Mies on pysytellyt taitavasti piilosilla pitemmän aikaa - mitä lie viime vuoden puolella viimeksi oltu yhteydessä.
Ai niin lähettelihän se tammikuussa tämän oman kannanottonsa. Urheilumies kiireestä kantapäähän, joten ei ihme kun ke-iltapäivällä törmättiin nokakkain MM-ampumahiihtojen tiimoilta torilla; olivat vasta virittelemässä valojaan Stubbille ja Kaisalle ja muille mäkäräisille avajaisiin.
Lennart-kirja kasissa siinä kojun oven suussa katselin kumartuneena touhuilevaa Lennua, joka valikoi ostettavaa, rihkamaa jos jonkinlaista kahmi kainaloonsa pipoa kaulaliinaa sun muuta hörtyä.
Oli kyllä niin kaimansa oloinen, että ihan huvitti.
Kaksosia tai kaksoisolentoja ovat - täytyy olla!
Semmosia tuhmanrohkeita.
Joka paikkaa on pää työnnettävä ja missään nimessä ei voi uskoa mitään ennen kuin on itse kokenut.
Sivummalta seurailin elävän Lennun touhuilua aikani ennen kiinni tarttumista; lopulta oli pakko kun mies valitsi laatikosta Valko-Venäjän! lipun ja sen kanssa siirtyi maksujonoon.
- Mitästä helevettiä sinä Belaruksen lippuako meinaat kannattaa. Ajattelisit vähän sananvapautta maassa ja Lukasenkan diktatuuria! paasasin oikein paatoksella ja provosoiden.
Ilahtui, ihan oikeesti, Lennu ja kailotti:
- Darja Domracheva. Mikä Eeva!- Harmi vain kun se sen Ole-Einarin, aattele norskin kanssa seurustelee.
Tyypillistä Lennua - toista mieltä kuin toiset: muilla Kaisansa mutta Lennulla Darja.
- Mutta mitäs sinä täällä? havahtui Lennu uudestaan.
- Lahjaa läksin sulle varta vasten tuomaan. Sinusta on tehty kirja!
- Minusta kirja?
- No kato! Tään täytyy olla sinä!
