Varsinainen kohdeyleisö siellä Cityssä!
No ei se haittaa. Kerrotaan silti.
Hellevi Pouta on kirjoittanut kirjan Satumaa - Reijo Taipaleen tarina, Karisto 2017, 60-vuotisen uran luoneesta tangotaiteilijasta, joka Miehikkälässä metsätöihin tympäännyttyään, koska ei äitikään suostunut toista lehmää haitariin vaihtamaan, kampasi tukkansa tötterölle ja marssi Helsinkiin.
Pian soi radiosta miehen ensimmäinen levy.
Siitäpä urkeni ura, jonka pituutta ei vieläkään varmasti ole lyöty lukkoon, vaikka viime kesä väliin jäikin. Laulaja, syntynyt 1940 - sehän tekee vasta vaivaiset 77 v.
Single-Ailasta alkoi levyttäminen, nyt kokoelmalevyjä on pinossa n. 30. On siinä saanut lähteä, poistua perheen, Anita-vaimo ja kolme lasta, luota tai kanssa maailmalle aina Amerikkoihin asti.
On ollut tanssikeikkaa, konserttia, elokuvaa. Elokuvista parhain tietysti Markku Pölösen Onnen maa, jossa taustalla soi kahdeksan Taipaleen laulamaa tangoa ja jossa lausutaan tuo otsikon itsestään selvä asia. Kotikylän kesään saapuu näet Pertti Koivulan hahmossa Tenho, huithapeli hurmuri, joka aitassa 'sämpylöitä' kiillottellessaan, lavatansseihin valmistautuessaan vastaa pikku-Tapin ihmettelyyn levyjen paljoudesta:
- Ja Reijo Taipaletta kaikki!Kenenkäs muunkaan!
Toimittaja Pouta käy Taipaleen taipaleen läpi köyhästä lapsuudesta vauraaseen vanhuuteen niin että satumainen tunnelma miltei säilyy. Isompia kolareita ei keikkateillä eikä elämänteillä satu. Jos sattuu niin voi ne mainita - äänihuulet, syöpä, rattijuopumus - , mutta paras unohtaa. Pahaa ei tahdo mies millään puhua kenestäkään, vaikka muutamia välistävetäjiä ja korvauksen väliinjättäjiä onkin - kunhan ei peräti Vexi Salmikin konkkalevy-yhtiön kautta, niin olin lukevinani. Ystäviä löytyy pilvin pimein, myös kollegoista.
Reijoa ei revitellä, eikä Reijo revittele. Mitäs sitä tasainen kansanmies turhia. Mennään yhä Kari Tapion kanssa tuumatulla periaatteella:
"Jos ura nousee hilseeseen, se on miehelle niin hirvittävä häpeä, että silloin on parasta mennä saunan taakse päättämään päivänsä."Kirjavinkit