Haavi auki on seurakunnalla: kolehti kerätty, silti rahat finito.
Haavi auki kirkkokansallakin: Joulukirkkoko ei ole kirkossa! Vaan seurakuntatalolla.
Kustannussyistä.
Kirkonlämmitys on monta tonnia per kerta ja kolehdin tuotto ei viittäkymppiä.
Ei semmoista menoa mikään kestä pitkän päälle.
Vaan sittenhän se koko Joulukirkko-seremonia on uusionimeltä Jouluseurakuntatalo-seremonia.
Kirkkokansa, äsh! siis seurakuntatalokansa ei lähdekään joulukirkkoon vaan jouluseurakuntataloon tai jouluseurakuntakotiin nyt kun talo on muutettu kodiksi.
Miten tästä tilasta eteenpäin?
Seuratako seurakunnan kunnan, sen Ämeriäkkylän, mallia:
1.) myydä, so.keriä ja parturoida, kaikki puut ja pensaat pois kirkonkylää kaunistamasta, eli myös kirkonmäki ja hautuumaat sileiksi silirimpsis - paljaiksi puista?
tai
2.) ulkoistaa koko srk-revohka kaikkine palveluksineen Attendolle - ainakin veroparatiisi olisi lähellä, saavutettavissa jo tässä ajassa?
Ensiapuun ovat keksineet keinon: lämmityksessä voi säästää. Mitä sitä näille muutamille mummonkuppanoille ja ukonrohjakkeille koko kirkkoa lämmittämään. Hyvin mahtuvat seurakuntakotiin, eivätkähän tarvitse mäelle kavuta.
Ihan ymmärrettävää taloudenhoitoa.
Seuraava askelkin lienee jo mietitty. Sitä varten lienee rakennettu liki vallantietä tuo khakinvärinen pikkukoppi kokoontumistilaksi väen vähetessä, kirkkokans, äsh! koppikansan kokoontumispaikaksi.
"Tervetuloa Joulukoppiin!" voivottelisi kirkkoher, äsh! koppiherra koppikansaa.
Tai no.
Sanahan se tärkein eikä paikka.