- Ja syvemmälle! kulttuuriblondi levitteli pakaroitaan.Herreguud! huokaisi Vanha Mies ja käänteli sivuja vähän vaivautuneena, mutta toki intomielin.
Kaukana ollaan Venäjällä klassikkoajoista. Pelkästään ajan klassikkoja huokailija oli naapurimaastaan tätä ennen lukenut: Dostojevskiä, Tolstoita, Gogolia ja Ivan Aleksandrovitš Gontšarovia.
Ei niissä tällaista. Ei!
Gogolin kuolleet sielutkin olisivat tässä vauhdissa heränneet eloon?
Mitähän jos Tolstoi tuommoisia Anna Kareninassaan?
Olisi mahtanut huuli väpättää. Ja lukija ykskantaan ja sumeilematta sanonut: - Hyvä kun hyppäsi junan alle.
Mutta nyt on nyt ja Venäjäkin nykyajassa, edes kirjallisuudessa.
Paitsi että syrjään ovat sysänneet vallanpitäjät Viktor Jerofejevin (s.1942) ja toisinajattelijaksi tuominneet. Ei tosin pyllymäisten tekstien vuoksi, vaan yhteiskunnallisten kannanottojen: ei ole Putinin miehiä.
Puolensataa pistoa, tarinaa, luettuaan VM nikottelee yhä. Miten nikottelisikaan jos lukisi vielä kirjailijan tarinan Jadrena Fenja sensuuriin joutuneesta Metropol-antologiasta; sitä ei ole suomennettu eikä sen nimeä tohdi Vanha Mies - senkin lökäpöksy ja jänishousu! - edes suomeksi lausua.
Eipä, totta vie, hiljaa virtaa Don Jerofejevin, länsimaissa nuoruutensa viettänyt kirjailija, päästellessä venäläisestä naisesta, venäläisestä miehestä, venäläisestä opettajasta, juoppoudesta, ortodoksikirkosta, Neuvosto-Venäjän jatkeesta ...
Niin, se kirja, jota Vanha Mies nyt käsissään kääntelee, on kansiltaan tämännäköinen:
