Onni Rentrerimme, tuo paratiisisiitti, on loistanut poissaolollaan pitkät ajat; missä lyhtykaduilla lie rymynnyt ...
Elää vaan epäilys, kun katsoo mitä katselee tällä haavaa Onni viekko nautintahymy huulillaan, silmät tapillaan. Tämmöistä Essi Tammimaan kirjaa kääntelee
ja huokailee: - Ei sitä ennen nuin ronskisti roiskittu!
Sitten miettii omaa viattomuuttaan ja omaa siteissä oloaan: vain monoista suksissa. Ja tässä vereksemmässä kuitenkin iho ihan nuoran painamaa.
Ja kaikki asiat kerrottu juurimultiaan myöten: syvyydet, paksuudet sun muut olennaiset mittasuhteet. Nainen siinä on se joka haluaa, ja mies mielellään isäntänä toteuttaa toisen kynnysmattona olohalut: peukku pyllyyn ja menoksi!
Tai sitten sormettaa itse.
- Melkomoinen meininki!intoilee Onnimme eikä oikein ota uskoakseen jotta, tarkastaa, ihan kunnianarvoisa kustantaja on kaiken takana. Otava mikä Otava. 2018, tuore tapaus. Ja juuri kun siitä häkkyrämetoosta vaahtoavat. Mikähän soppa olisi syntynyt jos rompsu olisi miehen tekemä. - Onneksi sille miehelle, joka ei ole, onnittelee jo Onni. - Vai onko sittenkin? Tarkastaa taas: - Ei. Kaiken takana on nainen. - Huhuh! pääsee miessukupuolen puolesta syvä huokaus.
Jätämme Onnin lehteilemään ja siunailemaan saalistaan. - Voihkikoon jos voihkittaa.
