Noista maailmallisista tapahtumista, niin kuin Pariisin pommeista tai Brysselin terrorismipelosta ei tuo tuossa, tuo pähkäilevä Paratiisin asukki, Onni Rentner juuri piittaa.
Koska vanha totuushan on, ettei
Paratiisissa huoli pommeja pelätä.
Lunta Onni pelkää tällä haavaa paljon enemmän kuin pommia. Sitä kehnoa kun on nyt tienoot täynnä ja puut notkallaan, eikä oikein jaksaisi nuoskalunta polulta potkia, jotta pihasaunaan pääsisi ja ulkomakkiin tarpeilleen jos sisäputket jäähän karahtavat. Toki urheilullista apuvoimaa - Leryn, Dafne, Valerie jne. - on tarjolla, mikäli porukan harjoitusohjelmaa ei lumenluonti pahemmin sotkisi.
Mutta siis Isisiin ja Pariisiin. Kaukana ovat nuo pahulaiset Onnin mielestä ja elämästä jotta huolta kannattaisi kantaa: eivät yllä Paratiisiin eivätkä maalle ylipäätään harvoja päitä paukuttelemaan. Ei miehemme seuraa liiemmin uutisvälineitä, Röngän uutisetkin väliin jättäisi kevyesti,
MUTTA KUN SIELLÄ ON SE YKS.
Se Yks on Onnin uusi ihastus.
Se reportterinainen, se joka ei ole konemainen niin kuin ne muut, se joka puhuu kuin kaveri kaverille: sillä tavalla tuttavallisesti sanoja mielessään hakien, ja vailla lopullista aamenta. Ihan eri lailla kuin Petäistö, se joka ikänsä on näyttänyt samalta kurenaamalta ja joka ei tuumaustaukoja pidä tehokkuudessaan.
Sillä on sellaiset kehyksettömät silmälasit, nenänupit näkyvät. Sillä on vaalea tukka, semmoinen polkka ja ja hitto kun sen nimi ei millonkaan tule kielen päälle eikä mieleen juolahda. Joku Johannes Virolaisen Kyllikin sukunimi sillä on, senkö kehno ...
... tämä tämmönen:
