Ei tässä tupakasta puhe, mutta viinanviemästä kyllä.
Norjan Northugista, joka hallitsi hiihtomaailmaa suvereenisesti, mutta jolle lopulta sattui kohtalokas kolari: lähteä nyt kännissä autoilemaan!
Vaan tuo ei kuitenkaan ole Peter Northug-elämäkerran (33-v !) päätapahtuma; se on sivuseikka sen mahtavan materiaalin kanssa, jonka kirjoittaja Forsang on Norren nahkoihin asetuttuaan saanut Peteristä sanoiksi kaivettua - lukijan tuska on vähintään yhtä kova kuin Peterin tämän vetäessä pää kainalossa kivuliaita harjoituksia tai lähestyessä puolikuolleena maaliviivaa.
Tuska rajaton, kuin myös hyvänolontunne voiton irrotessa. Lukijallakin!
Siinä tohinassa ei jää aika seurustelulle eikä hurvittelulle. Päivät täyttyvät mielettömästä harjoittelusta. Koko ajan tavoitteena olla paras, näyttää jo nuorena:
"Halusin voittaa. Millään muulla ei ollut väliä"Ja miten vaikeaa se alkuun oli:
"Huolimatta siitä, kuinka moneen kilpailuun osallistuin, hävisin joka kerta. --- 24. sija. 17. sija. 10. sija. 13. sija. Minulla ei ollut pienintäkään saumaa."Ukin toiveen täyttäminen velvoitti: "Pakota ne katselemaan selkääsi, poikaseni."
Onnistui, harmillisesti vasta sitten kun ukki oli jo kuollut. Onnistui moninkertaisesti.
Lopulta oli jo varaa ottaa löysemmin, jokunen nainenkin ja alkoholia ja sitten tuo autokolari valheineen.
Lukekaa hyvä kirja ihan ok!-kaverista, jolle onneksi ei käynyt myllylät.
Mutta mikäs norjalaisten: nythän niillä on se Klæbo - Johannes Høsflot.
Harmillistako? Eikö jo yksi Johaug riittäisi!
No Seefeldissä pian tuo nähdään.
