Noista maailmallisista tapahtumista, niin kuin Pariisin pommeista tai Brysselin terrorismipelosta ei tuo tuossa, tuo pähkäilevä Paratiisin asukki, Onni Rentner juuri piittaa.
Koska vanha totuushan on, ettei
Paratiisissa huoli pommeja pelätä.
Lunta Onni pelkää tällä haavaa paljon enemmän kuin pommia. Sitä kehnoa kun on nyt tienoot täynnä ja puut notkallaan, eikä oikein jaksaisi nuoskalunta polulta potkia, jotta pihasaunaan pääsisi ja ulkomakkiin tarpeilleen jos sisäputket jäähän karahtavat. Toki urheilullista apuvoimaa - Leryn, Dafne, Valerie jne. - on tarjolla, mikäli porukan harjoitusohjelmaa ei lumenluonti pahemmin sotkisi.
Mutta siis Isisiin ja Pariisiin. Kaukana ovat nuo pahulaiset Onnin mielestä ja elämästä jotta huolta kannattaisi kantaa: eivät yllä Paratiisiin eivätkä maalle ylipäätään harvoja päitä paukuttelemaan. Ei miehemme seuraa liiemmin uutisvälineitä, Röngän uutisetkin väliin jättäisi kevyesti,
MUTTA KUN SIELLÄ ON SE YKS.
Se Yks on Onnin uusi ihastus.
Se reportterinainen, se joka ei ole konemainen niin kuin ne muut, se joka puhuu kuin kaveri kaverille: sillä tavalla tuttavallisesti sanoja mielessään hakien, ja vailla lopullista aamenta. Ihan eri lailla kuin Petäistö, se joka ikänsä on näyttänyt samalta kurenaamalta ja joka ei tuumaustaukoja pidä tehokkuudessaan.
Sillä on sellaiset kehyksettömät silmälasit, nenänupit näkyvät. Sillä on vaalea tukka, semmoinen polkka ja ja hitto kun sen nimi ei millonkaan tule kielen päälle eikä mieleen juolahda. Joku Johannes Virolaisen Kyllikin sukunimi sillä on, senkö kehno ...
... tämä tämmönen:
Kirjoitettaessa soi Seine - https://www.youtube.com/watch?v=tlduHhyL2wc
3 kommenttia
Vox Populi
25.11.2015 14:22
Arvoisa Seine-joen haikailija hikkaj
Tuonne savikylään, Seinäjoelle ei varmana kukaan haikaile. Mutta Pariisiin !
Tulee mieleen vanha tarina kaveruksista, Kalervosta ja Viljamista.
Viljami siinä kaljajuottolassa huokaili, jotta tekee niin mieleni taas pitkästä aikaa Pariisiin. Nelkytä vuotta on viimme käynnistä jo kulunut !
Kalervo siihen, että meinaat jotta se oli silloin Pariisi vielä Pariisi ?!
No Viljami piti luovan tauon; .... ei mutta sillon oli Ville vielä Ville ...
Vastaa kommenttiin
hikkaj
25.11.2015 17:06
voksi, sir
tavan sekatyömieskin sinne palastelee.
Naapurin Eero monet kerrat huokaili: - Mieleni tekee taas niin Pariisiin ... vaan onhan se tehnyt ennenkin.
-------------------
Se on enempi noiden kirjailijoiden paikka; viimeksi ollaan Joel Lehtosen kanssa siellä Punaisessa myllyssä aikaa tappanu.
Näemmä
KL:ssä Lehtosen Pariisista kirjuttelin:
25.08.2013 - 13:00
Joel Lehtosen kirjeitä Sylvialle, toisen miehen vaimolle 1907-1920 Putkinotkon herra
Muutama kuukausi Pariisissa 1911-12 kuluu kolmekymppiseltä Joelilta kituliaasti, koska oma Sylvia Suomessa miehensä kanssa, hän yksin Pariisissa.
Jännäpä tässä on kuljeskella Joelin kantapäillä kaupungissa, missä itse sata vuotta myöhemmin kuljeskeli, kummastella miten samoja paikkoja mies on nuohoskellut. Minusta Eiffel-torni näytti suurelta - ja rumalta - , Joelista pieneltä, vaikka myönsikin että 'sen alle muutamia Suomen maaseutukirkkoja (esim. Lahden) sopisi'.
Louvre, Versailles, Moulin Rouge. Läpikävelty.
Montmartre. Ja siellä Amélien kahvila ja Sacré-Cœur. Ja metrolla pois. Me.
Vaan ei Joel metrolla, vaan eksyksissä äksyksissään käveli pois koska: "En osannut Metroon, niin suutuin ja kävelin nuo monet virstat."
Metro kuitenkin jo silloin siinä missä Eiffelkin.
Tylsyys valtaa mielen, joutuu raivon valtaan, päänkiristykseen. Vanha huoli painaa ja puristaa: "Että on halveksittu, kun on köyhä ja viitsii 'runoilla. Eihän se ole voimakkaan ja älykkään miehen ammattia, vain fantastien."
Kolme kuukautta Pariisissa on aivan liikaa, jos - tällä kertaa - riennot eivät kiinnosta. Pois pikimmiten.
Helsingin Sanomista löytyy paikka. Rannerengas Sylvialle ja Suomeen!
On sitten Sylvia helpommin ulottuvilla, kun kirjoituksiin apua tarvitsee, kun naisnäkökulmaa teoksiin tarvitsee, Markkinoilta on valmistumassa - Impi Potentillaan täytyy saada naista. Saa kirjoitusapua sekä jaloa rakkautta jopa, siinä ohessa:
115. kirje
5.2.1912 Helsinki
"Luuletko Sinä, etten minä huomannut tuona yönä, jolloin viimeksi olimme sydän sydäntä vasten, miten Sinä panit kätesi ristiin ennenkuin antausit minun haltuuni. Se oli jotenkin niin ihanaa, niin liikuttavaa, kaunista tuo Sinun syvä, pyhä, jalo hyvyytesi, etten minä ole milloinkaan mitään niin kaunista nähnyt. Luuletko Sinä, etten minä kohta huoneeseeni mentyäni ajatellut Sinua ja Sinun jalouttasi; etten minä suorastaan halunnut polvillani kiittää Sinua ja toivoa Sinulle kaikkea hyvää mitä voin antaa.
Koskaan en ole ollut niin onnellinen, niin vapaa ja tyytyväinen kuin silloin. Olihan se olomme kuin kaunista unta - vai miten?"
Anonyymi
5.12.2021 10:30
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin