Julistetaan lukijatehtävä avatuksi:
Mitä itsekullekin reilun viikon aikana tästä helmikuun sunnuntaipäivästä eteenpäin tapahtuu.
Kynä käteen ja palautus kommentteihin 15.2.2016.
Lyhyttä päiväkirjaa, kiitos.
Malli Pentti Haanpään juuri ilmestyneestä Matti Salmisen toimittamasta Hurja-muistikirjasta. Into 2016.
Pentillä menossa vuosi 1948:
___
•7.2. "The Steinbeck Pocket Book" luettu - Toppausta.
•8.2. Suksilla Leskelään. - Kirje kyselevälle n:ti Piipolle. - Lueskelua. - Hautalassa ja sitten Kyllönen vieraana.
•9.2. Lueskelua ja shakkia. - Kirjeen käännös.
•10.2. Puunpilkontaa 1,30 t. "Georgian boy" luettu. - Soini ja juoppous ja peli ja köyhyys.
•11.2. Pienen unen jälkeen sama uudelleen "uudessa majatalossa". - Kylpy Kyröllä. Aamu tuli.
•12.2. Lueskelua, unen yrityksiä, kohmeloa, Rantala Onni pontikoineen.
•13.2. Lueskelua. - Illalla Kyröllä ja Koskelalla ja juoppous.
•14.2. Kohmelo. - Lueskelua ja shakkia.
___
Pari lasta ja oma mies eivät paljon paina kun maailma vetää puoleensa kaunista naista.
Vähänkö näitä paklattuja julkkisnaisia ja rumia rahamiehiä on päivittäin nähty lehtipalstoilla pintaliidossa menossa mukana - ottamassa ja jättämässä!
Jos kohta ihan tavallisiakin.
Perin kaunis Ansalan Anna hylkää lapsensa ja puikkii pakoon yhdessä Jaakonsa kanssa maalta kaupunkiin, minne sitten jättää juopuneen syntipukkimaisen äijänkuhmunsa ja lyöttäytyy uuden miehen matkaan pohjoiseen missä jos jotakin kummaa ja laitontakin on tapahtuva. Korea Anna kelpaisi miehelle kuin miehelle, huomaahan Anna sen - ja se kai se, koreus, juoksututtaa maailmalle.
"Hän on niitä naisia, jotka vaikuttavat miehiin ensisilmäyksellä kuin ilmestys."
Pentti Haanpään jäämistöä kaikki tämä juonekkuus. Nyt tosin mennään vähän ripeämpään tahtiin kuin mitä Haanpään tuotannossa yleensä. Syykin löytyy: Pentti halusi kirjoittaa käsikirjoituksen elokuvaan. Eipä mennyt Fenno Filmillä läpi, joten koko juttu jäi pölyttymään kirjailijan laatikkoon.
Kätköistä sen nyt on kaivellut Matti Salminen, joka pari vuotta sitten kirjoitti kirjailijan elämäkerran nimellä Pentti Haanpään tarina.
Kauneuden kirous on, Haanpään tapaan, kyllä osittain ilmestynyt aikaisemminkin paloina, novelleina, juttuina moninaisissa julkaisuissa; Haanpään tapana oli rahastaa kirjoituksillaan monin keinoin, pakkokin oli koska kustantajia boikottikirjailijan kirjoille ei aina niin vain löytynyt.
Elämän mutkien jälkeen romaanin lopussa Anna tapaa toisen lapsistaan hevosrattailla: kievarinisännäksi varttunut Pekka saa kuljettavakseen vähemmän korean ikäihmisen, joka äidiksi osoittautuu vaan joka saa mennä menojaan kun on tähänkin asti mennyt.
Niin, nyt on pojan vuoro hylätä.
Nähdään ja kuullaan kauneuden kirous, koreuden perässä juoksemisen palkka: 'Pian päästiin kylän majataloon, jossa kyyti vaihtui. Poika jättäessään hyvästi äidille, vapautti hänet kyytimaksusta ja toivotti onnea loppuiälle.'
James JoycenUlysses-kirjamöhkäleen suomentaja Leevi Lehto on armollinen mies väkisinlukijoille: 'Lue sieltä täältä!'
Oma neuvoni on päinvastainen, yhtä kieltävä kuin väkisinmakaajille: - Sitä et saa tehdä!
Maalausta saatan katsella sieltä täältä, enkä välttämättä aina vasemmalta oikealle, mutta toisessa taiteessa, romaanitaiteessa, tutustumisprosessi on toisenlainen: Ensin alusta loppuun. Sen jälkeen mielellään lehtolaisittain.
Mutta niille väkisinlukijoille (toisten suosituksesta lukijoille), joiden kantti ei kestä romaania on nytkin tarjolla mahtavaa syväluettavaa toisessa muodossa, novelleina, juttuina, tarinoina. Aikamoinen pölvästi pitää olla jos eivät nämä jutut ala kiinnostaa, upota kaaliin.
So. mennä himaan!
Pentti Haanpään (1905-1955) Eräs avioliitto - ja muita kadonneita juttuja, Into Kustannus 2014, on vasta ilmestynyt kaappien kätköistä. Matti Salminen, Haanpää-tuntija, on koonnut 29 ennen kirjoissa julkaisematonta tarinaa yhteen, ja näin Haanpään juttuja riittää nyt vuoden jokaiselle päivälle eli 360 paikkeilla on pikkujuttujen lukumäärä.
Pikkujuttujahan ne eivät ole muuten kuin lyhyydessään, monet ovat aikoinaan yhteiskunnalle vaarallisiksi luokiteltuja, niin ettei tekijä tai kustantaja uskaltanut niitä tuosta vaan kansiin laittaa. Moni jutuista on Noitaympyrän, vasta kirjailijan kuoleman jälkeen painetun teoksen, alkuversioita, joita Pentti Piippolasta lähetteli mitä moninaisimpiin julkaisuihin; taisipa Nyyrikkikin julkaista muutaman 'pentin'.
Haanpäällä oli tapana lypsää kirjoituksillaan lisää liksaa niin että pienin muutoksin kirjoihin tulevia tekstejä lähetteli eri tahoille.
Paitsi lisätienestin takia, Pentti joutui yhteiskunnallisista syistä väijyyn: sodasta, uskonnosta, talousasioista kriittisesti kirjoittavalla miehellä boikotoinnin ja rangaistuksen uhka koko ajan yllä leijumassa (pelko persiessä soinilaisittain sanottuna).
Nyt ilmestyneen juttukokoelman novelli Eräs avioliitto on alunperin julkaistu Työväen Joululehdessä 1934, samana vuonna jolloin Haanpää oli saanut sakkotuomion Tulenkantajat-lehteen kirjoittamistaan jutuista Pulamiehet puhelevat sekä Pulamiehet lähtevät liikkeelle. Niminovelli kertoo liikemies Linturista ja konkurssista, siis yhteiskunnallisesti aroilla alueilla liikutaan tässäkin.
Näitä juttuja voi ja pitääkin lukea sieltä täältä jotta hajasanomat tajuaisi oikealla tavalla yhdistellä. Se ja sama lukemisjärjestyksellä. Se ja sama mistä aloittaa ja mihin lopettaa, sillä pirun hyviä ja osuvia ovat kaikki. Ja koska varsin sekalaisissa paikoissa ovat ilmestyneetkin, ja jokunen jäänyt aikanaan kokonaan ilmestymättä.
Aikansa yhteiskuntatieteilijä tämä Haanpään Pentti! - en muuta virka - ja eipä ihme jos vallakkaimmila rautoihin oli meininki mies laittaa.
Nyt ei enää vaaraa ole; ja eikö liene suvaitsevampikin tämän ajan valtaväki?
Siinä muuten Seppäsen Eskokin jää toiseksi kun Pentillä palaa ja mies pensselöi:
"Nyt Linturi tuli jälleen läheisesti tuntemaan, että hänen omaisuutensa, varansa ja koko elämänsä oli oikeastaan haihtuvainen kuten saippuakupla, eipä edes niinkään korea. Mutta sitenhän oli ollut asianlaita läpi elämänsä. Aina hän oli pitänyt pystyssä tyhjää säkkiä, pouhannut ja komeillut maailman varoilla, uskotuilla leivisköillä."
'...tarkoitus lienee vittuilla ...' kirjoitteli mies, 181 cm, päiväkirjaansa. Hänestäkö akateemikko! Sitähän pohti mies tavallaan eilisen alussa.
Jostain hiton Piippolasta koulujakäymätön jätkämies noiden hienojen herrojen sekaan.
Eii tullut Pentti Haanpäästä akateemikkoa, vaan ei hän hukuttautunutkaan märän 'vedenvärisen' värittämän elämänsä päätteeksi, niin kuin moni luulee.
Hän oli rakkaassa Korpelaisessaan, siellä kesämökillään Lamujärven rantamilla lankonsa kanssa syyskalassa, päivän mittaan otetut pitkät ryypyt rasittivat hyvän uimarin voimia. Veneen tappi irtosi, lankomies ui rantaan, Pentti painui pohjaan. Löydettiin vasta kymmenen päivän päästä.
Lääkäri Lauri Aallaksen ruumiinavauslausunnosta, 10.10.1955 käy ilmi: '- että verisuonistossa oli kalkkeutumista ja sydänlihaksessa paksuuntumista ja lisääntynyttä sidekudosmuodostumista.
- että ruumiissa on hukkumiselle ominaisia merkkejä.
- että sisäelimet tuoksuivat alkoholille.
Edellä olevaan nojaten todistan, että kirjailija Pentti Haanpää, joka sairasti kalkkeutumista ja sydänvikaa ja joka vähän ennen kuolemaansa oli nauttinut alkoholia, oli kuollut hukkumalla.'
Lanko Paavo Marttinen kertoo poliisikuulustelussa: "Voimatta lähemmin selittää ja muistaa välillä kulunutta aikamäärää, oli kuultava yhtäkkiä todennut, että vene oli vajonnut niin paljon, että hänen polvensa olivat jo veden peitossa. Juuri välittömästi tätä ennen oli kuultava katsahtanut Haanpäähän päin ja todennut tämän istuvan tuhdollaan airot käsissään huopausasennossa.- - - Välittömästi kuultavan todettua veneen olevan uppoamistilassa oli hän pudottautunut veteen laidan yli ja lähtenyt uimaan rantaa kohti..."
Kirjailija Pentti Haanpää 1905 -1955, 350 novellin mies
***"Lohdutan itseäni sillä, että poikain [Kare, Kivimies, Vala] tarkoitus lienee vittuilla enempi muille kuin minulle. - Olisi sekin akateemikko, joka minusta tulisi!"
Tieto Haanpään elämästä täydentyy Matti Salmisen koostaman Pentti Haanpään tarina -kirjan myötä kummasti. Tietokirjailija Salminen on saanut käsiinsä Pentin ja hänen vaimonsa Ailin muistikirjoja ja kirjeitä joita aikaisemmilla Haanpään tutkijoilla ei ole ollut.
Edelliset elämäkertakoosteet kirjailijasta ovat jääneet pahasti vajaiksi ja tiedoiltaan puutteellisiksi Haanpään jäämistön monilla tahoilla olleiden papereiden takia.
Vesa Karonen kokosi kirjan Haanpään elämä, 1985, mutta hänen käytössään ei ollut Haanpäiden tyttären, Elsa Hyvärisen, hallussa olleita asiakirjoja, joten kymmenen Pentin viimeistä vuotta Karosella jää miltei pelkäksi kirjailijan tuotannon luetteloinniksi. Vajaaksi jäi myös Haanpää-tutkija Kari Sallamaan valokuvaaja Raimo Ahosen kanssa koostama valokuvateos Pentti Haanpään maailma, 1985, jossa Sallamaa antoi Salmisen mukaan täysin väärän kuvan Haanpään sodan jälkeisestä perhe-elämän auvoisuudesta.
Sallamaa kirjoittaa:
"Siviiliin pääsy tiesi vakaata ja järjestynyttä menoa, josta huolehti Aili-vaimo."
Salminen oikoo:
"Väärempää todistusta ei lähimmäisen eli Pentti Haanpään elämästä sodan jälkeisiltä vuosilta voisi antaa. Asia on nimittäin täysin päinvastoin."
Yksi suurimmista syntipukeista on ollut Eino Kauppinen, Otavan kustannustoimittaja, joka heti Pentin hautajaispäivänä oli mennyt Piippolassa leski-Ailin kotiin ja tämän luvalla 'rojauttanut' Pentin työpöydän sisällön pahvilaatikkoon. Ja saamaansa osatietoa Kauppinen on sitten käyttänyt oman, kirjailijalle vastakkaisen, maailmannäkemyksen levittämiseen siivilöimällä omituisella tavalla Haanpään kirjallista tuotantoa.
Yritti Kauppinen kirjoittaa elämäkertaa Haanpäästä, Pentti Haanpään elämäNuori Pentti Haanpää 1905–1930, mutta sattuneista, so. valikoivista, syistä homma jäi torsoksi ja elämäkerta puoleen väliin.
- Onneksi jäi kesken, iloitsee Salminen, koska Kauppisesta ei hänen mielestään olisi homman kunniallisesti loppuunviejäksi ollut.
No nyt kaikki tarvittava aineisto on Salmisella ollut käytössä ja Haanpään kirjailijakuva koossa.
Ei Salminen Pentistä pyhimystä tee vaikka oikookin käsityksiä Pentin¨'synneistä' ja samalla näyttää ettei vaimostakaan pyhimykseksi ollut. Rahan perään kyllä kumpainenkin oli hakki. Pentti rahasti aikoinaan ensin lehdiltä roposet teksteistä joita sitten kirjoiksi painettiin, sikäli kuin painettiin, siis pariin kertaan ainakin, ja Aili rahasti Pentin teksteillä tämän kuoleman jälkeen.
Ja rikkana rokassa vielä sekin vähemmän pyhimysmäinen rakkaustarina Kiinan-matkakumppani Aune Laurikaisen kanssa elämän loppusuoralla ennen hukkumista, 1955, Iso-Lamujärveen.
Jännittäviä lukuhetkiä teille kaikille haanpääläisille: kirja on räväkkä, jopa pamflettimaisen suorasukainen ryöpytys, missä hyvä ja paha on eroteltu selkein ja karskeinkin vedoin.
***"Pentti nimittäin ratkesi vähän myöhemmin ryyppäämään ja pelaamaan tutussa seurassa ja alkoi jopa tuoda ryyppyporukkaa kotiin. Mutta silloin tapahtui toinen ihme. Aili paukkasi Penttiä turpaan. Maitopäälärillä. Päin pläsiä ja veti vielä tukasta päälle. Pentti hämmästyi täysin, mutta ei käynyt kiinni, jatkoi vain vielä jonkun aikaa juomista."
*** Matti Salminen: Pentti Haanpään tarina. 305 s. into 2013
