkilökohtaisuuksia: Matti Hagmanista tunnistaa Hagmanin Matin.

Hyviä, arvokkaita, sisällökkäitä lahjakirjoja Suomi 100 -hengessä.

Lisuke