hikotusta ... sivumerkkejä

Vuorossa Pron katsomisen jälkeen Pron luentaa.

Tehtävä ilmoitettu:
ks. otsikkoa ja kuvaa.
.

Tiernapojat
.
"Kultaa,
pyhää savua ja mirhamia :,:

ja mirhamia.

"

Loirit, Korhoset, Kinnuset, Oksaset, Halkolat kulkivat mielen ohitse kun Kuivalainen, Laakso, Paavilainen, Rantatalo, Sarkkinen, Veiskola, Virta orkestereineen ramppasivat näyttämöllä rahan perässä.
Mahtavan Markku Maasillan, muhkeana rahasirkustirehtöörinä, asetellessa porukkaa ruotuun, kutakin kullekin kuuluvaa rimpuilevaa rooli-ihmistä paikalleen.

Ei siinä äidin opeilla pitkälle pötkitä, rahamaailmassa, sikäli mikäli rikkaus, menestys ja vaikutusvalta silmissä kiilumassa.

Tuntuuko tutulta?
No onhan tuo nähtävissä, ja monta kertaa nähtykin, näyttämölläkin, jos vähänkin viittii tsiigata ympärilleen.

Matkalla jo kyseli Sirkka että mikä idea Rahakabareessa: - Luitko?
- Netissä näytti. - Kanninen yrittää äidin neuvoin pärjätä maailmalla, vaan maailmassa ovat muut neuvot äidin neuvoja kalliimmat. Rehellisyys, häh!

Ja ei kun Suvantosillan liikenneympyrästä oikealle, vasemmalle jää liikemies Laakkosen lukaali, ja sisälle saliin Joensuun kaupunginteatteriin!
Samaan saliin, missä 59-jäseninen kaupunginvaltuusto, toinen teatteri, Merja Mäkisalo-Ropposen ohjauksessa kokouksiaan istuu, esityksiään esittelee.

Nyt ohjauksesta ja käsikirjoituksesta, menosta ja meiningistä, vastaa Aino Kivi.
Paikalla elävä orkesteri, ensikuulemaksi harvinaisen tarttuvaa musiikkia ja, kuten mainittu, tarpeeksi liikkuvia näyttelijöitä. Et siinä pitkästymään pääse. Iloitset iäkkyyttäsi, ettei tarvitse enää työpaikoistaan, sijastaan yhteiskunnassa tapella niin kuin nuo nuoremmat elämän näyttämöillä: päin peetä ja veetä se menee jos et lusmuile, ja äitikin kun jo kuollut neuvomasta.

Äidin tilalle, valitettavasti, on syntynyt toinen nainen: hehkeä Miss Lama, maailmanmatkaaja lippureppuineen. Tullut valtameren takaa, tainnuttanut Amerikan Lehman Brothersit, vuorossa nyt Kreikka, Irlanti, Portugal...ja viimeisenä repusta taikoo Suomen lipun.
Läskiksi menossa maailmanmeno, Kannisen käy huonosti, pettäjät löytyvät lähipiiristä.
Niin totta - taas kerran!

Niittipyssyttäjä Suvi-Maaria Virran Anne Ala-Ylä Hinkkilän repivää pilkkaa ja ivaa uhkuva habitus pomppii uhkakuvana autossa kun liikenneympyrästä poistumme kotia kohti. Oikealle matkustajasataman taakse ovat syttyneet liikemiehen taloon valot.
Ikään kuin jokin yhtymäkohta tuohon näytelmään leijuisi ilmassa.
Yhteenvetoamme:

- Ei selvinnyt äitinpoika Kanninen ehjänä siitä sirkuksesta.

Ja perään retorinen kysymys: - Mitenkäs me?

Kaikki mukaan - ilmainen trippi ihmemaihin.

Veroparatiisimatkailua harrastavat miltei kaikki äveriäät herrat ja rouvat. Yhtiöistä puhumattakaan.

Hyppää toisten siivellä kulkemaan!

Koe todeksi tämä Urbaani Sanakirjan trippi=matka selitys:

minkä tahansa voimakkaan psykedeelin/hallusinogeenin tuottama kokemus, käytetään yleensä voimakkammista huumeista (LSD, sienet, DMT, Peyote jne.) mitkä vievät käyttäjän ns. matkalle.

Veroparatiisimatkalla tuo kokemuksen komeus on kaksinkertainen!

Valitse parhaat päältä:

Tarkemmat ohjeet löydät täältä.

Huom!
Et voi ohittaa näitä tarjouksia, purematta niellä:

• table diving
oli huvittavin Ylämyllyn-pojan neuvoista, joilla selviää maailmalla.
• dumpster divingille, keräävälle dyykkaukselle, oiva vaihtoehto jos on huutava nälkä ja haluaa ohimennen tyydyttää nälkänsä.
Ei kun kärppänä paikalle ja ravintolan pöydille jääneiden jämien kimppuun!

Eilen Karon kanssa rikastuimme, tänään Tomin kanssa köyhdymme. Semmoista vaihtelua elämä tarjoaa.

Kauppatieteiden kandidaatti Tomi Astikainen, I was born in Finland in 1981, kolusi nelivuotisella reissullaan Euroopan, Turkin, Marokon ja Väli-Amerikan mailit ja kilsat vailla sentinlatia. Palkkana ystävyyssuhteita pilvin pimein ja näkemys että ihmisestä on sittenkin olemaan ihmisiksi, kunhan omaan napaan tuijottaminen vähenee. Niin monenlaisiin napoihin ja vähään tyytyviin ja auttaviin yhteisöihin hän matkallaan tutustui.
Ainoastaan kolme kertaa henki oli katkolla, kun meri oli nielaista miehen, kun ripuliin söi antibioottia ja kun humaltuva mies viilteli kebabveitsellä selkäpiihin avohaavaa.

Ei Tomi mikään vötkyilijä matkoillaan ollut, vaan tavallaan ihan 'tuottavaa' työtä tekevä reissaaja, joka ei palveluksistaan palkkaa halunnut, koska vastapalveluina jossain muualla jossain muussa muodossa korvauksia sai monin verroin vastaanottaa: ruokaa, vettä, vaatteita, liftikyytiä, kattoa päänsä päälle, terveydenhoivaa ja ennen kaikkea ihmissuhteita - yhteisöllisyyttä yksin tai 'tytsin' kanssa vaellellessaan!
Noista perusasioista Miten elää ilman rahaa, Into 2015, melkeinpä tuossa tärkeysjärjestyksessä kertoo.

Kirja antaa vinkkejä ja vihjeitä maailmalle aikoville ihan käytännössä, termit tulevat tutuiksi ja kirjan nettilinkit auttavat tulevia matkaajia yhteyksien solmimisessa. Meille jotka emme maailmalle peukalolla aio matkustaa kirja lainaa rillit katsella reppumatkaajan silmin, miltä siellä mualimalla näyttää.
Mielenkiintoista, kieltämättä. Mutta myös tarpeeksi vaivalloista laiskalle löhööjälle, länsimaiselle elämän tuhlaajakuluttajalle, paitsi muutamille kansanurhokkaille.

Vuodet 2010-2014 maailmalla muovasivat uuden miehen ja mielen: "Vaikeinta paluussa on kuitenkin hyväksyä se valemaailma, jossa useimmat elävät."
Nyt elämä - ja ura! - jatkuu aika jännnän paikan ja tittelin turvin:
Toimitusjohtaja: Tomi Astikainen, omistaja: Keksintösäätiö.
*
**

**
*
http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/miten-elaa-ilman-rahaa/