*** "Lohdutan itseäni sillä, että poikain [Kare, Kivimies, Vala] tarkoitus lienee vittuilla enempi muille kuin minulle. - Olisi sekin akateemikko, joka minusta tulisi!"
Tieto Haanpään elämästä täydentyy Matti Salmisen koostaman Pentti Haanpään tarina -kirjan myötä kummasti. Tietokirjailija Salminen on saanut käsiinsä Pentin ja hänen vaimonsa Ailin muistikirjoja ja kirjeitä joita aikaisemmilla Haanpään tutkijoilla ei ole ollut.
Edelliset elämäkertakoosteet kirjailijasta ovat jääneet pahasti vajaiksi ja tiedoiltaan puutteellisiksi Haanpään jäämistön monilla tahoilla olleiden papereiden takia.
Vesa Karonen kokosi kirjan Haanpään elämä, 1985, mutta hänen käytössään ei ollut Haanpäiden tyttären, Elsa Hyvärisen, hallussa olleita asiakirjoja, joten kymmenen Pentin viimeistä vuotta Karosella jää miltei pelkäksi kirjailijan tuotannon luetteloinniksi. Vajaaksi jäi myös Haanpää-tutkija Kari Sallamaan valokuvaaja Raimo Ahosen kanssa koostama valokuvateos Pentti Haanpään maailma, 1985, jossa Sallamaa antoi Salmisen mukaan täysin väärän kuvan Haanpään sodan jälkeisestä perhe-elämän auvoisuudesta.
Sallamaa kirjoittaa:
"Siviiliin pääsy tiesi vakaata ja järjestynyttä menoa, josta huolehti Aili-vaimo."
Salminen oikoo:
"Väärempää todistusta ei lähimmäisen eli Pentti Haanpään elämästä sodan jälkeisiltä vuosilta voisi antaa. Asia on nimittäin täysin päinvastoin."
Yksi suurimmista syntipukeista on ollut Eino Kauppinen, Otavan kustannustoimittaja, joka heti Pentin hautajaispäivänä oli mennyt Piippolassa leski-Ailin kotiin ja tämän luvalla 'rojauttanut' Pentin työpöydän sisällön pahvilaatikkoon. Ja saamaansa osatietoa Kauppinen on sitten käyttänyt oman, kirjailijalle vastakkaisen, maailmannäkemyksen levittämiseen siivilöimällä omituisella tavalla Haanpään kirjallista tuotantoa.
Yritti Kauppinen kirjoittaa elämäkertaa Haanpäästä, Pentti Haanpään elämä Nuori Pentti Haanpää 1905–1930, mutta sattuneista, so. valikoivista, syistä homma jäi torsoksi ja elämäkerta puoleen väliin.
- Onneksi jäi kesken, iloitsee Salminen, koska Kauppisesta ei hänen mielestään olisi homman kunniallisesti loppuunviejäksi ollut.
No nyt kaikki tarvittava aineisto on Salmisella ollut käytössä ja Haanpään kirjailijakuva koossa.
Ei Salminen Pentistä pyhimystä tee vaikka oikookin käsityksiä Pentin¨'synneistä' ja samalla näyttää ettei vaimostakaan pyhimykseksi ollut. Rahan perään kyllä kumpainenkin oli hakki. Pentti rahasti aikoinaan ensin lehdiltä roposet teksteistä joita sitten kirjoiksi painettiin, sikäli kuin painettiin, siis pariin kertaan ainakin, ja Aili rahasti Pentin teksteillä tämän kuoleman jälkeen.
Ja rikkana rokassa vielä sekin vähemmän pyhimysmäinen rakkaustarina Kiinan-matkakumppani Aune Laurikaisen kanssa elämän loppusuoralla ennen hukkumista, 1955, Iso-Lamujärveen.
Jännittäviä lukuhetkiä teille kaikille haanpääläisille: kirja on räväkkä, jopa pamflettimaisen suorasukainen ryöpytys, missä hyvä ja paha on eroteltu selkein ja karskeinkin vedoin.
*** "Pentti nimittäin ratkesi vähän myöhemmin ryyppäämään ja pelaamaan tutussa seurassa ja alkoi jopa tuoda ryyppyporukkaa kotiin. Mutta silloin tapahtui toinen ihme. Aili paukkasi Penttiä turpaan. Maitopäälärillä. Päin pläsiä ja veti vielä tukasta päälle. Pentti hämmästyi täysin, mutta ei käynyt kiinni, jatkoi vain vielä jonkun aikaa juomista."
*** Matti Salminen: Pentti Haanpään tarina. 305 s. into 2013
