Rakkaudesta - kaikenkattavasta

Ei ole sitä hetkeä, jolloin et sinä minussa elä. Olet koko olentoni soinnun ja rauhan mahdollisuus--

Tarvittiin kaksi vuotta kaiken kypsymiseen. Hapuilua, epävarmuutta omista ja toisen tunteista. Sitten oli lupa leimahtaa ja vakuuttua aidosta rakkaudesta, koska ilman toista ei täyteläinen elämä olisi mahdollista, kaikki yhtä riutumista vain.

Volter Kilven ja Hilja Vanhakartanon rakkaustarina on luettavissa kirjeinä Kirjapajan viime syksynä julkaisemassa kirjassa Volter ja Hilja "Ovat sanasi niinkuin valoa minulle"', missä teitittelyvaihetta seuraa murrosikämäinen ihastuminen, varsinkin Volterin puolelta, sekä syventyminen omien tunteiden viipyilevään analysointiin, varsinkin Volterin puolelta - melkein jo yhtä pureutuvan hidas, kokonainen kokonaisuus kuin sittemmät suomalaisen kirjallisuuden helmet Alastalon salissa, Pitäjän Pienemmissä ja ennen kaikkea Kilven helmienhelmessä Kirkolle-kesäpäiväkuvauksessa.
Näissä kirjeissä eivät Kilven lauseet eivätkä virkkeet ole vielä noin pitkiä kuin kirjoittamani edellinen ja kielikin tosin on vielä kaukana myöhempää uudissanojen leikkiä ja tulvaa.
No, eihän sitä kolmekymppisenä vielä yllä tämmöisiin ulottuvuuksiin eli ei vielä niin kypsä. Heh!

Laura Kokko on koonnut tutustuvan parin kirjeenvaihdosta parhaat palat: 239 kirjeestä 85, 1500 kirjearkista yli 300-sivuisen hienovireisen, intensiivisen, mukaansanielevän kirjekirjan niiltä kahdelta seurusteluvuodelta, jotka ennen avioliittoa 1907, suurimmaksi osaksi kaukana toisistaan Hilja ja Volter elivät. Kaksikymppinen lääketieteen opiskelut keskeyttävä Hilja-neitokainen kaksi kesää ja yhden talven Porin kartanossaan Pietniemessä, Volter, jo kolmenkymmenen ikäinen, kirjastomies ja jo kirjailija Kustavissa ja työssään Helsingissä.

"Tiedätkö, en muista koskaan hyväilleeni äitiäni, enkä äitini hyväilleen minua!"
Ikävänä tietona leijuu kaiken yllä: Hiljan vanhemmat eivät tue seurustelua eivätkä missään tapauksessa tule avioliittoa hyväksymään:

- Minun vanhempani ovat käytännön ihmisiä, eivätkä perusta mitään tunteille. He katsovat vaan ulkonaisia olosuhteita, itse ihminen on melkein sivuseikka ---

Ja niinhän siinä sitten käy että tänään 10.6. sataseitsemän vuotta sitten, 1907, Hilja ja Volter vihitään rakkausavioliittoon Turussa ainoastaan Volterin vanhempien läsnäollessa.
Sulhanen ei ollut kelvollinen morsiamen vanhemmille vähäisen omaisuuden takia? Ikäero? Kirjailija?

Vietin kirjan kimpussa 8 kuukautta, pala palalta edeten, kauan, lähes puolet ajasta minkä Volterin ja Hiljan seurustelu kesti!
Oli upeaa aikaa elää mukana!
Tarttukaa tekin, verestäkää oi niitä aikojanne! Heh. Mutta varatkaa aikaa: ei Kilpeä kiirehtien lueta - Kilven tanssi on poloneesia.

Kirjoitettaessa soi Oi niitä aikoja - Päivi Paunu - https://www.youtube.com/watch?v=QNSJyPOrnh4