hikotusta ... sivumerkkejä

Kun matkustat ulkomaille, etsit eksoottisia tutustumiskohteita.
Tuskin kuitenkaan himona niin eksoottisia kuin muuan psykiatri, jonka matkat ulkomaille menevät pieleen, jos ei ole päässyt tutustumaan kahteen kohteeseen: mielisairaalaan ja vankilaan.
Väittää, että niistä (ylläpidosta) parhaiten näkee kunkin maan edistyksen, kehityksen ja sivistyksen tason.

Tämä maailmanmatkaaja on nähnyt maailmaa laidasta laitaan niin maantieteellisesti kuin sosiaalisesti, Japanista Kuubaan, Managuasta Shanghaihin, tutustunut slummiasukkaisiin, valtion päämiehiin, ministereihin monenlaisiin.

Haistellut Lepakkoluolassa, Liekkihotellissa, unohtumatonta hajunlöyhkää: 'kuvottava, vanhan viinan, vanhan ripulin, oksennuksen, pettymyksen ja katkeruuden hien ja pesemättömien vaatteiden lemua, joka tarttui mukaan vaatteisiin ja hiuksiin'. Vapaaehtoisvastaanotolta kotiinviemisinä lääkärillä. Suomi täytti tuolloin 50 vuotta ja Marraskuun liike voimistumassa.

Olisi Ilkka tietenkin voinut rahakkaammankin homman heti alkuunsa ottaa, mutta pari tuntia kestänyt rahankiilto silmissä, rahapsykoosi, kunnanlääkärinä oli mennyt ohi ja elämän suunnaksi kääntyi puutteenalaisten parissa työskentely. Kutsumus voitti.

14 vuotta mielisairaalassa ja 12 vuotta eduskunnassa - eivät juuri, kuulemma eroa olennaisilta osiltaan, miten lie toimiltaan.

Siis Ilkka Taipaleen (s.-42) tosi vetävää tarinaa kaikki tuo ja lisää lukuhaluisille löytyy uutuuskirjasta: Mielisairaalassa - Lääkärin muistelmat, Into 2017.
Mieheltä joka osaa kuolemastakin tehdä houkuttelevan, kuten muuan potilas kehui.
Olkaa hövelit!

lisää

.
Mitähän jos suomalainen poliisi kirjoittaisi näin suorasanaisen kirjan?

Tuskin ex-poliisipäällikkö Mikko Paaterokaan uskaltaisi kehua yksittäisen jeparin arkista avautumista, kuten tämän saksalaiskreikkalaisen naispoliisin Tania Kambourin kirjaa Naispoliisin rankka arki, Scanria 2017:
"Kirja kannattaisi päättäjien lukea ja tehdä siitä johtopäätökset."

Saattaisi suomalainen katupartiopoliisi näin avautuessaan kokea kylmät poliisiylijohtaja Kolehmaisen käsissä?

Ei paljon silittele kaksoiskansalainen Kambouri maahanmuuttajia, vaan latelee totuuksien eteen joutuneena tehtävien ratkomattomuudet. No go -alueita on aihetta vältellä, kääntää pää ja poistua tietyiltä lohkoilta tietyissä tilanteissa poliisin koskemattomuuden ja voimattomuuden takia.

Suoraa puhetta islamilaisten, etenkin turkkilaisten, kuin myös romanien, romanialaisten, bulgarialaisten maahanmuuttajien käyttäytymisestä ja elämästä Saksassa. Islamilaisten ja romanien patriarkaalisuuden ja sen myötä joukkoväkivallan voimaan ei saksalaispoliisilla ole vastavoimaa, kun valtion väkivaltamonopolia ei enää ole. Eikä resursseja itäblokin maista tulleiden varkauksien ja petosten selvittelyyn semminkään.

Jotain pitäisi tehdä, ja katupoliisin näkemykseen ja hätähuutoon tulisi pikaisesti reagoida:

"Olen sitä mieltä, ettei maahanmuutto-ongelmaa voida ratkaista kadulla."

Samaahan se Paaterokin painottaa, eläkeläisenä takakannessa tolkuttaa, että Suomessa olisi aika opiksi ottaa.
Mutta miten reagoivat Kolehmainen, Häkkänen yms.?

-

Ja Kolehmainenkos heti palauttaa moiset ruotuun!

Yhtään kunnonpotin lottovoittajaa en ole ikinäni tavannut. Enkä mielipuoluebidékyselyihin osallistujaa. Niinpä jo ajattelin, että tuulesta tempaavat tutkimustuloksensa, aivan samalla tavalla kuin Pate-kollega, joka muka junahaastatteluja teki kasvatustieteen cumuunsa.
Koiran kikkelit!
Pitkän matkan aikana kirjoitteli omiaan puhuttamatta yhtä ainoaa matkustajaa.

Vaan mitä vielä!
Aune koputteli yhtenä iltana verannan oveen ja kainosti kyseli josko ois aikaa. Tuttu oli niin oli. Aikaa.

Aune laski läppärinsä keittiön pöydälle ja aloitti: onko metsä Suomen helmi? onko euro hyvä asteikolla 1-5? mitäs mieltä siitä ja tästä, entä tuosta?
22 min. Läppärin kannet kiinni ja kynä pöydälle.

Lähtiessä sitten siellä verannan ovella pääsi suusta se Iso Paha Moka.
Sammakko:
- Oot sie ikinä nähnyt yhtään lottovoittajaa?
Ei ollut.
- Ootkos ikinä ollu mukana tai nähnyt ketään joka ois osallistunut puoluekannatusta mittaaviin kyselyihin? Mie en oo.

Kahto karjalaisittain pitkään. Kahoin takasin. Ilkikuriselta näytti Aune. Sanoiksi tuon virkki:

- Ite asiassa Sie just ite osallistuit ko. kyselyyn.

Ja tässä juuri tänä päivänä, uskokoon ken taitaa, ite en oikein vieläkään, ponnahti tulos läppärin ruutuun:
Taloustutkimuksen tekemässä tutkimuksessa tehtiin 1 012 henkilökohtaista haastattelua.
Tutkimus: Euroa ei hylätä, vaikka se haittaisikin taloutta

Eipä ihme jos joulun väri naamalta ei hevin häviä.
Varsinainen ovensuun kysely!

Loirit, Korhoset, Kinnuset, Oksaset, Halkolat kulkivat mielen ohitse kun Kuivalainen, Laakso, Paavilainen, Rantatalo, Sarkkinen, Veiskola, Virta orkestereineen ramppasivat näyttämöllä rahan perässä.
Mahtavan Markku Maasillan, muhkeana rahasirkustirehtöörinä, asetellessa porukkaa ruotuun, kutakin kullekin kuuluvaa rimpuilevaa rooli-ihmistä paikalleen.

Ei siinä äidin opeilla pitkälle pötkitä, rahamaailmassa, sikäli mikäli rikkaus, menestys ja vaikutusvalta silmissä kiilumassa.

Tuntuuko tutulta?
No onhan tuo nähtävissä, ja monta kertaa nähtykin, näyttämölläkin, jos vähänkin viittii tsiigata ympärilleen.

Matkalla jo kyseli Sirkka että mikä idea Rahakabareessa: - Luitko?
- Netissä näytti. - Kanninen yrittää äidin neuvoin pärjätä maailmalla, vaan maailmassa ovat muut neuvot äidin neuvoja kalliimmat. Rehellisyys, häh!

Ja ei kun Suvantosillan liikenneympyrästä oikealle, vasemmalle jää liikemies Laakkosen lukaali, ja sisälle saliin Joensuun kaupunginteatteriin!
Samaan saliin, missä 59-jäseninen kaupunginvaltuusto, toinen teatteri, Merja Mäkisalo-Ropposen ohjauksessa kokouksiaan istuu, esityksiään esittelee.

Nyt ohjauksesta ja käsikirjoituksesta, menosta ja meiningistä, vastaa Aino Kivi.
Paikalla elävä orkesteri, ensikuulemaksi harvinaisen tarttuvaa musiikkia ja, kuten mainittu, tarpeeksi liikkuvia näyttelijöitä. Et siinä pitkästymään pääse. Iloitset iäkkyyttäsi, ettei tarvitse enää työpaikoistaan, sijastaan yhteiskunnassa tapella niin kuin nuo nuoremmat elämän näyttämöillä: päin peetä ja veetä se menee jos et lusmuile, ja äitikin kun jo kuollut neuvomasta.

Äidin tilalle, valitettavasti, on syntynyt toinen nainen: hehkeä Miss Lama, maailmanmatkaaja lippureppuineen. Tullut valtameren takaa, tainnuttanut Amerikan Lehman Brothersit, vuorossa nyt Kreikka, Irlanti, Portugal...ja viimeisenä repusta taikoo Suomen lipun.
Läskiksi menossa maailmanmeno, Kannisen käy huonosti, pettäjät löytyvät lähipiiristä.
Niin totta - taas kerran!

Niittipyssyttäjä Suvi-Maaria Virran Anne Ala-Ylä Hinkkilän repivää pilkkaa ja ivaa uhkuva habitus pomppii uhkakuvana autossa kun liikenneympyrästä poistumme kotia kohti. Oikealle matkustajasataman taakse ovat syttyneet liikemiehen taloon valot.
Ikään kuin jokin yhtymäkohta tuohon näytelmään leijuisi ilmassa.
Yhteenvetoamme:

- Ei selvinnyt äitinpoika Kanninen ehjänä siitä sirkuksesta.

Ja perään retorinen kysymys: - Mitenkäs me?