Jokapaikan höylä ja joka paikassa käynyt.
Siltä ainakin tuntuu kun lukee Ilkka Taipaleen (s.193242) muistelopätkiä menneiltä ajoilta ja aivan tämänsyksyiseltäkin.
Energian määrä loppumaton, ystävien määrä samoin. Ihme kyllä: kavereita piisaa, vaikka suu ja kieli leikkaavan gillettemäinen.
Venäjä mon amour, Into 2015, on nimeltään siinä mielessä oikea että suuri osa Taipaleen jutuista ja matkoista tapahtuu Venäjällä ja siellä juuri niissä paikoissa minne tavan turisti ei eksy eikä pääse eikä ehkä haluakaan mennä: mielisairaaloissa, vankiloissa, vankileireillä, isojen patujen kuin myös korkeasti koulutettujen vieraana.
Koko ajan Ilkka on hyvää sanomaa viemässä, vilpittömästi asioita tekemässä tai tekevinään monenlaisista vastoinkäymisistä ja kommervenkeistä huolimatta.
Monissa tapauksissa asioiden eteenpäin viemistä ja sujuvuutta kummasti edistää laaja tuttavaverkosto. Esim. Vorkutan vankileirin lakon muistotilaisuuden jälkeisellä kaupunginjohtaja Shumeikon vastaanotolla alkuun oli hankalaa ja muodollista, mutta annas olla kun selvisi pikkuserkku Pentti Arajärven presidentillinen tausta: "Silloin rupesi tapahtumaan. Kaupunginjohtajan sihteeri ryhtyi kantamaan lautasia lautasten jälkeen pöytään."
Kirja koostuu 111 parinsivun pituisesta tarinasta - Kullervon sotaanlähdöstä Marskin ja Marxin maljaan - lähinnä idästä, mutta myös muista maailman maista, minnne Taipale on tarjonnut apua ja asiantuntemustaan.
Eloisia ovat jutut. Kertojan poikkeilut ja harhailut asian vierestä sen kuin lisäävät lukijan löylytystä, punainen lanka kun muutenkin ajoittain hukassa.
Päällimmäisenä jäivät mieleen isojen asioiden rinnalla pienet postimerkit ja neuvo, miten merkkien kanssa on meneteltävä, jotta edes pieni mahdollisuus jäisi korttien perillemenoon; Vorkutan 15 postikortista tosin 'yksikään ei tullut perille, ei edes Penan vaimolle'.
Näin meille on Vapun kanssa käynyt kolmasti aiemmin, Mosambikissa, Bangladeshissa, ja Guatemalassa. Olemme oppineet, että postimerkit on käytävä itse leimauttamassa postikonttoreissa. Käyttämätön postimerkki on monissa kehitysmaissa dollarin eli päiväpalkan hintainen.*
Vuoden Mies 2015
Inhimillinen tekijä
