hikotusta ... sivumerkkejä

Jatketaas noilla Kalevan kisoilla.
Rätyn Sepe on valinnut uuden tyylin ja asennon haastatteluissa?

Paitsi painaa muita urheilijoita lyttyyn, niin painaa jo omaa päätänsäkin. Ja pitkään pitikin Ylellä asentonsa:

Haastattelu: 1:51:20 >

... on puoliksi tehty ja näytetty!
Vai miten se sananlasku sanoo?

Ja mitä päästelivät nämä urheilijakaunokaiset!
.

Kilpa käynnissä:
Arvatkaa ellette tiedä, kuka minkin punautti suustaan Kalevan kisoissa Oulussa uutuurin jälkeen - joko huulilta leuttavissa tai ääneen kuultavissa:

1. Perkele!
2. Vitun vittu.
3. Vittu.

a) Aituri Neziri; b) keihästäjä Oona Sormunen; c) pituushyppyri Emmi Mäkinen.

Olisi muuten luullut että miehet sanovat sen ja naiset miehen sen.
Vaikka täräyttelevät ne hiihtoniilotkin.

Että Alastalon salissa ja silleen.

No eipä todellakaan olisi uskonut että kansanedustaja Kike Elomaa diggaa runoista sekä lukee monimutkaisinta suomalaista kirjallisuutta eli Volter Kilpeä! (Tosin vähän harppoen.)

Ja että näin on, on Kiken kiittäminen Ikeä.
Tai no kansanedustajakollega Ilkka Kanervan keinosiementäjäisä-Veijoa, joka joskus siemennysreissuillaan Elomaan pihattoon kurvattuaan laittoi runoksi, varsinkin jos kunnan eläinlääkäri oli följyssä. Siinä siementäessään lausuivat herrat runoja, Leinoa mm., Kiken seistessä toimituksen vahtina.

- Mahtava meininki! päätteli Kike ja oli myyty - runoudelle.

Ja tämä tarina on tosi. Kustavissa kerrottu.
Kato vaikka ite.

Säpinää Paratiisissa
IV - I - II - III

- Hrrr!Hrrr!Hrrr! se ärhentelee tuolla Paratiisin kaivolla, paraskin kottero!

Onniakos ottaa pannuun ja kupoliin, vaikka itse on sen hankkinut Paratiisin paratiisina pitääkseen. Ikkunasta tsiigailee, koska ei voi sietää sen ääntä ja ärinää.

- Härillään on kuin Päätalon Kallen Viktoria Verke! Fillari, vitsailee Onni mielessään, mutta jo vakavoituu kun näyttää että tuo häriläs on tosissaan ja pian hyökkää liikkumattoman Tervatun Pukin kimppuun. Kuvat vuoden vaihteen Hesan rautatieasemalta ja Kölnin ahdisteluista vilisevät filminä Onnimme aivoissa. - Vielä väkisinmakaa. Vaikka tuskin pystyy, on se sen verran kova kalu tuo TP.

- Ja tämä uusi tulokas: vielä samaa sukupuuta ja puolta! Hyvänen aika. Eiköhän asetu kunhan ällyää, vaikka tiedä näistä ...

Onni aukaisee ikkunan. - HrrmmHrmmrrrmm! voimistuu ääni. Käynnissä tuntuu olevan. Pian päälle käy ja hyökkää, piru.

-LOPETA! karjahtaa Onni.

Vaan ymmärtääkös tämä uusi värkki, kuuleeko innoissaan edes. Sen kun ärhäköityy.

Eikä tuo TP:kään tunnu lopulta pahaksi pistävän!
Tapahtuupahan; onkin vähän yksitoikkoista viime aikoina tässä kasan viereen unohdettuna ollut, kun isäntä on keskittynyt EM-Pariiseihin ja Amsterdameihin futiskisoja ja heittojuoksuja seuraamaan, Ronaldon polvea ja Ruuskasen kylkeä suremaan. Ja upeasti näytti Dafnekin närhenmunat, oli se viestin toinen osuus uilakka veto, muut jämähtivät paikoilleen kuin...

Siinäpä se.

Onnilla alkaa kirkastua jotta melkein näkyjä hän tässä näkemässä: kuukauden valvominen yönsä päivänsä EM-kisojen kimpussa maksamassa veronsa kun näkyjä näyttää ja kummia kuuluu.

Tuliterä ruohonleikkuri se tuolla kaivolla seisoo hiljentyneenä Tervatun Pukin luona, sulassa sovussa ovat ja - kuhertelevat.

Kaikesta muustahan se kertoo enemmän, Saarikoskesta vähemmän, mutta kyllä Pentti jämeröittää näytelmän kun kommunismin, sosialismin, humanismin humalan koettuaan kokeilee vielä, tärppäisikö, löytyisikö elämän idis uskonnosta, jota ei vielä ole rohjennut kokea.

No sinne kuolee runoilija Heinävedelle entisen vaimon ja sen vallesmanni Variksen huomassa ja on nyt turistien 'kynittävissä' Uuden Valamon hautausmaalla.

Pentistä tulee näytelmän kantava voima ja Penttiä näyttelevästä Vesa Kervisestä aito Pentti, jolla riittää lumovoimaa paitsi näytelmän naisiin myös yleisöön.

Uuden henki on päätösjakson nimi, ohjaus ja käsikirjoitus edelleen Lauri Jäniksen, kuten Valamo-trilogian edellisten osien.
Olemme nykyajoissa.
Ajanhenkeen kuuluva markkinatalous on rynninyt kanavalle ja luostarin vetovoima kasvaa. Hilkulla ollut luostarin lakkaaminen on selätetty.
Verestä voimaa munkkivahvuuteen tuo nuori tyttöystävästään irti rimpuileva Rauno, jonka levottomuuden Jesse Kinnunen tulkitsee 'ihan niin kuin se on', hennosti, nappiin siis.

Mainioita osasuorituksia on vallan monta: Yleisön valloittavat, ainakin meidän seurueen, lomakylän isäntä Einon takana seisova Aulis Raitaluoto, ilmetty Tapio Hämäläinen. Entäpä räväkkä vaimo Marjo! Siinä ei nokka tuhise eikä ukko nenille hypi kun Riina Dahl näyttää kaapille paikkaa, vaikka sulaa vahaakin osaa Pentille olla, ihan lirkku. Entä keittiön Hilikka, luostarin köökerska, Päivi Svahn! Valmis vaikka Suomi-Filmiin. Kuin myös munkki Akaki, Hannu Räisänen, kiukku, joka on uudelleen lapseksi pullahtamassa ...

Uuden henki lopettaa trilogian, jonka edelliset osat näyteltiin Karviossa menneinä kesinä.
Isän varjo sekä Poika munkkilan polulla olivat vakavahenkisempiä; nyt voi jo irrotella kun hyvin pyyhkii
- vielä sentään ei niin hyvin että munkkilan whiskytuotanto olisi käynnistetty.

Menkääs nyt helekatissa katsomaan, lomakin kun monella on!
Ei tää nyt niin vakavaa oo - ikävää ei ainaskaan!