Mies poliisikengän takana

Kuten monet ovat huomanneet, Cityn uudistus toi saitille uuden sarjakuvan. Poliisikenkä Adidas ei ehkä ole poliiseista parhain, mutta kengäksi varsin kova kaveri.

Mies sarjakuvan takana on Janne Toriseva. 34-vuotias kuvittaja ja sarjakuvataiteilija sai idean sarjakuvalleen jo edellisen vuosituhannen puolella.

"Asuin broidin kanssa Itäkeskuksessa, mutta tarkkoja mielikuvia idean synnystä ei valitettavasti ole, koska se saatiin perjantai- tai lauantai-iltana. Silloin tämä hämäräperäinen ajatus kuitenkin syntyi. Jotenkin se taisi lähteä Poliisikoira Rexistä", Toriseva muistelee.

Idea hautautui toteuttamiskelvottomana kymmeneksi vuodeksi, kunnes poliisikengän uusi aika koitti.

"Alkoholi on aina nostanut tämän sarjakuvan pintaan. Olimme 30-vuotispäivilläni syömässä ja juomassa hyvin, kun broidi kyseli illan edettyä, että miten poliisikenkä jaksaa? Sen jälkeen kaivoin sen naftaliinista ja aloin työstämään eteenpäin."

Kun poliisikenkää oli valmiina iso pino, Toriseva lähetti duunit Kemin pohjoismaiseen sarjakuvakilpailuun.

"Kaikkien yllätykseksi se pärjäsi siellä ja sai kunniamaininnan."

Sitä, mistä tykkää

Poliisikengän taustalta voi etsiä suurta elämänfilosofiaa, vaikkei tekijä sellaista ole edes sinne piilottanut. Se vain kertoo kengästä, joka on päätynyt poliisiksi.

"Sarjakuvan tekemisessä yleensä, kuten Poliisikenkä Adidaksenkin kohdalla, tärkeintä on tekemisen asenne. Se, että tekee sitä, mistä nauttii. Juba (Tuomola) lähti tekemään Viiviä ja Wagneria, kun oli täysin kyllästynyt siihen, ettei mistään tule mitään. Siitä tuli menestys."

Taideteollisen korkeakoulun taidekasvatuslinjan käynyt Toriseva päätyi sarjakuvan tekemisen pariin saatuaan tuon valaistuksen: elämässä pitää tehdä sitä, mistä tykkää. Toriseva koki heräämisen työskennellessään varastomiehenä.

"Olin varastolla lukion ja armeijan jälkeen. Varaston alakerrassa oli jostain syystä pinoittain Aurinkomatkojen lomaesitteitä ja niiden välissä oli isoja, leikkaamattomia lehden sivuja. Usein ne sivut olivat Playboysta tai Penthousesta ja sitomakoneen kundit halusivat, että haen Playboy-sivuja sitomakonetta koristamaan. Lupasin hakea, mutta sillä kertaa esitteiden väleistä ei löytynyt aikuisviihdettä, vaan jokin arkkitehtilehti. Pysähdyin lukemaan sitä ja siinä oli käsittämätöntä tekstiä. Siinä ylistettiin Itä-Pasilan kaupunkisuunnittelusta vastannutta arkkitehtiä Reijo Vallinojaa. Itä-Pasilan talojen nerokkuutta verrattiin siinä nukkumattiin, joka heittää sadistisesti hiekkaa lasten silmiin. Tajusin, että tässä joku tekee työkseen jotain, josta todella nauttii. Halusin itse tehdä jotain hauskempaa kuin olla varastossa."

Asialle piti tehdä jotain.

"Soitin kahvitauolla eri taidelaitoksiin. Taideteollisesta sanottiin, että taidekasvatuksen osastolla opetetaan sarjakuvaa ja minä sanoin, että tulen sinne. Sanoivat, että tule nyt ensin pääsykokeisiin."

Toriseva oppi tekniikkaa ja kädentaitoja koulun penkillä, mutta tärkein anti tuli kanssaopiskelijoiden verkostosta, jonka kanssa pääsi reflektoimaan sarjakuvan saloja. Torisevan julkaistuihin töihin kuuluu muun muassa perhesarjakuva Oswald.

"Sitä julkaistaan edelleenkin maailmalla, esimerkiksi Etelä-Amerikassa Ecuadorissa ja Venezuelassa sekä Omanin sulttaanikunnassa. Syy siihen, miksi juuri näissä paikoissa, on arvoitus. Näitä yhdistää se, ettei siellä ei välttämättä haluta julkaista amerikkalaista valtavirran sarjakuvaa."

Suomalainen sarjakuva voi tällä hetkellä hyvin. Apurahajärjestelmä on mennyt eteenpäin ja suomalaiset tekijät saavat tunnustusta kansainvälisesti. Vaikka pienessä maassa ei riitä töitä kovinkaan monelle sarjakuvataiteilijalle, on pienuudessa etunsakin.

"Näin pienessä maassa on asennetta sen verran, että esimerkiksi Fingerpori voi olla valtavirtaa. Täällä menee läpi hieman undergroundimmat ja avantgardistisetkin jutut."

Sitä on luvassa myös Poliisikenkä Adidaksessa, jonka uusi strippi julkaistaan Cityn etusivun alalaidassa joka maanantai.