Pakkashuuruinen laskutu SiihenTähän aikaan kun autot hyytyvät
Ei yksin se että Eevan [lue IEVA] auton pakoputkensavut vain risteyksessä pölähtivät, kun kokka kääntyi kohti maailmallisia, vaan se ettei pakkanen hyydyttänyt akkua, väräytti ilolla.
No jopas jostain kun miehemme Paratiisissa, siis tämäpä aito ja alkuperäinen Onni Rentner, reaalimaailman lähes tyystin hylännyt miehemme, iloitsee maallisista, vieläpä siis teknillisistä!
Siitä kun auto viikon tulipalopakkasissa seisottuaan pörähti ensheppuulla käyntiin. Ja varsinkin kun se auto ei ollut oma - silti mikä ilo!
Kunhan ei olisi iloinnut yksinjäämisenrie.... tai no pois kaikk' eppäilyt.
Joka tapauksessa tuon auton akku oli jo toista vuotta sitten käyttökelvottomaksi tuomittu, vaikkei koko autoa sen vuoksi korjaamolle edes oltu ajettu. Liki vuosikymmenen oli aina muutaman hehkutuksen jälkeen startannut nöyrästi ruplattamaan, niin auto kuin kuski. Korjaamon pojat olivat omin päin ja piuhoineen mitanneet arvot ja Ievaa säikäyttäneet:
- Akku vaihtoon ja sassiin! Semmoset on lukemat.Onnin oli pitänyt puuttua asiaan ja topakasti toppuutella:
- Usko sie nyt nuita kauppamiehiä.
Ja eipäs nyt sitten ihmekään, pakkasmittarin yhä ja aina jököttäessä lähempänä kolmeakymmentä, jos Onnia vähän hymyilytti risteyksestä maailman melskeisiin päin kääntyvä auto ja auton tuprutus.
Helepotuksen huokaus lähti hyvin syvältä.
Hyvä ettei aimo miesi vilkuttanut ja leperrellyt akkunan takaa pimeään maisemaan ennen kuin sai pötkähtää petilleen kaikessa rauhassa lempikissan viereen. Sillä rauhaa jos jotain on Onni aina arvostanut.
Se on mielelle ja miehelle hyväksi. Rauha. Pax.
