... eikä yksikään pelastunut.
Eikä yksikään pelastunut on erittäin tunnettu kirja, jonka harva tuntee. Siis tuolla nimellä. Tunnetumpi on se Agatha Christien Ten Little Niggers, jota ei sovi enää suoraan suomentaa.
Tulipahan vain mieleen eilisessä oikeudenistunnossa, käräjäsalissa, suljetussa tilassa, missä käsiteltiin väkivalta-asiaa ainoastaan yhden ulkopuolisen läsnäollessa, joku lehtimies nuokkui ovenpielen tuolilla uutista metsästämässä.
Iso liuta heitä oli asiaanryhtyneitä, otsikon verran.
Kovin olivat ulkomailta Suomeen sotaa pakoon tulleet nuorukaiset oppineet suomipoikajuhlatavat kaikkine viinoineen ja huumeineen, uskonnon unohtaen. Niin pitkälle menneet että puukkokin piti esille kaivaa häjyjen junkkarien malliin.
Onneksi kukaan ei ollut kuollut tässä sodassa, ei haavoittunutkaan, mutta: uhkaapa teräaseella ja heilauta sitä toista kohti, niin linnaa siitä vuosi rapsahtaa. Tosin ensikertalaiselle ehdollisena parin vuoden koetusajalla.
Jos tuli mieleen Agatha niin lopulta vahvimpana mielessä kummitteli Agricolan ABCkiria: miten tärkeää olisi ihan aluksi oppia maan kieli!
Oppe nyt wanha / ia noori /asiaankuulumaton KHO:n päätös
joilla ombi Sydhen toori .
Jumalan keskyt / ia mielen /
iotca taidhat Somen kielen .
Laki / se Sielun hirmutta /
mutt Cristus sen tas lodhutta .
Lue sijs hyue Lapsi teste /
Alcu oppi ilman este .
Nijte muista Elemes aina /
nin Jesus sinun Armons laina
