Viisasten juomahan viina on, sen tiedämme - ja lisää todisteita ilmaantuu.
Öisinajattelija-lisensiaatti-freelancer Pentti Stranius on kirjoittanut esikoisessaan 15 jutun verran hyvätasoista tekstiä yhteiskunnan mittapuun mukaan vähempiarvoisista ihmisistä, nurkan taakse heitetyistä viinan kanssa läträäjistä. Kuolemaa kohti kovaa vauhtia kulkevista.
Vähän karvas jälkimaku, sehän siitä väkisin jää noilla remuilla ja riennoilla.
On siellä muutama ottamatonkin.
Lapsuuden kolhuleikkejä mukana.
Paras kaikista on Mirjami; äiti poikaansa laitoksessa odottelee jotta pääsee taas kotimökillä pistäytymään. Eikä se niin haittaa vaikka poika perillä sitten paukkuja ottaakin. Niin omalta tuntuu harvoin käydessään.
Hellää, hellyttävää, viimeisen päälle sympaattista luettavaa, kun äidin kovan eletyn elämän, huutolaislapsesta kuuden lapsen maailmaan laittajaksi, herkin sanoin pohjustaa. Hieno kunnianosoitus äidille - ja miksei kaikille kovia kokeneille äideille.
Todentuntuista kaikessa rajuudessaan on maalaispoikain elämä, tappoihin ja siltojen alle johtava. Eivät siinä mitkään Kalliolan katkaisut auta!
Ja toden tuntua on opiskeluaikakin ja biletys Pietarissa, Neuvostoliiton Leningradissa, siellä missä Stranius on opiskelunsa loppuun saattanut. Toki muistakaamme kirjan alkuselitys: Kaikki yhtymäkohdat todellisuuteen ovat vahvasti liioiteltuja tai keksittyjä, vain paikannimet joskus todellisia.
Mutta niinhän peitteli jälkiään Haanpääkin Noitaympyrässään.
Nämä kertomukset osoittavat tekijän kirjoitustaidon. Nyt jäämme odottamaan romaania siitä ajasta, siellä itänaapurissa. Saattaa, mene ja tiedä, Rosa Liksom saada haastajan, sillä johan tässäkin kokoelmassa kelpo lailla hytissä hytkytellään.
Kirjoitettaessa soi Mä mistä löytäisin sen laulun - https://www.youtube.com/watch?v=3u3EJR228jc
5 kommenttia
Vox Populi
25.11.2015 14:35
Arvoisa etumaku -hikkaj
Tuossa Vaasan naapurissa on semmonen Lapuanliikkeen vanha pesäpaikka Lapua. Tai Lappo, niinku hurrit sanoo.
Keskellä kylää oli patruunatehdas. Joka ikävästi aikanaan 1976 paukahti rikki. Kerralla kuoli väkeäkin sen verran mitä tupakki vie suomalaisia kolmessa päivässä tai viina viikossa.
Nykyään rauniopaikalla on kulttuurikeskus Vanha Paukku.
Siellä sopii vaikka paukkujakin ottaa. Luvan kanssa.
Vastaa kommenttiin
hikkaj
25.11.2015 17:18
voksi, sir
nää Straniuksen jutut pyörivät Kannuksen liepeillä.
Siellä juttua myös tästä Mauri Pekkarisesta, jolla minusta ilmetty Martti Silvennoisen soinnukas ääni.
'--- Mauri Pekkarinenkin jäi luokalle. Hänestä tuli omalla tavallaan luokkakantainen, joka availi yhtä kohteliaan Sointulan Riston kanssa ovia opettajille. Kinnulassa ei ollut lukiota, joten hän päätyi kotikyläämme. --- Maurin ja Riston kaltaisille kiipijöille tie eliittiin oli avoin, mutta ei heistä aina tykätty. --- Maurista tuli ministeri, muusta meriitistä en ole varma enkä sano mitään. No, oli hän pienestä koostaan huolimatta lahjakas koripalloilija, ylösyrittäjä.---"
Franny_Berry
26.11.2015 09:40
Kiitti tästä, haluaisin lukea tuon kirjan! Pentin blogia olen jo seurannut muutoinkin... Löydin myös tällaisen julkisen sananvaihdon Pentin ja poikansa Leon kesken kirjasta http://leostranius.fi/2014/12/pentti-stranius-vahan-karvas-jalkimaku/
Pekkarisesta puhuttaessa tulee Lipposen heiton (=spekulointia siitä, onko hänellä mitään liikettä tupeen alla) lisäksi aina Kaseva! Hyvä kitarasoolo ja ehdoton leganda kappaleeksi! https://www.youtube.com/watch?v=KEVMik55K7o
Vastaa kommenttiin
hikkaj
26.11.2015 17:20
fb
hyvä kun vinkkasit tuo tien Leon blogiin, jää näkyviin halukkaille; ite kävin siellä joskus aikaisemmin luvulla.
Anonyymi
5.12.2021 10:30
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin