Joka kolmannella suomalaisella on jokin pelko tai fobia:
1. Käärmeet (46 %)
2. Oksentaminen (41 %)
3. Yleisön edessä puhuminen (31 %)
4. Korkeat paikat (29 %)
5. Hämähäkit (29 %)
*Tiedote. Samsung Electronics Nordic.
Juuri saamamme tiedon mukaan - *julkaistu: 29.06.2016 klo 08:30 - suomalaisten pelot ovat yllä luetellut. - Pelokkaimmiksi pohjoismaalaisiksi osoittautuivat norjalaiset, joista jopa 39 prosentilla oli irrationaalisia pelkoja. Vaarsinaisia vellihousuja, siis.
Lisäksi: Hammaslääkäriin ei 18 prossaa suomalaisista pelkääjistä saa kirveelläkään eikä 13 sadasta telttaan. (Eikä Cheekiä käytettyyn makuupussiin kuten Vain elämää -ohjelma näytti.)
Luvut ovat lukuja ja hyvinkin voivat olla lukuina stubbimaisen irrationaalisia, mutta pelonkohteet pitänevät jämerästi paikkansa.
Kumma kyllä sotaa ei pelkää juuri kukaan! (Nato jo mielen päällä?)
VR kuulemma auttaa asiassa. Eli istuutuu junan penkkiin ja jyskyttelee eteenpäin?
E-Ei tarvitse matkailemaan vaivautua: riittää kun pistää Samsungin kehittelemät VR-lasit päähän ja altistuu Itsy-nimisen sovelluksen avulla pelkonsa kohteelle.
Kuulemma kolmessa tunnissa on pelko lievennyt ja kukaties kokonaan poissa niin kuin Rosmarielta.
*
**
*** 20 ja 16 tai 16 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2016 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin. (Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
?Mitäpäs tuolle tummahipiäiselle hurmurille, Paratiisin Pukillemme, kuuluu nyt - toisena kesänä?
Kas, kas!
Paratiisin Pukki on tehnyt tenän. - Julukiset kammat, sanos Päätalo. Ettei vaan tummahipiäinen olisi herkkähipiäiseksi heittäytynyt! Onni Rentneriä, toista paratiisilaistakos kummastutti.
- Eikö kauneus enää kiinnosta? kyselee Onni Pukilta. - Ois varsinainen kaunotar tyrkyllä, kaivolla, aivan yltömatkan päässä.
Vaan ei, ei ainakaan oikoisenaan potalla Pukki asemiin, virkaansa hoitamaan.
Onni joutuu suorastaan raahaamaan Pukin pumpulle, jotta homma hoituisi.
- No johan nyt myrkyn lykkäs! tuhahtelee Onni Pukkia väkisin Pumpulle kuljettaessaan.
Eikä sittenkään kylki kylkeä vasten suostu asettumaan kaunottaren viereen, vaan jää enemmän kuin käsivarren mitan päähän. - No jo oot ujo pukki! Siusta mitään virkaa pian koko Paratiisissa, kiukkuilee Onni. - Ethän vaan lahonnu, palelluttanut seisontakykyäsi talvipakkasilla hangen ja avotaivaan alla.
Siinä mylkkäävät aikansa, Onni & Pukki, Paratiisissaan, kunnes lopulta asettuvat ja pääsevät hommiin: ahkeroimaan saunapuita Pumppu-kaunottaren liepeillä.
Hyvä että ehtivät hätäisesti vilkaista, katseita vaihattaa, silmäniskuista puhumattakaan.
- Kommea se on - ja nätti oot!
Sen verran sentään kehuu Onni kaivolle vilkuillessaan, muodokasta Pumppua tsiigaillessaan - vaan tervattu Pukki ei puhu ei pukahda.
Kai se miettii vielä sitä raskautta kun Valerie Vili vasta oli istunut sen päällä, vaikka Dafnea ja sitä paraguaylaista keihästäjätärtä, no sitäpä Leryniä justiinsa, se oli siihen kahareisin istumaan toivonut.
"Levitin sohvalle puhtaat lakanat ja päätin ottaa parin tunnin torkut, mutta nukahdinkin juopuneen, eronneen miehen onnettomaan ja rauhattomaan uneen."
Rakastajatar, runoilijan vaimo, Valentina oli poistunut. Viimeistä kertaa?
Suomalainen opiskelijapoika Neuvostoliitossa kipuilee, ei rahan vaan rakkauden puutteessa, sillä eihän opiskelu maksanut mitään, päinvastoin pientä stipendiä nautit YYA-aikoina Leningradissa. Ei maksanut kymppitonneja vierasmaalaisten opiskelu niin kuin pian EU-Suomessa.
Jos kestit kommunalkassa asumisen yhteiskeittiöineen, yhteispeseytymistiloineen, torakoineen, rottineen.
Ja kun kestit niin siitä se sitten aika ajoin iloksi urkeni: naisia, miehiä, naintaa pitkin ja poikin. Villiä menoa suljetussa yhteiskunnassa, jossa vapauden porsaanreiät ja peräaukot kyllä löydettiin.
Noista Kekkosen ajoista 1970-luvun opiskelijaelämästä Pietarissa, tuo kaupungin nimi on ollut iät ajat käytössä, kertoo omien kokemusten pohjilta puolenkymmentä vuotta Yliopiston historiallisessa tiedekunnassa, istfakissa, opiskellut Pentti Stranius dokkarikaunokirjassa Leijonasillalla, vähän vaille viisi. Kirjokansi 2016.
Eipä siinä riehakkaassa menossa oikeastaan muu jää epäselväksi lukijalle kuin opinahjon antama opetus - ja niin no, tietysti, monen opiskelijan pää pitkäkestoisten pippaloiden pyörteissä.
Lukija ei pitkästy kirjaan kuten moni opiskelija tuskastuu elämään. Päinvastoin: teksti imaisee menoon ja rytkeesen.
Päähenkilö Pena on kokematon korven poika ylioppilaana maailmalla, vaan pian ei ole kun 'naaraat' jos huoratkin kurmuuttavat ja kasvattavat pojan miehenmittoihin. Kostonhimoiseksi muuttuu naimisiin erehtynyt Pena, joka joutuu rakkaudentuskissaan nyhtämään matoja Ofeliansa takapuolesta ja lopulta käräjöimään omiin nimiinsä Lefka-pojan, rakkauden hedelmän.
Yhteiskuntaihanteesta huolimatta ihanneyhteiskunta ei toimi, sitä ei ole ympärillä - se on vain teoriassa. Vähintään yhtä monta surullista ihmistarinaa ihanneidässä kuin läntisessä maailmassa.
Ei kovin monta onnellista hetkeä.
Muutama silti.
Seesteisimmät hetket tulvahtavat ylitse kun unohti viinan ja naiset ja lähti juoksulenkille Vallinsaaren Suomenlahden puoleisille kaduille:
"Detskajan hautausmaanpuoleista reunaa oli nautinto juoksennella. Jalavien, tammien ja lehtikuusten himmeässä, viileässä varjossa ja voimakkaassa tuoksussa liikkui kuin paratiisissa."
Onni Rentner, paratiisieläjämme, asettautumalla asettui pöytänsä ääreen tässä päivänä muutamana tutkimaan asioita.
Tekniset välineet päähän, rillit siis, ja naislehti pöydälle levälleen!
Nyt ei ollut, nimestä huolimatta, vuorossa keltalehtikatsaus, missä vähäpukeiset naisenpuolet villeinä ja vapaina vilinöivät, vaan vakavammin otettava yliopistollinen julkaisu Saima, tuolta itäisen yliopiston puolelta Kuopio-Joensuu-akselilta.
Vakavaksipa veti Onnin, monetkin kirjoitukset, mm. diabetes-, syöpä-, sydän- ja verisuonitautipuheet. Heti tuntui suussa jano, rinnassa kyhmy ja sydämen porstuassa läpättävä värinä.
Kelmeäksi suorastaan valahti mies tavaillessaan kohtaa missä mainittiin sana katetri.
Puistatti kun muistui mieleen tokkurainen sairaala-aamu menneisyydestä.
Tuolloin kaksi hoitajakimulia oli käynyt aamuvarhaisella kimppuun heti yövuoteella; naiset käskeneet kainostelematta riisumaan yöpökät ja pian alkaneet sadistiset esineleikkinsä, kivuliaan kapineentyönnön just sinne arimpaan, Onnin omimpaan alaulkoputkiloon. - Hyi hiis! miten kivuntunne poltti yhä.
Onneksi siihen Onnille kääntyy huvittavampi juttu miehestä ja balkongilla mollikkaa ottavasta naisesta, kesämökkinaapurihemakosta, jota naapurinsetä kiikaroi.
Mutta zot ZOT! Ei saisi.
Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen kieltää moisen teerenpelin, sillä kesämökin piha on kotirauhan suojaama paikka, eikä toista ihmistä saa tarkkailla teknisillä välineillä kuvaamisesta puhumattakaan:
Toistuva ja häiritsevä paljailla silmilläkin tuijottelu toisen kotirauhan suojaamaan paikkaan voi olla vainoamisrikoksena rangaistava.
- Tiukkapiposta touhua! hönkäisee Onnimme ja kirmaa kuin vastalauseena kelteisillään puutarhan puolelle, kuin J.Väätäinen aikoinaan savannilla.
Marjapehkot vain kahahtelevat.
