hikotusta ... sivumerkkejä

Ks. ensin

Yleisönosastoon
Kity-lehti

Ensin lakkauttivat - SÄÄSTÖsyistä - salajuonin terveen sataoppilaisen koulun - ja nyt salaojin pitäs korjata sairasta. Just nuo keput ja vassut!
Sairasta!
Ann' mun kaik' kestäb!

nimim. Jo nyt on helevetti
ps vihje
Ilovaaran alakooli
seisoo tyhjänä ja kylmettyneenä mäellä - miten ois takaisin osto?

ks. Osta volga, ota VELKA...

Iivo Niskasen Nimipäivät -bändi esittää:

Kylmetyt paskat

Vittumainen mies

Eikä perkele löytynyt

Ei voinu vitummaksi mennä

Minä perseelläni

Sanat Pertti Kurikan Nimipäivät -punkporukan?
E Ei!
Toiseksi pertit jäävät kun lylynlykkijät astuvat Falunissa estradille!

Kipaleiden sanoitus:
1. Sami J
2. Matti H
3.+ 4. Iivo N
5. Riitta-Liisa R

Elämme jänskiä ämämmien aikoja:
- Suurta raamaa ja ramatiikkaa, sano.

Ja kaikki totisinta totta.
Eikä siinä anteeksi pyydellä minään Jani Sievisenä eikä Nooralotta Nezirinä!
Uteliaina jäämme odottamaan bändin encorea.

Luonnonlapsi, kouluttamaton, laiska. Hevoset ja rattaat.
Niitä rousseaulaisia!

Onpa siinä ennakkoluuloinen lähtökohta tarttua Marja Björkin romaaniin romaneista: Mustalaisäidin kehtolaulu Like 2014.
Björk on juristi jolla on kokemusta ja näkemystä heimosta. Eivätköhän tutustumisen jälkeen lukijan kuin lukijan ennakkoluulot karise?
Ei muuta kuin kannet levälleen! Ja katsomaan tottako lie tuokin:

'Hänen roolinsa oli romanius, vaimous, äitiys, naiseus.'

Näin sivullisen on aluksi aika hankala kirjoittaa ja puhua kaaleista, koska ei tiedä mitkä nimitykset ovat suotavia, mitkä taas loukkaavat mustalaisia, joiksi ikäni olen heitä kutsunut sen kummempaa pilkkaa tai kehua ko. sanaan liittämättä. Muistaen senkin mihin pinteeseen Rainer Friman itsensä kolumneillaan ja kirjoillaan on silloin tällöin kirjoittanut.
Björk ja väki itse kirjassa käyttävät mustalaista, mustilaista, romaania, mannea kaikkia mahdollisia kutsumanimiä tasavertaisina.

Naisen alistettu asema ja miesten vanhanaikaiset asenteet jäävät päällimmäisiksi mieleen vellomaan kirjan kauniit kannet kiinni suljettua, ja se ettei siitä 'omasta ringistä' ole ulos pääsemistä. Vaikka itse suvun päämies Väinö Sikrinsä kanssa alusta alkaen elävätkin suht itseellistä elämää omassa talossaan, niin kiertäjiä riittää.

Sen verran yhteiskunta ympärillä sentään kehittyy että ajan oloon katto pään päälle kaikille järjestyy - ja bonuksena päälle ne ikuiset työvoimakurssitukset!

Juoppous, huumeet, väkivalta, vankila, pettäminen, niin ja se rotusorto tai syrjiminen oikeammin, kouluttamattomuus pitävät huolen että kaaleena pysyt kaaleiden joukossa, kaajeitten joukkoon ei sulautumista ole. Saat ajatella kuin Väinön Maritan Teresa:

Minusta ei ikinä tule mitään. Täällä minä olen täyspäivämanne toisten täyspäivämustalaisten seassa.

Vuosien kierron jälkeen, romaanin loppuessa, kuolee suvun kantaisä Väinö, ja Sikrille hankitaan paikka kaupungin palvelutalosta. Tosin olisi leski voinut mökkiinsäkin jäädä asumaan, koska mies kuoli sairaalassa eikä kotona. Vanhat tavat sen olisivat sallineet.
Uusiakin tapoja varta vasten muokataan, sellaisia jotka estävät muuttumista, sulautumasta valtaväestöön:
"Marita muisti, että Mertsi oli naureskellut Forumin liukuportaissa sitäkin tapaa, että nainen ei saanut olla ylempänä kuin mies: - Siitä ilmatila likaantuu. Tuolla taivaallahan ne lentelevät koko ajan, kun käyvät arabimaista kankaita hakemassa."

Vanhat ja uudet tavat selvisivät Björkin romaanista kaikkine povaushuiputuksineen, melko valjuiksi silti jäävät romanit romaanihenkilöinä. Ettei vain kirjailija olisi vältellyt kohteeksi joutumasta - Frimanin kovaa kohtelua välttääkseen?

http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/mustalaisaidin-kehtolaulu/

- tositarina su-ma yöltä -

Nurinkurin ovat asiat entisessä CCCP:ssä, jos taksiryöstökin on sitä että taksi tarttuu asiakkaan rinnuksia kopeloimaan kesken ajon.

Onhan se yö, sitä ei voi kieltää. SKA lyönyt illalla Jokerit.
Matkustaja samassa tilassa kuin ennen vanhaan, sukkahousuaikaan purukumikyydillä. Ja yksin, tietysti, nuokkumassa etupenkillä; velipoika häipynyt jo ajat sitten omille teilleen. Lienee kuski katsellut ajan otolliseksi raittiuskasvatukseen: ottaa rahat ja paiskaa tsuhnan raikkaaseen Pietarin ilmaan raitistumaan.

Erehtyy.
Tsuhna onkin valpas, keho kunnossa, body täyttä rautaa. Hetki sitten on huomannut että väärä suunta autolla ja örähtänyt siitä. Kohta kuski hiljentänyt ja käynyt kopelolle.
- Perkeleen Ilja! kironnut suomipoika ja läväyttänyt neuvottelematta nyrkin naamaan, tyrkännyt oven auki ja sännännyt juoksuun.
Pelko ja kuski persiässä sokkeloissa puikkelehtivat.

Painelevat peräkkäin pitkin kujia.

- Pelotti niin perkeleesti etten osu pääkadulle. Että eksyn, kertoo timmi ryöstönkohde.
Tsägällä oli osunut ja livahtanut kapakkaan.

Kohta kuski ilmestyy oven pieleen.
Siihen juuttuu kynnykselle Ilja.
Toisiansa kaukaa tuijottavat.
- Nou hätä mietin. Enää. Tämä on nyt joukkueurheilua. Enemmän katselijoita. Peli rehellisempää.

Siitä oli sitten aikansa tuijoteltuaan häipynyt Ilja ajanoloon töilleen.

Toinen toisen taksin oli ottanut, uskaltanut, koska tiesi että toinen taksi voi olla toisenlainen.
Oli ollut ja perille tänne tiskille tuonut, ja suorinta tietä, Nevskiä pitkin.

Ja mikäs.
Väärään mieheen vain oli Ilja tarrautunut, selvittää Suomi-paita. Uhoaa:

- Vaikka Jokerit hävis, niin mä voitin - Rangaistuslaukauksella!

ennen tätä

'Helvetin hyvää joulua!'

Tai jotain sinne päin toivotteli kylmissään hytisevä paksulinssinen herrasmies ohikulkevalle kansalle kitara sylissä. MTV-kymppiuutisten loppukevennys joulun alla 2009.
Oli aika karun näköistä, kylmävän lämmintä meininkiä.
Orpo olo oli ruudun puolin ja toisin.

Samaa oli tapittanut Jukka Kärkkäinen ja pannut sitten hösseliksi - ohjasi elokuvan yhdessä J-P Passin kanssa.
Kovasikajuttu 2012. The Punk Syndrome
Ohjaus: Jukka Kärkkäinen, J-P Passi
Pääosissa: Pertti Kurikka, Kari Aalto, Sami Helle, Toni Välitalo.

Toinen teki elokuvan, toinen vain kannatuskeikalla kävi lisälatinkia hakemassa: Aitoa luonnontuotetta.

Pertti Kurikka siis se rillipäinen symppis oli, nyt on porukoineen menossa Euroviisuihin:
Pertti Kurikan Nimipäivät -punkbändi: Aina mun pitää. Suomen viisufinaaliin.

Pianko edessä Wienin-keikka?

Huoli painaa, ainakin ruudun tällä puolella (=ope, erityiskin), jotta kestävätkö kehareiden nupit ja taskut tulevaa ihailun tulvaa ja rahantuloa megamenestyksen myötä - so. jalat maassa, ankkurit pohjassa.

Sama - turha - huoli näyttää käväisseen myös elokuvantekijöiden nupeissa ennen ensi-iltaa ja odotettavissa olevaa menestystä:

- Jos jollekin bändille mainetta ja kunniaa suo, niin tällaiselle, jolla on koko ajan ankkurit maassa. Ei ole vaaraa, että pääsisi liikaa leijumaan, kun ympärillä on aina ihmisiä kertomassa, milloin syödään ja milloin pitää pestä kädet. Manageri koordinoi sitä, että pojat eivät lähde mihin tahansa talk show'hun tai lehteen haastateltaviksi. Meille elokuvantekijöinä on helpottavaa tietää, että ihmiset siinä vieressä valvovat bändin etua työkseen.

http://www.theguardian.com/tv-and-radio/2015/feb/27/finnish-punk-band-take-punt-eurovision-title
Voitto!
Pertti Kurikan Kotipäivä-lehti

... eikä yksikään pelastunut.
Eikä yksikään pelastunut on erittäin tunnettu kirja, jonka harva tuntee. Siis tuolla nimellä. Tunnetumpi on se Agatha Christien Ten Little Niggers, jota ei sovi enää suoraan suomentaa.

Tulipahan vain mieleen eilisessä oikeudenistunnossa, käräjäsalissa, suljetussa tilassa, missä käsiteltiin väkivalta-asiaa ainoastaan yhden ulkopuolisen läsnäollessa, joku lehtimies nuokkui ovenpielen tuolilla uutista metsästämässä.

Iso liuta heitä oli asiaanryhtyneitä, otsikon verran.

Kovin olivat ulkomailta Suomeen sotaa pakoon tulleet nuorukaiset oppineet suomipoikajuhlatavat kaikkine viinoineen ja huumeineen, uskonnon unohtaen. Niin pitkälle menneet että puukkokin piti esille kaivaa häjyjen junkkarien malliin.

Onneksi kukaan ei ollut kuollut tässä sodassa, ei haavoittunutkaan, mutta: uhkaapa teräaseella ja heilauta sitä toista kohti, niin linnaa siitä vuosi rapsahtaa. Tosin ensikertalaiselle ehdollisena parin vuoden koetusajalla.

Jos tuli mieleen Agatha niin lopulta vahvimpana mielessä kummitteli Agricolan ABCkiria: miten tärkeää olisi ihan aluksi oppia maan kieli!

Oppe nyt wanha / ia noori /
joilla ombi Sydhen toori .
Jumalan keskyt / ia mielen /
iotca taidhat Somen kielen .
Laki / se Sielun hirmutta /
mutt Cristus sen tas lodhutta .
Lue sijs hyue Lapsi teste /
Alcu oppi ilman este .
Nijte muista Elemes aina /
nin Jesus sinun Armons laina

asiaankuulumaton KHO:n päätös

Matti Pulkkinen kirjoitti Romaanihenkilön kuoleman, niittasi lopullisesti romaanimuodon: käytetty mikä käytetty ja aikansa elänyt - vanha paska. Moni muukin on sitä ennen ja sen jälkeen ollut samaa mieltä.

Nyt taas. Hannu Salaman (s.1936 Kouvola) vuoro, vaikka Salamahan on Juhannustansseista saakka ollut kaarevan tarinaromaanin, on alku ja on loppu, vastustaja: ei elämä niin selkeä ole kuin 1800-luvulla syntynyt romaanin pakettimuoto. Sen Salama on osoittanut konkreettisesti kirjoissaan aina ja etenkin sarjassa Elämän opetuslapsia I,II,III, IV, joille ei loppua näy.

Hakemisen riemu on Hannu Salaman uusin teos, alanimeltään Harri Salmisen luistelmia. Otava 2014. Romaaniksi kustantaja sen luokittelee itsepintaisesti. Melkoinen matikka, josta kiinniottaminen vaatii kokemusta, muuten luiskahtaa omille teilleen näpeistä, takaisin veteen. Turha yrittääkään tarttua kiinni ilman aikaisempaa kokemusta.

78-vuotiaan kirjailijan kynsissä saa huutia kaikki. Kaikki. EU, uskonto, isänmaa ja rahamaailma. Eikös tuossa jo kaikenkattava luettelo olekin? Ja jos ei ole niin siihen voi lisätä perheen ja kaikki muut elämään liittyvät asiat niin maassa kuin taivaassakin.

Niin perkeleen viturallaan asiat ovat, naisetkin huoria Jeesuksen Maria-äidistä eli Jesubiuksen Miriamista lähtien. On siinä taluttajalla, isäpuoli Jehosefilla kestämistä olla ja elöä moisen perheen päänä!

Jotenkin näyttää, että Salama kirjoittaa viidettä evankeliumia mainitessaan Jeesus-stoorin, joka on kerrottu MMLJ-nelivetoversiona. Nyt tarina kulkee siis Jesubiuksen kautta ja tässäkin kävellään vetten päällä ja selitetäänkin kädestä pitäen kuinka sellainen mahdollista on.

Ja kuten kirjan alaotsikossa lukee taustalla kulkee HS:n, siis Harri Salmisen/Hannu Salaman, tuttuja jutskuja sitä mitä kaikkea elämässä on tapahtunut: Kouvolat, Oriveden opistot, uskovat ja uskomattomat tyttöystävät, keskikoulun käynnit toiseen luokkaan saakka jne. tulee kerrattua. Ja mikä kummallisinta: mielenkiintoisella tavalla vaikka samaa löpinää olisikin, sitä vanhan kertausta!
Eli kyllä kieleenuppoamistaito, ’verbaalisen melomisen kyky’ Salamalla viimeiseen vetoon saakka on ja säilyy, hanka pitää.

Ei Salaman uusinkaan mitään pappamopoilua siis ole, ei sinne päinkään, vaikka jotenkin siihen suuntaan vihjaillee.
– Päässä jossa vaahtoamasi avaruudellinen ajattelu ei maanpintaa korkeammalle lennä, vähättelee taivaasta laskeutunut Elsa, ent. tyttöystävä kirjoittajaa.
Eli ettei vain kirjoittaja sittenkin epäilisi loogista ajattelukykyään, tosin huumorimielin, mitä hauskaa kirjassa totta tosiaan riittää kun kaikki sanaleikit luetaan.

Melkoista ilotulitusta on.
Ja sen voi ainakin sanoa: jos moista kieltä käyttäisi ja yhtä ronskisti kirjoittaisi muhametin uskonnosta niin ei Hannua enää olisi olemassa. Salama tai pommi olisi iskenyt ja tainnuttanut tämmöiset miehet, kuten Charlie Hebdon tapauksessa.

”Jotain tässä kuitenkin oli sekavaa. Miksi Jehosef nimitti häntä vaimokseen ja katselikin kuin heti ensimmäisessä levähdyspaikassa tuuppaisi kukkelin pukkeliin.”

http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/hakemisen-riemu-harri-salmisen-luistelmia/

Helsingin Sanomien Moskovan kirjeenvaihtaja Pekka Hakala kaipaa Venäjälle Seiskaa ja Hymyä.
Hymyilyttääkö? Miten olisi oman lehden sisar sinne laajentumaan, IS?
Ja eikös niillä ole siellä jo totuutta nokko, se Pravda - ainakin ollut totuuden etujoukoissa.

Vaan onhan siellä ollut myös Pekan jutun mukaan myös Korrespondent, mutta sen taru päättyi viikossa kun se erehtyi vuonna 2008 lavertelemaan ja pötyä puhumaan pääministeri Putinin naissuhteesta.
Täällä Seiska ja Hymy sen kuin porskuttelevat vaikka pääministeri Vanhanen sai omat ruususen piikkinsä lehdiltä iholleen. Ja kiltin Kanervamme pistää tuksuttelivat pois ministerin pallilta.

Nyt Venäjän federaatiossa on taas yhden lehden vaje, kirjoittelee Hakala ja kaipailee venäläistä Seiskaa, jotteivät herrat rypisi, niin kuin tälläkin hetkellä: just ja just kävi ilmi että Moskovan yliopistolla on meneillään 1,4 mrd euron kehitysprojekti.

Projektin takana on Kansallinen älyllinen säätiö ja Kansallisen älyllisen säätiön johtajana on Jekaterina Vladimirovna Tihonova, joka toiselta nimeltään olisi tutumpi: Jekaterina Putin, tyttäristä nuorempi.

Tuonkin pimennon takia huutaa Pekka Hakala Seiskaa Venäjälle - omaa hymyä pidätellen?
Painaisivat nyt edes ½Seiskan