Pari lasta ja oma mies eivät paljon paina kun maailma vetää puoleensa kaunista naista.
Vähänkö näitä paklattuja julkkisnaisia ja rumia rahamiehiä on päivittäin nähty lehtipalstoilla pintaliidossa menossa mukana - ottamassa ja jättämässä!
Jos kohta ihan tavallisiakin.
Perin kaunis Ansalan Anna hylkää lapsensa ja puikkii pakoon yhdessä Jaakonsa kanssa maalta kaupunkiin, minne sitten jättää juopuneen syntipukkimaisen äijänkuhmunsa ja lyöttäytyy uuden miehen matkaan pohjoiseen missä jos jotakin kummaa ja laitontakin on tapahtuva. Korea Anna kelpaisi miehelle kuin miehelle, huomaahan Anna sen - ja se kai se, koreus, juoksututtaa maailmalle.
"Hän on niitä naisia, jotka vaikuttavat miehiin ensisilmäyksellä kuin ilmestys."Pentti Haanpään jäämistöä kaikki tämä juonekkuus. Nyt tosin mennään vähän ripeämpään tahtiin kuin mitä Haanpään tuotannossa yleensä. Syykin löytyy: Pentti halusi kirjoittaa käsikirjoituksen elokuvaan. Eipä mennyt Fenno Filmillä läpi, joten koko juttu jäi pölyttymään kirjailijan laatikkoon.
Kätköistä sen nyt on kaivellut Matti Salminen, joka pari vuotta sitten kirjoitti kirjailijan elämäkerran nimellä Pentti Haanpään tarina.
Kauneuden kirous on, Haanpään tapaan, kyllä osittain ilmestynyt aikaisemminkin paloina, novelleina, juttuina moninaisissa julkaisuissa; Haanpään tapana oli rahastaa kirjoituksillaan monin keinoin, pakkokin oli koska kustantajia boikottikirjailijan kirjoille ei aina niin vain löytynyt.
Elämän mutkien jälkeen romaanin lopussa Anna tapaa toisen lapsistaan hevosrattailla: kievarinisännäksi varttunut Pekka saa kuljettavakseen vähemmän korean ikäihmisen, joka äidiksi osoittautuu vaan joka saa mennä menojaan kun on tähänkin asti mennyt.
Niin, nyt on pojan vuoro hylätä.
Nähdään ja kuullaan kauneuden kirous, koreuden perässä juoksemisen palkka:
'Pian päästiin kylän majataloon, jossa kyyti vaihtui. Poika jättäessään hyvästi äidille, vapautti hänet kyytimaksusta ja toivotti onnea loppuiälle.'
