hikotusta ... sivumerkkejä

Tuoltako tuntunee?

Pitkästä aikaa kynsin Elonkehää - linkolalaisuutta. On ilmestynyt vuoden 2017 eka nro.
Mukava että kulttuurinkenttä on laaja-alainen ja lehtivalikoimassa muitakin kuin Anna ja Tekniikan Maailma.
Elonkehä ilmoittaa olevansa syväekologinen lehti, kuten kuvasta huomaa. Raflaavampi kansi kuin Cityssä ollut ikinä! Siitä heti +. Kannen kuvan on piirtänyt Hanni Haapaniemi.

Tämänkertaisen numeron teema on 'Sukupuoli ja lisääntyminen'. Eli mennään esimerkiksi Leena Krohnin matkassa toisenlaiseen todellisuuteen. On aikakin vähitellen päästä, sillä jo puolivuosisataa sitten jokin lauluyhtye, lukion sukupuoliopetukseen tympääntyneenä, pauhasi protestiksi laulua Ei ihminen ole suikulainen.

Kun tuo laulu ponkaisi mieleen, niin tietysti ensimmäisenä luin jutun Kun sieni jatkaa sukua - sienten lisääntymisen monimuotoisuus. Ja poimin sieltä sulateltavakseni virkkeen, Noora Hyrkäs:

- Sienistä vain harvoilla esiintyy sukusoluja; useimmiten toisensa kohtaavien rihmastojen kärkisolut toimivat sukusolujen lailla yhdistyen tosiinsa.

Kertokoon Liv Strömquistin otanta sarjakuvakirjasta Kielletty hedelmä olennaisemmin, mistä tässä numerossa on kysymys:

"Eräs seikka, joka kaksijakoisessa sukupuolijärjestelmässä muuttuu häiritseväksi on se, kun esim. syntyy vauvoja, joiden sukuelimet eivät sovi kulttuuriseen käsitykseen kahdesta sukupuolesta."

On siellä Karl Marxin luontoajattelustakin oiva juttu.

Saisi Pentti Linkolakin sanoa sanansa, mutta ei tällä kertaa sano, vaikka kuinka hieroin lehden loppuun. Eipä silti: monesti olen toivonut Linkolan kommenttia monesta muustakin asiasta, kuten jokaisesta television yksittäisestä ohjelmasta.
Ei taida aika riittää ennen lopullista pallon poks ...
.

Poliitikot saa, mutta urheilijat ei saisi - ottaa häppää

"HV
hj

Alakaa vähitellen taas juhlan jäliltä kieli kääntyä ja silmät aueta.
Miks kaikkien puolueiden, no ristillisistä en tiä, vaalivalvojaiset ja tuloslaskennan juhlinnat pitää aina pitää kapakassa ja jos ei kapakassa niin viina- ja olutlasien loiskeessa!

Sikskö kun ennen vaaleja syötetään kansalle makkaraa? Janottaahan se, mikä ettei! Juojat ei tosin oo samoja kuin syöjät.

Mutta auta armias ja mikä poru kun urheilijat mestaruuksiaan erehtyvät juhlimaan pienessä pätkässä - niin johan tiukkapipot paheksuvat. Vaikka urheilusankarit jos ketkä janoonsa hiessä hörppäävät.

tuus
Lennu
ei presparin koira"

No, huoletpa on hänelläkin!
Mutta silti hyvä kun ilmoitti: huoku Lennulla vielä tallella.
Sillä, Paavo Väyrystä mukaellen: 'Mitäpä elämä olisi ilman Lennua'.
::

Veikkausliiga 2017 pyörähtää käyntiin ylihuomenna 5.4. kahdella ottelulla: HJK - VPS ja SJK - FC Lahti.
Ulkomaalaispelaajavahvistuksia riittää, mutta moniko yltää Eremenko-tasolle?

Eremenkoja ei näy enää suomalaisessa jalkapallosarjoissa, perhe on hajonnut maailmalle: isä Alexei, s. 1964, muuttanut Kazakstaniin pääsarjaan Karagandan valmentajaksi; nuorin poika Sergei, s.1999, palloilee Baselissa; Roman, s.1987, kärsii kokaiinikäryään vuoden 2018 loppupuolille sekä Alexei jr on lopettanut ja muuttanut Moskovaan.

Nuo kaikki Eremenko-uutisaiheet tapahtuivat juuri Mårten Westön Eremenkot-kirjan, S&S 2016, julkistamisajankohdan kynnyksellä viime syksynä, eli eipä juuri pahemmin voinut perheestä kaiken tyhjentävästi kertovan kirjan käydä.
Jalkapalloperheen tarina kuuluu paksun kirjan alaotsikko. Viisisataasivuinen menestystarina jää näin lukijan kannalta pahimmoilleen kesken, ja takuulla harmitti ja nyppi myös Westön mieltä, kahden vuoden yksityiskohtaisen ja järjestelmällisen suururakan jälkeen.

Kirja alkaa Alexein lapsuudesta maaseudulla Rostovin kaupungin liepeillä lounaisessa Neuvostoliitossa ja päättyy valmentajapotkuihin Pietarsaaren Jarosta viime vuonna. Elämää siinä välissä 52 vuotta. Suomessa puolet elämästä, pieni pätkä myös Ateenassa ja Tromssassa.
Suomen kansalaisuus.

Varsin kummallinen tilanne oli kaksilapsisen nuoren perheen saapuminen juhannuksena 1990 Pietarsaaren autioon kaupunkiin vilkkaasta Moskovasta, ja monta kummaa oli vielä edessä ennen kuin ruotsinkielinen suomalaisuus alkoi sujua ja arki luonnistua, hommat hoitua.

Pitkä mielenkiintoinen tarina toisenlaisesta maahanmuutosta.
Lukija saa uutta näkökulmaa maahanmuuttoproblematiikkaan - kuin myös jalkapalloiluun uutta potkua!