Erehdypä etsimään G:stä lehteä, jota et suin surminkaan enää lukisi, ihan vain tarkastaaksesi, vieläkö lapsuusaikojen jännäri ilmestyy.
Hetikohta olet lirissä ja liisterissä, irti pääsemättömissä Texistäsi. Menetpä sivulle kuin sivulle (IS; IL; Ampparit jne) haun jälkeen niin siellä TW pyssynsä kanssa lymyää.
Ehkä kuitenkin käsissä olevan kirjan esille tuomisen sekä opiksi ottamisen paras paikka on tämä paikka: cityläisillä lienevät yleisesti ottaen muut menot mielessä kuin 1) romaanin luenta, 2) teatteri, 3) ooppera, 4) baletti, 5) taidenäyttely, 6) museo.
Kuitenkin noiden kanssa joutuu tekemisiin ajan myötä halusi tai ei. Ja sitten sitä sormi suussa päätä pyöritellään, jamespotkukelkkamaisesti huudellen apuva ja helppiä!
Tässä nyt ensiapuopas, jottei itseään munaisi ihmisten kulttuuririennoissa: Katja Jalkanen & Aino-Maria Savolainen: Korot kopisten - Käytännön opas kulttuuriviidakkoon. Avain 2016.
Kirja on koottu Ystävä-kirjojen mallin mukaan. Mukana on oman alansa huippuja, kuten Katja Kettu, Paola Suhonen, Jaakko Hämeen-Anttila, Marco Hietala, Atso Almila ym. Monet alansa huiput joutuvat testiin eli vastaamaan revolverikysymyksiin tyyliin Lempikirjasi? Suosikkisävellyksesi? Suosikkielokuvasi? Viimeksi kokemasi kulttuurielämys? Minusta tuli taiteilija, koska ...
Kirjan tekijäkaksikon painotus on selvä ja kannustava: Taide ei ole tiedon vaan tunteen asia. Jok'ainoan citymeikäläisen ymmärrettävissä ja aistittavissa ja omaksuttavissa.
Semmoinen kevyt helposti lukaistava ja sulatettava kirja, etten sanoisi hömpähtävä opas, jonka luettuaan uskaltaa joba balettiin astahdella!
Ainoastaan yksi sana jäi epäselväksi: tutu. "Tutua käytetään vain esityksessä."
Mutu-tuntumalta tuntuu että tutu on jokin riepu, koska perään tekijät selvittävät balettitanssijoiden tiukkojen trikoiden käyttötarkoituksen: 'että opettaja pystyy näkemään pienimmätkin lihasten liikkeet'.
Pienimmätkin lihasten liikkeet! Vau!
Siinäpä se, eli:
Aistien avaamisoppaaksi Korot kopisten -kirja on kirjoitettu.
'Länsimaissa bongi yhdistetään yleisesti kannabikseen, vaikka historiallisesti sitä on käytetty samoin kuin muitakin vesipiippuja...' WP
Ai jaahah! Bongi ei olekaan yhtä kuin bongaus, joten heti alusta alkaen heikoilla jäillä ja jäljillä tässä. Mutta eipä ensimmäistä kertaa.
Joten jatketaan. Ikään kuin ei mokaa olisi tapahtunutkaan.
Tarkoitus on puhua ihmisbongauksesta.
Laji- tai pikemminkin nimituntemuskisasta eli josko joku taho järjestäisi kaupunkikilvan malliin City Run: osanottomaksu pilviin ja sitten vain kaupungille jäljistämään julkkiksia!
Eniten kuvannut palkittaisiin kunnon palkinnolla: paparazzin paikka Seiskassa, tai auto esim Lamborghini, tai jotain ...
Lintubongarit ajavat laumoina satojen kilsojen päähän nähdäkseen jonkin siepposen korpikylän navetan ylisten pärekatolla. Tai perhosbongaajat järjestävät kisoja montako erilajiperhosta päivän aikana niitulla lepatteli, kasvibeet kasveistaan kilpailevat. Joka tapauksessa luontoon landelle työntyvät.
Pirkka-Pekka P etunenässä.
Me maalta kaupunkiin tulemme pääasiassa sen takia että näkisimme julkkiksia: Café EkbergissäBenin, sen ZytZytin, tai Marco B:n, sen Nami-Namin, tai Punavuoren puistikossa Paula Koivuniemen, sen Aikuisen Naisen, Jari Sill...
Tällä kertaa Hesan kolmipäiväisen reissun tulos oli laiha: vain kolme julkkista ja Jari Sillanpää -kahvipaketti.
Kisaa pystyyn, hei!
Osanottomaksuksi tuommoinen tavanomainen huntti. Osanottajia tavanomaiset yli 10 000.
Laskekaas 10 000 X 100 € = 1 000 000 € !!! MILJOONA!
Eikä tarvitse juottaa ei syöttää porukoita, kyllä ne jaksavat jahdata.
Tuolla kehottelin kesällä matkustelemaan ja makustelemaan jotain erilaista kokeakseen, mutta jos ei kulttuuri-Suomi kiinnosta, niin ei muuta kuin Allegro alle ja Pietariin, missä parhaillaan lätkitään MM:ää.
Johan lähtee!
Ja halvemmaksikin tulee venäläinen yöpyminen kuin suomalainen hotelliyö, vaikka kuinka asiakasomistaja-alennuksin laskettaisiin.
Verikirkko - Gribojedovin kanavan varrella
Hyppäät Pohjolan Venetsian kaduille ja kanaville, tallaat Nevski prospektia ja olet kaupunkikulttuurin, tosin verellä ja hengellä maksetulla, ytimessä.
Talvipalatsi
Asetut tietysti asumaan lähemmä kaupungin sitä päätä, missä Eremitaasi, Iisakinkirkko, Verikirkko, Mars-kenttä, Pietari Paavalin linnoitus, Kesäpuisto yms. sijaitsevat yltöhollilla mm. Dostojevski-hotellia - taikka jos toiseen päähän, sinne suomalaisten kansoittamaan Moskova-hotellin erehdyt, niin onhan olemassa mainio metro: 30-senttisellä on koko kaupunki pääsi päällä tavoitettavissa.
Jos historianhavina ei kiinnosta, niin mikäpä estää kävelemästä Putinin jalanjäljillä Liteynyy prospektin liepeillä, missä Vladimir lapsuudessaan jengitappeli paikkaa itselleen auringossa. Taisipa taksiakin sompailla kaupungin kaduilla.
Mutta kyllä sittenkin mieluummin paree kuljeskella vaikkapa venäläisten kirjailijoiden koteja - Ahmatovan, Dostojevskin, maasta karkotetun Brodskyn jne. - sekä patsaita katsellen, välillä aina parin euron oluilla poiketen vaikkapa Kulkukoirassa.
Kaunis on kaupunki kanavineen - niin ja ne siltojen kaiteet, Nevan rantaperngermien kivetykset, suomalaista graniittia nääs. Ja tietysti Fontankan Anitškovin sillan neljä hevospatsasta ratsastajineen Nevskiä ylittämässä; kansanomaisemmin sanottuna seisot silloin sillalla seistessäsi 'Kahdeksan mulkun sillalla'; sopii laskea vaikka sormin.
Että on Pietarissa kaikelle kansanluokalle katsottavaa, sivistyneelle ja sivistymättömälle.
Yksin Krestyn tutkintavankilakin aiheuttaa oman hämärän säväyksensä Nevan rannalla.
