Ulkoilutan ajatuksia kuin koiraa ikään ... samalla kusetusreissulla toivon törmäileväni toisten koiruuksiin
a) Kultainen kädenpuristus.
b) Melalla/kepillä päähän.
Kysymyksiä suorastaan satelee:
Suriko Suri? Entä kepillä saanut? Kumpi suri enemmän?
Sama Tasan ei käy onnen lahjat -kaksoiskuvana:
Ai niin,
jos valitset jälkimmäisen vaihtoehdon, muista kypärän kiinnitysremmi: sormen on mahduttava väliin.
Muuten:
Korona koronana - se lautapeli olisi turvallisin, myös ilman kypärää.
Niin rahkosen hiljainen on rajatie.
Kunhan ei vain viisumin vanhaksi menettäneellä tässä ala poltella, kun netin kautta pitää tsiigailla naapurimaan henkireikää.
Kova tunku, kuten kuva näyttää, on täältä sinne päin - senkö kumma kutina ajattanee väkeä rajan taa?
Eivätpä taida takaisin päästä, sillä kovin autio ja tyhjä on tullitie takaisinpäin. Ei velivenäläinenkään liiku kauppareissuilla eikä käy pyydykseen: Se rupla, se rupla - njiet?
Pakolaisiakaan ei parveile, eivät virkailijat niin vain laske Suomeen. Pitää loikkia, jos tänne mielii, pitkin korpia ja järven jäitä, ja tulla sieltä missä aita on matalin.
NATO-Norjaan ne Venäjän puolelta tulijoita tuntuvat ohjailevan ja lasten polkupyörällä pyöräilyttävän.
Rajakameran kuva aamuinen, vast'ikään napattu, todistakoon kerrotun:
Että haikako mielellä tässä on kirjaton karjaton mies?
Vähän niin kuin sillä yhellä Eino Leinon viisumittomalla viisu-Löysäläisellä?
Eläkeläis-Onnillamme on vallan mainio uutispäivän alku. Heti silmämunat hierottuaan näkemäkuntoon tarttuu hän virtuaaliseen uutisvuotoon. Laakkosen näppäilee ensin esille:
Ja kas kas mitähän näkeekään: Muinaisen opinahjonsa jonka kunta on myynyt parillakybällä pois käsistään haisemasta ja joka nyt on ollut jäätyneenä talvien yli. Joku koulun aikanaan myynyt kunnanmies lienee nyt ostattelemassa sitä takaisin kunnalle ja pakolaisille.
- Erittäin hyvä idea. Good job! huudahtaa Onni ja ponkaisee pystyyn asiaa kunnioittamaan. - Ovat ottamassa lusikkaa taas oikeaan ja kauniiseen käteen, mumisee mies.
Tiedä sitten vakavissaanko vai piruillakseen. Hänen kantaansahan emme tiedä: puolestako pakolaisten vai vastaan?
Reagoi joka tapauksessa.
Ja mikäpä Paratiisista on huudellessa mitä sylki suuhun tuo, sillä eihän siellä hädänpäivää juuri koskaan.
Jäämme epätietoiseksi Onnin kannasta - ettei olisi vaan samansuuntaisesti itsekäs kuin kirkon joka ei ottanut aikoinaan kantaa leipäasiassa - koska Onni huomaa siinä samassa toisen Onnin uutiskynnyksen ylittävän, kiehtovan YLE-uutisen.
- Katopahan katopahan. Nyt niitä jo taivaan täydeltä tulla läpyttelee ilmojen halki! Pakolaisia.
Mies myhäilee ja tavailee. Lukee ja kuvaa katselee.
- No jo noita riittää! lopulta paukaisee.
Idästä tulla leuhottavat nämä kymmenintuhansin, Vienan Karjalasta.
- No onneksi ei maita myöten, sittenhän tässä vasta kusessa oltaisiin! rumasti lohkoo ja yhtä rumasti jos ei vielä rumemmin, vaan jo kuiskutellen jatkaa: - Ihme kun ei siitä riippuliitäjästä mitään että onko joukoissa ...
