hikotusta ... sivumerkkejä

Tänään pyhänä kirjana näyttäisi olevan Ruotsin? Cosmopolitan eikä Koraani kuten viimeksi. Cosmoon luottaa ja turvautuu opeystävämme Elina, hädän tullen.

Nytpäs se kumman näytti!
Kummankohan pään sisään tässä mennään: yläkoulun naisopen vaiko tyttöoppilaiden? Samalla levelillä pyörivät muoteineen, meikkeineen, farkkuineen, tekstareineen, netteineen, deitteineen jne...

Kun
-pitäs järjestää bileet,
-pitäs juoda vähemmän,
-laihduttaa 5 kiloo,
-ostaa törkeen kallista,
-tapailla jotain ei-tyyppiäsi,
-kasvaa aikuiseks,
-juosta maraton!
-hankkii elämä,
-pysyy nälkäsenä,
-rakastuukin ku pitäs ...

Kysynpä: Mitäs luulette: Ope vai Oppilas?
V: - Ope.

Juurikin niin. Eihän tuos muuten mitään kummaa oliskaa!

Ärsyttää, mutta myös viehättää toi lapsetus, lapsismi, mut ope onkin vasta 29 v ja kaiken kukkuraksi ruotsinmaikka, joten täydestä menee Elina, kun tutuks tulee kaikkine turhine tuskineen. Kotkotuksineen. Ihan ihana ihminen - tuulell' hää välill' käy, välill' pukkaa aitoo yrityst. Minkäs sille voi jos pintaa pitkin liidättää aika ajoin. Reppana ei opi hevin uskomaan itseensä. Ku ei o itseluottamusta, jää vaille siitä mitä muilla on,
mutta:

onhan sentään 30 tavoitteesta edes yksi aika aikuismainen:
Kasva aikuiseksi! No ehkä toinenkin: Hanki flunssarokote! Ja mikä ettei paremman puutteessä tämäkin: Vaihda maitosuklaa tummaansuklaaseen!

On siinä kikattamista, yhdessäyrittämistä, kannustamista, riitelyä naismaikkojen, Mira & Miska-Tuulia, kesken ennen kuin sinkku-Elina on löytänyt sulhasen itselleen ja kaikki tavoitteet täynnä.
29. syntymäpäivänä 30 vuoden rajapyykki näkyy jo - sitä ennen pöhinää, peipöt!

Katri Sisko -nimellä on oikeasti ope ja fil.maisteri kirjoittanut kirjan 30 ennen 30, BoD 2016, yli 30 tarinaa kasvukivuista pienen kaupungin (koulu)miljöössä. Chick litiä jota joku vois piruillessaan tai ylemmyyttään myös shit lickiksi kutsua.

Monta kertaa meno on kuin Ollin pakinan ajanottajilla, jotka lopuksi itse sekunttarit sotkettuaan ryntäävät juoksuun ja potaltavat metsään karkuun. Siis tosi huvittavaa ja hulvatonta. Hetkittäin taas sutii ja sutasee, so. Katri Sisko sortuu jankkaamiseen, saman purkan jauhamiseen, jolloin chick lit muuttaa otsikkoa.

Ei mitään: antaa palaa kun polttaa! Energistä himphamp-humppaa.

ensteks
loppulausunto

Entinen uusnatsipomo Esa Henrik Holappa kirjoitti kirjan Minä perustin uusnatsijärjestön, jossa ruotii menneisyyttään ja kertoo irtautumisesta järjestöstä. Hän on nyt Vihreiden ehdokkaana Oulun valtuustoon.
Tuli vain Holappa mieleen ennen isompia ympyröitä:
Suuremman kaliiperin asemies on entinen jihadisti Lontoon yliopistossa ja Egyptin vankilassa istunut muslimi Majiid Nawaz, joka niinikään teki kääntymyksen ja riisui taisteluliivit. On perustanut nyt yleismaailmallisen järjestön Quilliam, jonka tehtävänä on ääriliikkeiden vastainen taistelu sekulaaria demokraattista ajattelua edistämällä: Uskonnot pysykööt poissa valtioiden hallinnosta. Pyhät kirjoitukset eivät saa olla käskyttäjiä vaan tien tarjoajia hengellisyyteen.

Tehtävä, kuten hän itse toteaakin, ei ole kadehdittava ja on monen mielestä toivoton.

Kirjassa Islam ja suvaitsevaisuuden tulevaisuus, Scanria 2017, Nawaz käy vuoropuhelua toisen uskonnottoman eli kirjailija Sam Harrisin kanssa.
Paljon perustietoa irtoaa lukijakuuntelijalle peruskäsitteistä lähtien: maailman 1,6 miljardista muslimista 20 %, eli jihadistit ja islamistit, on taistelun kannalla jne. Samoin debatista selviää myös miksi taistella väkivalloin: pyhien kirjoitusten tulkintatavat, marttyyrius, paratiisi jne.

Sivistyneesti pystyyt eri näkökantoja edustava kaksikko asiaan paneutumaan ja keskustelemaan jopa uskomaan ratkaisujen löytymiseen pitkällä aikavälillä - pakko mikä pakko.

Ennakkoluuloinen lukija, kumma se vaan on, ei niin vain tahdo kuitata tahi unohtaa kirjan eli lähinnä Harrisin tarjoamia karmeita esimerkkejä, kuten että talibanit murhasivat keskustelun kuluessa Pakistanin kouluiskussa 145 ihmistä, joista lapsia 132 ja kuittaavat sitten kaiken sanomalla: - Me annoimme heille uuden elämän Paratiisissa.

Paljon on matkaa ja hurmetta maassa ennen kuin uskonnollisessa kaaoksessa yhteiset liberaalit arvot löytyvät keskustelun keinoin maailman erimielisille. Kieli keskellä suuta puhuttava ja kirjoitettava, sanaa painettava - koston pelossa!