Viedään värikäs Venäläinen, kirkkoherra, eläkkeelle. Nyt pyhänä täällä Ämeriäkkylässä. Pertille jo tässä vaiheessa etuottona: iloisia eläkepäiviä - ja yksityistä elämää, vihdoin! Kirkkovenesoudut ja kaikki kamppeet.
Vaan siitä sitten ajallaan.
Kanootein käytiin jo harjoittelemassa.
Eli tulin vain sanomaan, että harjoitusmielessä hypätkää ensin Juha Hurmeen tervaveneeseen, so. tarttukaa Nyljettyihin ajatuksiin, sillä
suorastaan pakkohan teidän kaikkien vähänkin kultturi- ja kirjaihmisten on viimein kovin kourin tarttua airoihin ja siirtyä 20 päivän matkalle Kustavista Hailuotoon Hurmeen, tuon Hullun kirjoittaneen, opastukseen.
Melkoisen eläväinen kala on käsissänne, nyljettynäkin sätkivä.
Ja oppii soutamaan - rakoitta.
kaksi kuvaa, kaksi tietä - yksi kysymys:
Kummassa mielikuvitukselle enemmän askaretta?
SAMALLA REISSULLA Tolosesta
Yksi meistä
lähti - junalla! - Islantiin
asti.
Kaksi meistä
piipahti samantien - autolla - Venäjän Värtsilässä.
***
**
* 20 ja 14 tai 14 ja 20 Siinä raikuilun vuoden 2014 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
HV
Hj
Ja voihan hele-vetti! Tuota se vielä puuttu, että tuo yks tunkee hiihtolatuloille!
Pääselostajaksi Njam'njam'Njam.
Ois vaan pysyny pääelostajana.
tuus Lennu
myrt.
Kerrankin Lennun kanssa samaa mieltä, mikäli ihmisveli tätä tarkoittaa:
Toisaalta: eipähän oo sitten muita lajeja maiskuttelemassa, ja kuitenkin kun palkkaa maksetaan, niin joutavalle jotain.
Sarjassa Kuka nyt mitään lukisi, tänään on vuorossa HS:n Teema, jonka uusimman numeron 3/14 teemana on Intohimo - Passion.
Samalla onnitelkaamme Himon Intoa, joka tänään viettää nimipäiväänsä; ennenhän, silloin parempina aikoina, juhannusaaton sankari oli tietenkin Jussi, joka näin kylmänviileästi on syrjäytetty palliltaan.
Oi niitä Ihmiset suviyössä -aikoja! Oi!
Intohimo voi olla kaikkea muuta kuin seksiin liittyvää, vaikka siihen lokeroonhan se useimmiten työnnetään.
Parikymmentä julkisuuden kasvoa kertoo kirja-aukeaman verran omistaan. Poimitaanpa sakista jokunen, myös himottomuus:
+ Pepe Wilberg: Sekuntien hetket - 'Kun Suomi voittaa ja tulee palkinnot, niin jumalauta on vaikea olla.'
+ Anna Kontula: Tanssi - 'Kun perustuslakivaliokunnassa näkee itsensä, kollegat ja asiantuntijoita pönöttämässä samalla tavalla, niin siitä on intohimo kaukana.'
+ Mark Levengood: Jatkuva liike - 'Seksi suomalaisen miehen kanssa on kova kokemus.'
+ Matti Apunen: Työ - 'Jalkapallossa maali on hetken hurmio intohimon pitkässä juoksussa.'
Kuvankaunis Minna Kauppi, Pasi Ikosesta äskettäin eronnut, Sipe Santapukin löytänyt suunnistuksen yhdeksänkertainen maailmanmestari puhdistaa pelin ja putsaa pöydän:
- Sanoisin kyllä olevani seksuaalisesti intohimoinenkin.
Kuulostaa pornolta, kuin olisin hirveä syöjätär! Mutta mieluummin lietson kuin lasken tunnelmaa.
Kristiina Halkola kertoo Käpy selän alla -kuvauksista, miten Mikko Niskanen hääräsi ympäriinsä ja oli tyytyväinen kuin pieni sika. Satu Tiivola kertoo Lollo-vaateketjustaan ja bisnesvainusta. Stefan Lindfors hedonismista ja hieromasauvastaan. Anja Snellman on ottanut selvää minkä alan naisia Sonja O vanhentuneena naisihmisenä nykyisin on.
Teemasta löytyy viisasta selitystä intohimolle sadan kirjan sivun verran, lehtihän on kirjan muotoinen ja näin ollen käteen käypä. Ehkä vavahduttavin on loppuluikaus, missä vapaa toimittaja Tero Kartastenpää kertoo mahdollisuudesta tulevaisuudessa (Levy: Love and Sex with Robots) rakastua robottiin:
- Kone tyydyttää seksuaaliset tarpeemme tehokkaammin kuin ihminen. Moni haluaa mussukkarobottinsa kanssa naimisiin.
Eiköhän päivänsankari Himon Into ja me muutkin näillä tiedoilla yks mittumaari selätetä ja selvitä - sitä ikiomaa ja uskollista robottia etsiessä aika kuin siivillä kulu! Katella tillotetaan vaikka tuota Kaupin Minnan pärstää, jos ei ulos ole menemistä, eikä loverobottia näy ei maillahalmeilla kuulu.
Ysiysi tai jotain. Toinen linssi ilmaiseksi. Toinen sanka puoleen hintaan! Aurinkolasit kaupan päälle - vahvuuksin!
Ja huhhahhei! Ja hintahulinat päälle.
Silmälääkäri ja optikko myös siihen samaan hintaan, melkein, ainakin ilmainen näöntarkastus ja...
Seuraatte nyt kerrankin tositarinaa, jossa asiakas = minä ja jossa lopuksi kiitos istuu, ensin seisottuaan hädissään.
Tiedättehän ja olette kuulleet myyjän sanojen välistä: - Ei niillä tarjousprilleillä mitään tee. Pitää olla ohuet, heijastamattomat ... Kömpelöt ovat nuo ...
- Kaheksansataa kakskymppiä, näyttää myyjä koneelta kun on koottu ysiysin pakettitarjouksesta parempi versio. Ääneen ei virka.
-Kaheksansataa kakskymppiä! 820 €! Kaheksansat...
Parkaisee asiakas. Persiälleen lentää on, sillä sen verran kaukana ollaan siitä nk. - ja aasikorvat "" - ysiysistä.
Vaan kun tavallaan pakkorakosessa on, kun putosivat vasta velipoikaa katsomaan kun oli menossa, no ne edelliset monitehot, sinne Helsingin rautatieasemalle jonnekin portaikkoon kai kun uuden ulsterin ulkotaskun sisäpussi ei ollutkaan sisätaskuksi tarkoitettu kun sisäkautta sinne tämä nyt silmälasiliikkeen asiakas oli lasinsa työntänyt sisäkautta ja Manneheimintiet sun Bulevardit käveltyään vasta huomannut syöttövirheensä.
Myyjäkin jo kauhistuu. Laittaa kätösen suun, omansa, eteen ja kuiskaa josko uudelleen laskettaisiin. - Sittenkin jos toinen alennus etsittäisiin.
Näpyttelee tovin kalkulaattoriaan ja pian on uusi hinta verekseltään laskimessa: 500 €.
- Ja bonukset siitä? - Ja bonukset pois!
Kolmen viikon päästä sitten voi hakea, tekstiviestillä ilmoitetaan.
Niin sopivat.
Jostain syystä asiakas tuntee olonsa vähemmän jymäytetyksi: sai tingityksi yli kolmesataa hinnasta pois! Eikähän hänelle ole kännykkääkään.
Kakkulakaupasta ulos astuessaan, kuin pisteenä iin päälle, havainnoi ja heurekoi: Hei! Täähän on just se sama kulma johon kesällä se yks vaeltaja kyykistyi ja pyöräyttipaskkakkelinsa.
KL:n lukijat muistanevatkin tämän aidon kuvaotoksen ja sen tuoman tuotoksen
Pitkälle iltapäivään onnistui - johtuneeko meneillään olevasta Hurmeen lukemisesta? - vaan lopulta hermokontrolli petti ja oli aukaistava, suosikeista sentään kysymys:
Ja lopputuleman voi jo aavistaa: sisällössä ei mitään tietoa, arveluja ainoastaan, että mistähän nuo veriroiskeet.
Lukijan jymäytys oli jälleen kerran onnistunut.
Taitavia, pölyimurikauppiaiksi kelpaavia ovat nämä lööpittäjät.
Eli:
Jos pystyit olemaan avaamatta, painaltamatta tuota punaista sitaatti-otsikkopantaa, voit onnitella itseäsi: ET ole hölmö etkä surkuhupaisa, helposti retkutettava pieni ihminen.
Onnittelut!
(Ja vielä vähemmän pieni olet, jos jätit väliin tämän b-jutun!)
- No jo on aikoihin eletty! tuumaa Onni, ja astelee silmillään Paratiisissaan. Lukee otsikkoa ja siunailee: - No jo on! ihankohan tosissaan ovat.
Otsikkoa pitemälle ei taho paratiisilainen päästä, sen verran tuohuksissaan on: - Ettei vain vouhottaisi.
Mutta niin siinä vaan Luakkos-lehden otsikossa seisoo että: muutti koko Rääkkylän! Totta lienee.
Ettei vaan ole Ämeriäkkylän-Onni saanut kummituskuntaansa vireän kilpailijattaren? Amerikastako asti liitänyt on Phoenix?
Hätkähtää vähemmästäkin: entä jos paikan vetovoima laskee!
Katsoo, silmäilee akkunastaan ulos vehreyteensä ja jo miettii restauraatiota - laskisi uusia tuulia leyhyttämään, ilmanalaa raikastamaan? Josko vähän uudistaisi Paratiisiaan, paikkoja kohentaisi: tuvan taakse tammen istuttaisi, tuonne aitalle päärynäpuun, saunanvierushaavan kellistäisi, luumupuita laittaisi ... Syötäviä, lanttuja ja porkkanoita ynnä muita juureksia, eikä ainoastaan noita joutavia pioneja, markettoja.
Henkivartijankin jos piiloon kätkisi ohikiitäjiä hätistelemästä, tämänpä tuon bodyguardin borneolaisen.
Kovatkinko ovat ajat Onni Rentnerillemme koittamassa? Paratiisin vetovoima murtumassa?
Ei ole sitä hetkeä, jolloin et sinä minussa elä. Olet koko olentoni soinnun ja rauhan mahdollisuus--
Tarvittiin kaksi vuotta kaiken kypsymiseen. Hapuilua, epävarmuutta omista ja toisen tunteista. Sitten oli lupa leimahtaa ja vakuuttua aidosta rakkaudesta, koska ilman toista ei täyteläinen elämä olisi mahdollista, kaikki yhtä riutumista vain.
Volter Kilven ja Hilja Vanhakartanon rakkaustarina on luettavissa kirjeinä Kirjapajan viime syksynä julkaisemassa kirjassa Volter ja Hilja"Ovat sanasi niinkuin valoa minulle"', missä teitittelyvaihetta seuraa murrosikämäinen ihastuminen, varsinkin Volterin puolelta, sekä syventyminen omien tunteiden viipyilevään analysointiin, varsinkin Volterin puolelta - melkein jo yhtä pureutuvan hidas, kokonainen kokonaisuus kuin sittemmät suomalaisen kirjallisuuden helmet Alastalon salissa, Pitäjän Pienemmissä ja ennen kaikkea Kilven helmienhelmessä Kirkolle-kesäpäiväkuvauksessa.
Näissä kirjeissä eivät Kilven lauseet eivätkä virkkeet ole vielä noin pitkiä kuin kirjoittamani edellinen ja kielikin tosin on vielä kaukana myöhempää uudissanojen leikkiä ja tulvaa.
No, eihän sitä kolmekymppisenä vielä yllä tämmöisiin ulottuvuuksiin eli ei vielä niin kypsä. Heh!
Laura Kokko on koonnut tutustuvan parin kirjeenvaihdosta parhaat palat: 239 kirjeestä 85, 1500 kirjearkista yli 300-sivuisen hienovireisen, intensiivisen, mukaansanielevän kirjekirjan niiltä kahdelta seurusteluvuodelta, jotka ennen avioliittoa 1907, suurimmaksi osaksi kaukana toisistaan Hilja ja Volter elivät. Kaksikymppinen lääketieteen opiskelut keskeyttävä Hilja-neitokainen kaksi kesää ja yhden talven Porin kartanossaan Pietniemessä, Volter, jo kolmenkymmenen ikäinen, kirjastomies ja jo kirjailija Kustavissa ja työssään Helsingissä.
"Tiedätkö, en muista koskaan hyväilleeni äitiäni, enkä äitini hyväilleen minua!"
Ikävänä tietona leijuu kaiken yllä: Hiljan vanhemmat eivät tue seurustelua eivätkä missään tapauksessa tule avioliittoa hyväksymään:
- Minun vanhempani ovat käytännön ihmisiä, eivätkä perusta mitään tunteille. He katsovat vaan ulkonaisia olosuhteita, itse ihminen on melkein sivuseikka ---
Ja niinhän siinä sitten käy että tänään 10.6. sataseitsemän vuotta sitten, 1907, Hilja ja Volter vihitään rakkausavioliittoon Turussa ainoastaan Volterin vanhempien läsnäollessa.
Sulhanen ei ollut kelvollinen morsiamen vanhemmille vähäisen omaisuuden takia? Ikäero? Kirjailija?
Vietin kirjan kimpussa 8 kuukautta, pala palalta edeten, kauan, lähes puolet ajasta minkä Volterin ja Hiljan seurustelu kesti!
Oli upeaa aikaa elää mukana!
Tarttukaa tekin, verestäkää oi niitä aikojanne! Heh. Mutta varatkaa aikaa: ei Kilpeä kiirehtien lueta - Kilven tanssi on poloneesia.
Jos oli jo Paratiisistaan palasen myyneen tuntuinen Onni Rentnerimmeeilen, niin nyt on silmä kirkas. Galileo Galileina toistaa aamuvuoteellaan hän:
"Se pyörii sittenkin - mukana Loiri. Ja Lapin kesä."
Syksy säilötty ja purkitettu!
Syksy pelastettu, syksyn pimeät tuulenriepomat ilmat mieltä lämmittävän tv-ruudun äärellä: se se vain elämää onkin.
"Tässä taas nähtiin: LEHTIIN EI VOI LUOTTAA!"
Jopa vähän vihaisensorttisesti tuhahtelee Onni 'Loiri ei mukana'-silmäänsahuuta. Vahvistuu entisestään se filosofi von Wrightin ohjeistus: - Päivästään kannattaa käyttää korkeintaan 5 min. lehtien lukemiseen. "Mitähän tuo Henrikki ois sanonu internetistä?" mietiskelee Onni, jonka ajasta tietokone nielaisee kolme tuntia joka aamu. Vaan sehän ei haittaa, koska ylösnousua on aikaistettu sitten työelämän: heti kuudelta koneen kimppuun, kohta suloisen Eevan tarjoileman aaumukahveen jälkeen; iltapäiväkahvitustahan ei tuossa iässä enää harrastettane.
Myhäilee Onni; vihamielisyys on vain käväissyt Paratiisin eläjän porstuassa. On niin hyvin kaikki taas, loppujen lopuksi. Jotta mikäs ollessa: linnut livertelemässä, kukat kukkaloistossansa, salaatin lehdet nousseet kasvimaasta syötäviksi, timotkin jo taimellaan. Oikeastaan pinnalle pongahtaa ainoastaan yksi huolenhäivä: Stubbiko, Jan vai Risikkoko?
Onni koukkaa kevyesti moisen huolen ohi. Me poistumme ja toteamme: - Onpahan joutavalla jotain. Onni nimittäin jää numeroimaan suosikkejaan, laittamaan Vain elämää -osallistujien nimiä pätevyysjärjestykseen ja kuka kummaa? merkkiämään:
3. Jenni Vartiainen
4. Samuli Edelmann
1. Vesa-Matti Loiri
Paula Vesala ?
Toni Wirtanen ?
2. Paula Koivuniemi
Elastinen ?
7 valittu, ensi viikolla kuvattu. Yhtä huutaa. "Eikä taaskaan tänne kelvannu tulla - Satulinnaan menivät ennen Paratiisia!"
"Eikä Loirikaan näy listoilla, vaikka mukaan aanailivat."
Onnihan se siinä alleviivaamassa suosikkejaan: jo syksyä - juhannuksen alla! - valmistelemassa, tavallaan säilömässä syksyn pitkien iltojen iloa.
Nimittäin Onni Rentnerin suosikkiohjelmat lähestyvät: BB sekä tämä Vain elämää, jonka parissa, tunteellisena ihmisenä, itkee lirauttaa jos nauraa rähähtääkin mukana. Kaiken huippuna mielessä se Alangon Ilkka vakuuttelu ennen sarjaan astumista:
- Itke en ainakaan! Stana! Sen oon päättäny.
Ja menikö montakaan minuuttia niin johan murtui Ilkka ja kohta kihahti: - Ihan meni vituksi!
Siinä pännä pyörii Tuvan pöydällä kun tämänsyksyisiä nimiä Onni maistelee, pyörittelee ja alleviivaa. Sitä yhtä Itke vaan jos helpotttaa -suosikkia yhä huutaa. Sepä pahus puuttuu vieläkin, vaikka tokko sitä uskaltaisi mukaan ottaa jos retkahtaisi kun viinaakin näkyy viljeltävän.
"Mutta onhan tuossa tuo Paula, tullu sieltä Amerikoista jo pois kauneutta kiristämästä ja Tipitii-Marionkin. On ne hyviä leidejä, vaikkei mitään lämpimiä emoja niin kuin meijjän-Katri."
Elastisesta taikka Elli Haloosta ei Onnilla mitään havaintoa, pienintäkään, ole. Että Haloo! vaan. "Kaipa joukon jatkona menevät, kuten makuupussi-Cheekikin eka kaudella."
Sentään jänkä-Tuiskusta on kuullut. Tuttuja myös Vartiais-Jenni ja Maltan Haukka. Loirin kaveri Edelmanni.
"Eiköhän noilla pärjäillä syksypimeät", tuumailee miehemme Paratiisissa.
Vaikka yhä jää kaipaamaan sitä itkijäilolintusta, pehmeänpyöreää Hirvoskaa.
"Anita siellä olla pitäis, estottomasti!", kaipailee, vaan ei niitä noloja jenkkaharjoituksia Hojossa, kuitenkaan. Ne Onni mielellään kätkee.
