Täällä Pohjantähden alla

Tehokas alku. Ylen tehokas, takuulla mielen syvyyksiin jäävä.
On aluksi, on: Suo, kuokka ja Jussi. Totta kai!
Mutta mitä ovat puiden kannot suolla, jota Jussi kuokkii? Juuri ammuttuja veriveljiä maaksi, puuksi muuttuneina.
Upea alku.

Oikeastaan koko Väinö Linnan tarinahan on siinä näytetty, näytelmän aluksi näytelty:
leivästä tapellaan - veripäin.

Joensuun kaupunginteatterissa ollaan ja eletään liki kolme tuntia mitä kiihkeimpiä sisällissodan / kansalaissodan / vapaussodan - kuinka vain haluatte - aikoja.
Kirjan tarina on niin tuttu, joten sopii sitä jo toisinkin käsitellä, vaikkapa näin räiskyvin koreografisin liikehdintävoimin. Suorastaan pyörryttävin.

Vanhempana katsojana ajattelen, että nuoret rennyt - ohjaus: Iiristiina Varilo; dramatisointi: sama + Janne Rosenvall - ovat ottaneet modernin digiotteen näytelmästä ja rennymäisin viilloin leikataan ihmisiä palasiksi, murskaksi - osin näyttävyyden vuoksi, ei niinkään aatteen palon.
Tämänlaisen pitäisi houkutella elokuviin tottunutta nuorempaa polvea teatteriin.
Meille vähempikin rätinä riittäisi, jäisi sille mielikuvituksellekin käyttöä.

P-K:n ammattiopiston Outokummun tanssin koulutuksen opiskelijat saivat aikaan näytelmään tuon kaiken menon ja meiningin, ammattinäyttelijät pysyivät tukevammin maassa toinen toistaan roolillaan kiusaten.

Markku Maasillan habitus on vaikuttava, kahden vastakkaisen ihmishahmon ilmieläviksi kaivaminen ei tuottanut tuskaakaan: Laurilan Anttoona käskytti Töyryn emännän haukkua räksyttämään rukkasoravaa ja Paronina rootsisååmi kiel komensi Kivivuoret torppa pois!. Tragikomiikkaa kyllin pelissä mukana. Itketti jos naurattikin.

Kaiken kaikkiaan huumoripuoli oli hakusessa; parasta tarjosi pikku-Ilmarin, Sauli Pietarinen, äänetön autoleikki Töyryn isännän jaloissa.
Ja olihan komiikkaa myös papinreppanassa, laihanlaihassa Seppo Timosessa, jota tossutti ja kylvetti vaimo-Ellen, Suvi-Maria Virta, oikein olan takaa. Eivät jääneet aikeet epäselviksi kun pappi ruustinnaa papukaijana joutui toistamaan. Timosen ääni on herkullisen kuuluva.

Entä Koskelan isännät: Täyteläinen on myös Olli-Kalle Heimon ääni juurevana Jussina ja hartioissa kyllin papua työnraskaanraatajaksi.
Akselin, Olli Haatajan, puhe ei aina kantanut parvelle saakka, pieni hidastus tempossa olisi paikallaan.
Niin,
niin suosittu on Joensuun Pohjatähti, parvipaikkoja oli meillekin enää tarjolla, joten kovaa kamaa se kaiken kaikkiaan osaavien tekijöiden käsissä on. Ja on aina ollut: täältä Joensuun teatteristahan haki aikoinaan Edvin Laine Aarno Sulkasen elokuvansa Akseliksi.

___
myös
___
harm. sairastuvalla

Kirjoitettaessa soi Arja Saijonmaa: Taistojen tiellä - https://www.youtube.com/watch?v=4Bb8o6ECKEs