hikotusta ... sivumerkkejä

Jo on aikoihin eletty, kun ystävämme Onni Rentner, se tyytyväinen paratiisimies, istuu boxereissaan tupansa seinuspenkillä ja tutkii lämpöpumppuesitettä silmä kovana. Lämpöpumppu!
Väräjää. Väräjää kuin haavanlehti.
Mittari näyttää +7C.

- Minne on ikuinen lämpö Paratiisista kadonnut? kysytyttää Onnilla jos Sivustakatsojallakin.

Heinäkuu sentään menossa - muuallakin kuin Paratiisissa pitäisi tarjeta!
Mutta ei, holotna on, ja mies sen kuin väräjää.

Ja kun ympärille katsoo niin eipä muuta voi visertää kuin jotta 'ihan on ilmanala enontekiöläinen: hyyhmää sattaa ja viluttaa'.

Ei näy ristinsielua liikkeellä, ei aitan polullakaan.
Aitan ovea jos rohkenee raottaa Sivustakatsoja, niin, siellä puolijäykkinä makailevat tallilaiset, niin Hartikka Jonnu, kuva, kuin hänen kaikki suojattinsa Dafnesta lähtien, sitä keihäsnais-Leryniä, kuva, lukuunottamatta. Lerynin näkyy korvanneen Onni Oonalla:

Joten eikun ankeemmaksi ja ankeemmaksi on käymässä elämä Paratiisissa, kaaret lyhyemmiksi.

Mutta eikö tuo pian lämmenne, onni kääntyne, jos Onni hankkisi ne lämpöpumppumiehet pian poraamaan reikää maanuumeniin ja sieltä halpalämpöä nostamaan.

Taikka kunhan ei kävisi niin kuin kesällä Anterolle, joka torjui halkokauppiaan ja murjaisi siirtyvänsä pikkuhiljaa,
lääkärin diagnoosia ronskinpuoleisesti tulkiten,
maalämpöön koko mies.

Paratiisimiehemme Onni on vähän ymmällä.
- Tähänkö loppui kukoistus! Katosi kesä. Tosta noin vaan naks!

Maajusseja vain katselee ja rotevan eläinlääkärin elinvoimaa ja etsii Iljalle äitiä. Hintikan sentään jättää väliin: ei liippaa läheltäkään. Vain elämässäkään ei sytytä kukaan. Pitäisi olla Anita, se Itke vaan jos helpottaa etkä usko kuinka koskekaan Hirvonen. Tai Laura hei.

Onneksi on Jukuri-Dufva, ei Sven vaan Risto, sentään pari kertaa viikossa maksetulla. Miten selkeitä ja näkyväisiä olisivatkaan taktiset kuviot jos Riston kaljuun tussilla joku älyäisi ne tussata!
Posset sun muut hulinat ohittaa Onni olankohautuksella ja vaihtaa hurjat räminät ja kohinat rauhallisempaan menoon. Aikansa Estradin maisemia tuijottaa.
Lopulta sulkee koko toosan.

Päivän valjetessa valmistautuu talveen:
Kiipeää tikapuille, puhdistaa vesikourut ja rännit.
Sulkee kivijalan tuuletusaukot ja harmittelee kun menee Lempiltä ulkoyöpaikka, ja hiiret pääsevät hyppimään.
Kellarin ikkuna kiinni.
Tervatun sahapukkimokoman raahaa suojaan.
Halkosylillistä liiteristä kantaessaan katsoo taivaan tummia pilviä ja miettii: - Jokohan pudottaisi sukset aitan vintiltä? Monot ulkovintiltä hakisi.

Ulkosaunasta ei sentään luovu vaikka lunta tulisikin, vasta sitten kun hyökyy pakkanen ja jäykistää kaivon pumpun, sen kaunokaisen. Sitten on vasta aika siirtyä sisäsaunan kopperoon, siihen missä pikkuinen tyttö kysyi kerran kaikki ihmeet silmissään:

"Isä - onko tää muuten sauna?"

Säpinää Paratiisissa
IV - I - II - III

- Hrrr!Hrrr!Hrrr! se ärhentelee tuolla Paratiisin kaivolla, paraskin kottero!

Onniakos ottaa pannuun ja kupoliin, vaikka itse on sen hankkinut Paratiisin paratiisina pitääkseen. Ikkunasta tsiigailee, koska ei voi sietää sen ääntä ja ärinää.

- Härillään on kuin Päätalon Kallen Viktoria Verke! Fillari, vitsailee Onni mielessään, mutta jo vakavoituu kun näyttää että tuo häriläs on tosissaan ja pian hyökkää liikkumattoman Tervatun Pukin kimppuun. Kuvat vuoden vaihteen Hesan rautatieasemalta ja Kölnin ahdisteluista vilisevät filminä Onnimme aivoissa. - Vielä väkisinmakaa. Vaikka tuskin pystyy, on se sen verran kova kalu tuo TP.

- Ja tämä uusi tulokas: vielä samaa sukupuuta ja puolta! Hyvänen aika. Eiköhän asetu kunhan ällyää, vaikka tiedä näistä ...

Onni aukaisee ikkunan. - HrrmmHrmmrrrmm! voimistuu ääni. Käynnissä tuntuu olevan. Pian päälle käy ja hyökkää, piru.

-LOPETA! karjahtaa Onni.

Vaan ymmärtääkös tämä uusi värkki, kuuleeko innoissaan edes. Sen kun ärhäköityy.

Eikä tuo TP:kään tunnu lopulta pahaksi pistävän!
Tapahtuupahan; onkin vähän yksitoikkoista viime aikoina tässä kasan viereen unohdettuna ollut, kun isäntä on keskittynyt EM-Pariiseihin ja Amsterdameihin futiskisoja ja heittojuoksuja seuraamaan, Ronaldon polvea ja Ruuskasen kylkeä suremaan. Ja upeasti näytti Dafnekin närhenmunat, oli se viestin toinen osuus uilakka veto, muut jämähtivät paikoilleen kuin...

Siinäpä se.

Onnilla alkaa kirkastua jotta melkein näkyjä hän tässä näkemässä: kuukauden valvominen yönsä päivänsä EM-kisojen kimpussa maksamassa veronsa kun näkyjä näyttää ja kummia kuuluu.

Tuliterä ruohonleikkuri se tuolla kaivolla seisoo hiljentyneenä Tervatun Pukin luona, sulassa sovussa ovat ja - kuhertelevat.

Onni Rentner, paratiisieläjämme, asettautumalla asettui pöytänsä ääreen tässä päivänä muutamana tutkimaan asioita.
Tekniset välineet päähän, rillit siis, ja naislehti pöydälle levälleen!

Nyt ei ollut, nimestä huolimatta, vuorossa keltalehtikatsaus, missä vähäpukeiset naisenpuolet villeinä ja vapaina vilinöivät, vaan vakavammin otettava yliopistollinen julkaisu Saima, tuolta itäisen yliopiston puolelta Kuopio-Joensuu-akselilta.
Vakavaksipa veti Onnin, monetkin kirjoitukset, mm. diabetes-, syöpä-, sydän- ja verisuonitautipuheet. Heti tuntui suussa jano, rinnassa kyhmy ja sydämen porstuassa läpättävä värinä.

Kelmeäksi suorastaan valahti mies tavaillessaan kohtaa missä mainittiin sana katetri.
Puistatti kun muistui mieleen tokkurainen sairaala-aamu menneisyydestä.
Tuolloin kaksi hoitajakimulia oli käynyt aamuvarhaisella kimppuun heti yövuoteella; naiset käskeneet kainostelematta riisumaan yöpökät ja pian alkaneet sadistiset esineleikkinsä, kivuliaan kapineentyönnön just sinne arimpaan, Onnin omimpaan alaulkoputkiloon.
- Hyi hiis! miten kivuntunne poltti yhä.

Onneksi siihen Onnille kääntyy huvittavampi juttu miehestä ja balkongilla mollikkaa ottavasta naisesta, kesämökkinaapurihemakosta, jota naapurinsetä kiikaroi.

Mutta zot ZOT! Ei saisi.

Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen kieltää moisen teerenpelin, sillä kesämökin piha on kotirauhan suojaama paikka, eikä toista ihmistä saa tarkkailla teknisillä välineillä kuvaamisesta puhumattakaan:

Toistuva ja häiritsevä paljailla silmilläkin tuijottelu toisen kotirauhan suojaamaan paikkaan voi olla vainoamisrikoksena rangaistava.

- Tiukkapiposta touhua! hönkäisee Onnimme ja kirmaa kuin vastalauseena kelteisillään puutarhan puolelle, kuin J.Väätäinen aikoinaan savannilla.
Marjapehkot vain kahahtelevat.

Tänään Onni viettää nimipäiviään. On aika onnitella ja samalla kurkistaa mitä palindromipojallemme Paratiisiin kuuluu - tuolle Kalevalan aikaiselle aikuiselle miehellemme, ainakin ajatuksiltaan kalevankankaiselle miehenkuvalle.

Onnellinen irtipääsystään oravanpyöräelämästä.
Sitä hän totta totisesti vimpan päälle yhä ja aina on ja siitä nauttii. Vaikka ajassa pysyminen joskus mieltä mättää. Ja tuntoa sipaisee.

Kun ei ymmärrä niin ei ymmärrä, vaikka yritystäkin olisi.
Euroviisumetakkaa ei siedä ollenkaan, ei sitten millään. Sitä paitsi kului aikaa ennen kuin edes yhdisti UMK-lyhennyksen euroviisuihin.
Tuloksia harvavoi nyt commodoreltaan, joksi hän tietokonettaan uskollisesti kutsuu.

- Eipähän tuolla ollut ollut muita tuttuja kuin Eini, tuumailee ja tankkaa nimiä. - Tai tuo yksihän oli BB:ssä juontamassa. Joku metro vai mikä se oli, onneton. Siitä ei sodassa olisi juuri apua täyspakkaus selässä, tuupertus siihen paikkaan ...

Pahalle päälle on päivänsankari muuttumassa, tuommoisia jo purppasee.
Siirtyy Iltalehtiin heti näin aamutuimaan. UFC - eipä hyvää tiedä.
Torven täydeltä alkaa totinen toitotus:
- Amarkaami, Amalgaami, Amerikaani ... Kyyneliin liikuttunut.. . Ja toinen hyvä Packal ...Mitä hiton urheilua tuokin! Tieten tahtoen toisiaan potkivat, sitten lääkäriin aikoja mummoilta syövät...

Aikansa ähkii, kuin potalla.
Ei eipä sillä: kylläkyllä hän voimaan uskoo - hakee viikon uutista sitä missä ilmoitettiin Kokkosen Pekan lähteneen tuonne ylisiin.
Vaan mennä nyt tieten tahtoen tosiaan toisiaan monottamaan!

- Urheilun sietoraja kulkee siinä, jyrähtää aikansa elänyt, ajasta jäänyt ja jämähtänyt vähemmän aktuelli intellektuelli
Vanhan Liiton Mies, VLM
UFC:stä ja ennakkoon myös UMK:sta.

- No vot! tokaisi Onni Rentner ja jatkoi okevana lukemistaan; pikkuisen oli samaa tuntua kuin Saulilla vinoillessaan sille venäläiselle kenulle, että vai on kenraali pitänyt puheen - muistatteko silloin pressakauden alussa Makarovin vieraillessa Mäntyniemessä?

Onni oli saanut mailin sivistyksen korkeimmalta taholta, professoriliitolta ePressi.comin välittämänä.

Tai kohottautui Onni sen verran, ennen kuin jatkoi tarkk'lukemistaan, että sai tarkastetuksi pakkasmittarista lukemat, nakkasi vielä nopean katseen kuurakuvioisen akkunaruudun kautta huurteisiin omenapuihin, hytisi ja virkkoi:

- Tuolla ois taidekenttää missä roikalehtia. -31 celsiusastetta. Silvuppeli!

Lukee aitten alusta uudelleen, selviää sivullisellekin, mistä sitä nyt noin ähäkkänä:

"Professoriliitto on valinnut Vuoden Professoriksi 2016 tanssipedagogiikan professori Eeva Anttilan Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta. Eeva Anttila on Pohjoismaiden ainoa tanssipedagogiikan professori."

Sitten Onni ujuttaa kättään pöytälaatikkoon ja ottaa kynän, oikein alleviivaten jatkaa:

- Väitöskirjan aiheena oli dialoginen tanssipedagogiikka.
- ... johti Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa Koko koulu tanssii! -hanketta, jossa ... tutkimuksellinen interventio
- Nyt tutkimustyö jatkuu Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Arts as Public Service: Strategic Steps towards Equality -hankkeessa
- Hän mm. toimi UNESCOn alaisen Dance and the Child International -järjestön puheenjohtajana 2009-2012 ja kuuluu pohjoismaisen tanssialan julkaisun (Nordic Journal of Dance: Practice, Education and Research) perustajiin

Eipä siinä Onni voi muuta kuin kieli solmussa päätään pyörittää ja huokailla, sillä omiin meriitteihin ei käy juuri vertaaminen. Siinä ei paljon paina, vaikka paksummallakin painaisi, kun on vain kaksi merkittävää titteliä lakkarissa eli
1.) Pötsönlahden kalastuskunnan varatoiminnantarkastaja (Pötsöbay's fishing municipality deputy operations inspector)
sekä
2.) Salokylän metsänkävijöiden hirvipeijaisten parkkipaikan vastaava. (Backwoodsvillage's forest visitors parking space equivalent of elk eating festival)

Ei siis ihme jos päätä vähän pyörityttää ja pyörryttää, vähän niin kuin kipakan polkan jälkeen kun Anttilan Eevaan Onni itseään mahduttaa.
Panee miettimään syvällisiä:
- Onkohan tässä ihminen lain? ja mm. muita senkaltaisia perikysymyksiä vähän alistuneena mietti.

Nyt ei juolahda mieleen kysäistä, jotta 'osaiskohan tuo tanssitohtor polokan sipasta' - jos ei ois noin mitättömäks lyötynä, niin kyllä urmakkana kysäseis, ja saattaspa vielä kehasta itse olevansa polkka- ja jenkkatieteen tohtori, emeritus tosin.

Pakkashuuruinen laskutu SiihenTähän aikaan kun autot hyytyvät

Ei yksin se että Eevan [lue IEVA] auton pakoputkensavut vain risteyksessä pölähtivät, kun kokka kääntyi kohti maailmallisia, vaan se ettei pakkanen hyydyttänyt akkua, väräytti ilolla.

No jopas jostain kun miehemme Paratiisissa, siis tämäpä aito ja alkuperäinen Onni Rentner, reaalimaailman lähes tyystin hylännyt miehemme, iloitsee maallisista, vieläpä siis teknillisistä!
Siitä kun auto viikon tulipalopakkasissa seisottuaan pörähti ensheppuulla käyntiin. Ja varsinkin kun se auto ei ollut oma - silti mikä ilo!
Kunhan ei olisi iloinnut yksinjäämisenrie.... tai no pois kaikk' eppäilyt.

Joka tapauksessa tuon auton akku oli jo toista vuotta sitten käyttökelvottomaksi tuomittu, vaikkei koko autoa sen vuoksi korjaamolle edes oltu ajettu. Liki vuosikymmenen oli aina muutaman hehkutuksen jälkeen startannut nöyrästi ruplattamaan, niin auto kuin kuski. Korjaamon pojat olivat omin päin ja piuhoineen mitanneet arvot ja Ievaa säikäyttäneet:

- Akku vaihtoon ja sassiin! Semmoset on lukemat.

Onnin oli pitänyt puuttua asiaan ja topakasti toppuutella:
- Usko sie nyt nuita kauppamiehiä.

Ja eipäs nyt sitten ihmekään, pakkasmittarin yhä ja aina jököttäessä lähempänä kolmeakymmentä, jos Onnia vähän hymyilytti risteyksestä maailman melskeisiin päin kääntyvä auto ja auton tuprutus.
Helepotuksen huokaus lähti hyvin syvältä.

Hyvä ettei aimo miesi vilkuttanut ja leperrellyt akkunan takaa pimeään maisemaan ennen kuin sai pötkähtää petilleen kaikessa rauhassa lempikissan viereen. Sillä rauhaa jos jotain on Onni aina arvostanut.
Se on mielelle ja miehelle hyväksi. Rauha. Pax.

Noista maailmallisista tapahtumista, niin kuin Pariisin pommeista tai Brysselin terrorismipelosta ei tuo tuossa, tuo pähkäilevä Paratiisin asukki, Onni Rentner juuri piittaa.

Koska vanha totuushan on, ettei
Paratiisissa huoli pommeja pelätä.

Lunta Onni pelkää tällä haavaa paljon enemmän kuin pommia. Sitä kehnoa kun on nyt tienoot täynnä ja puut notkallaan, eikä oikein jaksaisi nuoskalunta polulta potkia, jotta pihasaunaan pääsisi ja ulkomakkiin tarpeilleen jos sisäputket jäähän karahtavat. Toki urheilullista apuvoimaa - Leryn, Dafne, Valerie jne. - on tarjolla, mikäli porukan harjoitusohjelmaa ei lumenluonti pahemmin sotkisi.

Mutta siis Isisiin ja Pariisiin. Kaukana ovat nuo pahulaiset Onnin mielestä ja elämästä jotta huolta kannattaisi kantaa: eivät yllä Paratiisiin eivätkä maalle ylipäätään harvoja päitä paukuttelemaan. Ei miehemme seuraa liiemmin uutisvälineitä, Röngän uutisetkin väliin jättäisi kevyesti,
MUTTA KUN SIELLÄ ON SE YKS.

Se Yks on Onnin uusi ihastus.

Se reportterinainen, se joka ei ole konemainen niin kuin ne muut, se joka puhuu kuin kaveri kaverille: sillä tavalla tuttavallisesti sanoja mielessään hakien, ja vailla lopullista aamenta. Ihan eri lailla kuin Petäistö, se joka ikänsä on näyttänyt samalta kurenaamalta ja joka ei tuumaustaukoja pidä tehokkuudessaan.

Sillä on sellaiset kehyksettömät silmälasit, nenänupit näkyvät. Sillä on vaalea tukka, semmoinen polkka ja ja hitto kun sen nimi ei millonkaan tule kielen päälle eikä mieleen juolahda. Joku Johannes Virolaisen Kyllikin sukunimi sillä on, senkö kehno ...
... tämä tämmönen:

Paratiisieläjä Onni Rentner on poistunut Paratiisista.

Kylillä kerrotaan, että hänet nähtiin pyöräilevän varhain lauantaiaamuna kylille päin, ohittamassa kiireen vilkkaa senkin kirkkkotienoon rumistuksen ja jatkavan menoa osuuskaupan ohitse.
Suuri hämmästys levisi tapahtuman takia kaikkialle: Eevan temppuako oli ruoja toistamassa?

Mehän tiedämme että parturissa hän vain käväisi, tukkaansa lippuuttamassa; oli suittava itsensä kuomeneen mikäli ne suunnitelmat yliopistoon hakeutumisesta onnistuisivat, siksi olisi siistiydyttävä ja muututtava ihmisen näköiseksi.

Mutta mutta.
Siinä pukilla istuessaan leikkaaja ojensihe hänelle aamuisen IltaSanomat, 22.08.2015, ja pöyristyneenä miehemme luki ja lukee kohtaa missä sotavangiksi jäänyt Ahti Jokinen, nyt ysiykkönen, kertoo tarinaansa:

- Meinasivat ampua minut. Pistivät mäntyä vasten ja kädet selän taakse ja liikkuvat olivat jo takana, kun siihen tuli upseeri sanomaan, ettei tätä miestä ammuta.

Edessä oli vankileiri Tsherepovetshissä Keski-Venäjällä.
Edessä myös nälkäkuuri.
Lehti kertoo ja Onni lukea tankkaa, miten perunannostoaikaan saksalaisvangit syödä ahmivat suoraan pellosta raakoja mukuloita.

- Tulivat kokonaisina pois kun olivat tarpeillaan, me pesimme ne, litistimme, lämmitimme armeijan purkeissa ja laitoimme sekaan pihlajanmarjoja ja lehtiä. Syötiin sitten se mössö.

- Varsinainen paskanmarjat-kurmetti! on OR huulta heittävinään parturille ja möläyttää vielä päälle karkean pilan: - Varsinaista jälkiruokaa, peräruokaa kuten täällä pruukataan sanoa.

Onni voi oikeasti pahoin.
Hän kiirehti pukilta poispääsyä ja katui syvästi ihmisten ilmoille tulemistaan. Hittoako näiden pariin päätänsä seinään lyömään jne.

Näinköhän odotettavissa on, ettei hän niihin yliopistoihin enää halajakaan?

Hakuaika umpeutumassa. Kiirettä pukkaa.

Muistatte vielä Onnin? Onni Rentnerin.
Yhden onnellisimmista kansalaisista maan päällä, oikea paratiisilainen, joka Paratiisiksi kutsuu asuinpaikkaansa. Onnin pääasiallinen onnihan on johtunut siitä, ettei töihin ole enää tarvinnut kampeutua; niinpä maanantaiaamut ovat olleet kaikkein suloisinta aikaa kaiken suloelämän keskellä.

Vaan nyt ovat haalistumassa, miesparalta, pahat muistot työelämästä ja vain mukavimmat työnhetket pukkaavat pääkoteloon. On käymässä kuten aikoinaan armeijan kanssa: tämän kun taaksensa saa jättää, niin osaa elämästä ja vapaudesta rinta röyheänä nauttia.
Nyt hyvä jos muistaa armeijassa olleensakaan!

Nyt on mies ottanut selvää, tuon Hölmölä-jutun luettuaan, kuinka päästä nauttimaan tuonkaltaisesta hauskuudesta. Sillä sitä lajia tuntuu koko ruumis kaikkine ajatuksineen olevan tulvillaan. Eipähän hänellä hätää, kekseliäällä ihmisellä. Onni on vankasti ajassa mukana, tabletit dosetissa ja silleen. Kun aikansa kuuklettaa ja kuuklettaa, niin löytää kuin löytääkin Hölmölän Sanomat -sanomalehden verkkopainoksen. Siitäkös sitten ilo irtoaa sekä suuri helpotus ja huokaus. Samaisessa HS:ssä seisoo parahiksi ilmoitus, jotta Hölmölän yliopistoon (Bemböle universitet) haetaan oppilaita ensimmäiselle vuosikurssille ynnä vaihtoehtoisesti, jos opiskelijaksi ei satu pääsemään eikä sisään livahtamaan, on mahdollista hakeutua rehtorin virkaan.

- Simsalabim ja sinne!

Innoissaan on Onnimme mahdollisesta uudesta mahdollisuudesta, joka on avaava Onnin uran uuteen kiitoon.

Jäämme kauhulla odottelemaan.