Kaikesta muustahan se kertoo enemmän, Saarikoskesta vähemmän, mutta kyllä Pentti jämeröittää näytelmän kun kommunismin, sosialismin, humanismin humalan koettuaan kokeilee vielä, tärppäisikö, löytyisikö elämän idis uskonnosta, jota ei vielä ole rohjennut kokea.
No sinne kuolee runoilija Heinävedelle entisen vaimon ja sen vallesmanni Variksen huomassa ja on nyt turistien 'kynittävissä' Uuden Valamon hautausmaalla.
Pentistä tulee näytelmän kantava voima ja Penttiä näyttelevästä Vesa Kervisestä aito Pentti, jolla riittää lumovoimaa paitsi näytelmän naisiin myös yleisöön.
Uuden henki on päätösjakson nimi, ohjaus ja käsikirjoitus edelleen Lauri Jäniksen, kuten Valamo-trilogian edellisten osien.
Olemme nykyajoissa.
Ajanhenkeen kuuluva markkinatalous on rynninyt kanavalle ja luostarin vetovoima kasvaa. Hilkulla ollut luostarin lakkaaminen on selätetty.
Verestä voimaa munkkivahvuuteen tuo nuori tyttöystävästään irti rimpuileva Rauno, jonka levottomuuden Jesse Kinnunen tulkitsee 'ihan niin kuin se on', hennosti, nappiin siis.
Mainioita osasuorituksia on vallan monta: Yleisön valloittavat, ainakin meidän seurueen, lomakylän isäntä Einon takana seisova Aulis Raitaluoto, ilmetty Tapio Hämäläinen. Entäpä räväkkä vaimo Marjo! Siinä ei nokka tuhise eikä ukko nenille hypi kun Riina Dahl näyttää kaapille paikkaa, vaikka sulaa vahaakin osaa Pentille olla, ihan lirkku. Entä keittiön Hilikka, luostarin köökerska, Päivi Svahn! Valmis vaikka Suomi-Filmiin. Kuin myös munkki Akaki, Hannu Räisänen, kiukku, joka on uudelleen lapseksi pullahtamassa ...
Uuden henki lopettaa trilogian, jonka edelliset osat näyteltiin Karviossa menneinä kesinä.
Isän varjo sekä Poika munkkilan polulla olivat vakavahenkisempiä; nyt voi jo irrotella kun hyvin pyyhkii
- vielä sentään ei niin hyvin että munkkilan whiskytuotanto olisi käynnistetty.
Menkääs nyt helekatissa katsomaan, lomakin kun monella on!
Ei tää nyt niin vakavaa oo - ikävää ei ainaskaan!
Kirjoitettaessa soi Liisankadulla - https://www.youtube.com/watch?v=0niN7ofSaWU
7 kommenttia
kariav
3.7.2016 23:09
Munkkilan poluilla olen taivallellut ja taivastellut useita kertoja. Suurin osa käynneistä on ollut viranhoitooni liittyviä. Naapurikunta Pehku... siis Heinäveden kollegoiden sekä alueellisten yhteistyöprojektien tiimoilta on siellä Trapesan kabinetissa punottu juonenpätkiä vadelmahillolla maustetun tsajun kera. Myös ulkomaisia ystäviä Ruhr-joen varrelta on tullut usein käytettyä tutustumassa savolaisiin luostarielämyksiin. Toki yksityishenkilönäkin, kans' ystävien ja omaisten, kuten virressä veisataan on paikalla oltu.
Vaan muistuupa mieleeni sukkela tapaus eräältä reissulta, jolla mukana olivat vaimo ja äet.
Heitä huvitti suuresti miespuolinen turisti, joka eteni blogin otsikossa mainitulla runoilija Saarikosken tyylillä. Luostarille johtavan tien varrella on koivurivistö kummallakin reunalla. Mies yritti pysyä lavealla tiellä, mutta tuiskahti kovujen välistä tuon tuostakin ojaan, joka onneksi kuitenkin oli kuiva. Yhdessä hämmästelimme. miksi luostariin tulo pitää ajoittaa yhteen tuollaisen kunnon kanssa.
Harmillinen tapaus sattui itselleni, kun kirkossa katsoin Jumalan Äidin Ihmeitätekevän Ikonin selostetta. Ikonin vieressä oli rahankeräyslipas. Suhtauduin siihen kyynisesti, enkä lahjoittanut ropoani. Niinpä sitten kännykkäni mykistyi heti paluumatkalle lähdettyämme. En muista, kuinka se korjautui. Alkuperäisessä Valamossa olen käynyt sittemmin.
http://kariav-annat.blogspot.fi/2011/06/munkkikahveilla.html
Lippaita on siellä enemmän, mutta olen suhtautunut asioihin positiivisemmin, vaikka en ole rahaa jakanutkaan, paitsi vessan kassaan, joka kuitenkin halusi euronkolikosta antaa estelyistä huolimatta runsaasti vaihtorahaa.
,
Vastaa kommenttiin
hikkaj
4.7.2016 08:22
kavi
jotta tuttu lato!
Eivät taijja kovin tiukkapipoja olla humalan suhteen tuolla, vaikka monta muuta kieltoa on heti portin opasteessa valokuvauksesta lähtien.
Rahankerruulootia on siellä täällä.
Lintulassa on siellä navetan päässä olevassa siistissä ulkohuussissa puuloota jonka päällä:
20 snt, käytetään vessapaperin hankkimiseen.
Jotenkin vetoava ja sydämeen käypä.
Heti puotin 50 snt - ei tuo puuloota palauttanut ylimääräisiä, eikä tarvinnutkaan; ilolla annoin.
Vox Populi
4.7.2016 14:21
Arvoisa kaksoiskreppi -hikkaj
Tuplahinnan + ALV menit maksamaan !
Lieneekö tuo ollutkin Kynttelivalamon arvokkain tuontitavara, kaksoiskreppi.
Sitä paimentolaistarustoa Palestiinasta, sitähän on tarjolla monesta tuutista ilmankin !
Kas kun eivät munkkipoijjaat vuole perinnelastuja matkailijain käyttöön.
Ja jos oman lastun kuka haluaapi, se on sitten tuplahinta !
Juhani Ahon lastuista triplahinta.
Vastaa kommenttiin
hikkaj
4.7.2016 16:53
voksi, sir
lastutikku, toinnii - laskutikkua just Päätalon kanssa käytellään.
Vaan yhä sanon jotta Lintula on siisti ja siveellinen paikka, ihan muuta toista kuin munkkilassa heinäkuussa.
Väenö
6.7.2016 08:00
Kuinkas Pentti S päätti kirjansa Euroopan reuna?
Idässä minä olen Panteleimon, kaiken anteeksiantava, lännessä Benedictus, siunattu, sanokaa minua miksi halkuatte.
Yst. Immu
Vastaa kommenttiin
hikkaj
6.7.2016 09:02
V
kunnioitettavaa ja itsetunto paikallaan.
Siinäpähän huutelevat taihi nimittelevät!
Ihminen on pikkusieluinen; tarvii nimessä olla kuin yhen kirjaimen heitto, niin jo on oikausuvaatimus toimituksessa, hyvä ettei käräjillä!
Kunnioitin kovasti yhtä ihmisenalkua, entistä oppilastani A:ta, jota kuulutettiin lähtöviivalle ihan kummallisella nimellä. Kehotin että menisi oikaisemaan.
Vaan e-ei.
- Mie ite tiijjän kuka mie oon, kuului vastaus.
Itsetunto ja vaatimattomuus balanssissa!
Opiksi
hj
Anonyymi
5.12.2021 10:29
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin