Kahden tytön rakkaudesta kertova Fucking Åmål sai ensi-iltansa vuonna 1998. Se saavutti heti valtaisan menestyksen Ruotsissa ja monissa muissa maissa. Leffa sai muun muassa neljä Guldbaggea, joka on Ruotsin versio Jussi-patsaasta.
Elokuva sijoittuu ruotsalaiseen pikkukylään, Åmåliin. Tarinan keskiössä ovat syrjäänvetäytyvä Agnes ja villi bailutyttö Elin, jotka rakastuvat toisiinsa. Huhtikuussa tarina nähdään Kaarinan Nuorisoteatterin lavalla sovitettuna tämän päivän Kaarinaan.
"Tarinan teemat ovat minusta aina ajankohtaisia", sanoo ohjaaja Suvi Kanniainen.
"Fucking Åmål voidaan nähdä vaikkapa modernina versiona Romeon ja Julian tarinasta."
Eli Leinonen sai elokuvan itselleen VHS-kasettina 13-vuotiaana. Hän katsoi sen ensimmäisen kerran äitinsä kanssa ja häpesi.
"Koin elokuvan koskettavan omaa elämääni ja paljastavan minusta henkilökohtaisia asioita äidille, jolle en siinä iässä avautunut ajatuksistani."
Elokuvassa Agnes ja Elin saavat sietää Åmålin pikkukaupungissa kiusaamista suhteensa vuoksi. Oulussa asuvalle Elille elokuva tuntui tärkeältä. Hän koki sympatiaa ja ihastusta sen henkilöitä kohtaan.
"Fucking Åmål olisi voinut toimia esimerkkinä rohkeudesta olla oma itsensä ja onnen löytämisestä. Sellaisiin tarinoihin on vain vaikea uskoa, kun itseluottamus ei ole vielä kohdallaan", Eli sanoo.
Hän aloitti yläasteen "outona kummajaisena" ilman kavereita. Homoseksuaalisuudesta alettiin puhua kavereiden kesken vasta lukioiässä. Eli löysi itsensä porukasta, jossa heteroseksuaalisuus oli poikkeus. Oulun katukuvassa homous ei näkynyt.
"En uskaltanut olla se ensimmäinenkään."
Elistä tuntui, että suutelukin oli sallittua vain Oulun ainoan homobaarin suljettujen ovien takana.
Jael Tuomisella, 23, on vastaavia kokemuksia kotikaupungistaan Raisiosta, jossa on vajaat 25 000 asukasta. Jaelin mukaan kaupungissa ei tarvitse pelätä, mutta ennakkoluulot istuvat tiukassa. Julkisia hellyydenosoituksia Jael ei välttele. Joskus hän kuitenkin miettii, onko sittenkään turvallista pussailla tyttöystävän kanssa Raision räkälöissä.
"Baareissa tulee vastaan jopa uusnatseja. Etenkin vanhemmat ihmiset katsovat paheksuen perään."
Jael tuli kaapista 16-vuotiaana. Uskonnollisille vanhemmille tyttären seksuaalinen suuntautuminen oli järkytys.
"Minua yritettiin aluksi eheyttää. Kun kaikki keinot oli käytetty, asia jotenkin hyväksyttiin."
Yläasteelta Jael ei muista yhtäkään oppilasta, joka olisi ollut avoimesti homo. Hän on varma, että jos hän olisi kertonut kaikille suuntautumisestaan, siitä olisi tullut yleinen puheenaihe.
Myös Jaelilla on hyviä muistoja Fucking Åmålista.
"Herättihän se paljon ajatuksia silloin yläasteella. Elokuvasta on varmasti hyötyä niille nuorille, jotka vielä etsivät seksuaalista identiteettiään. Varsinkin, kun opettajat ja terkkarit kertovat homoudesta välillä todella tökerösti, jos osaavat ylipäänsä kertoa mitään."
Sekä Jael että Eli asuvat nykyisin Turussa. Jaelin mielestä asenteet ovat vanhanaikaisia myös täällä, mutta esimerkiksi yliopistolla hän ei ole koskaan kokenut minkäänlaista syrjintää.
"Ehkä liikun sitten vain sellaisissa paikoissa, joissa voi olla rennosti oma itsensä."
Elin mielestä Turku on turvallisempi asuinpaikka kuin Oulu, vaikka asukkaita on melkein yhtä paljon.
Hänen mielestään suurin ongelma on, että heteroseksuaalisuutta pidetään normina.
"Se, että kuvittelee olevansa suvaitsevainen ihminen, joka hyväksyy homot ja muut ’poikkeavat’, ei riitä. Kaikkien pitäisi saada olla samalla viivalla."
Fucking Åmål Kaarinan Nuorisoteatterissa ke, to ja su klo 19, 23.5. asti.