Pelimania

Rannetulehduksia ja migreenikohtauksia, ihmiskunnan pelastamista ja vihollisten silpomista. Mikä saa vaihtamaan ystävät ja työn peliohjaimeen? Onko pelien maailmasta paluuta? Peliorjat kertovat tarinansa.

Aloitin pelin aina kymmeneltä illalla, sillä pelaamani nettiroolipelin muut osallistujat olivat pääosin Yhdysvalloista. Pelasin aina vähintään kuusi tuntia kerralla, mutta monesti meni aamukuuteen tai pidempäänkin. Pelin aikana en noussut kertaakaan tietokoneen äärestä vessaan syömisestä puhumattakaan", kertaa 25-vuotias Mikko tietokonepeliriippuvuuttaan.

Lyhyet ruskeat hiukset, H&M:n viime syksyn malliston beige kauluspaita ja koulutukseltaan tradenomi. Ei uskoisi miehen olevan riivattu. Ensimmäiset viikot Mikko yritti käydä töissä normaalisti aamuisin, mutta kuukauden jälkeen hän otti päivätöistään lopputilin ja hakeutui osa-aikaiseen iltatyöhön, voidakseen keskittyä paremmin pelaamiseen. Päivät meni untenmailla, yöt fantasiamaailmassa.

"Palkkani puolittui, mutta sain lainattua rahaa perheeltäni. He eivät tienneet peliongelmastani. Vuokra olisi muuten jäänyt maksamatta. Lopulta ajauduin niin alas, että vaihdoin ystäväni ja työni valtavaan tyydytykseen, jonka sain voittamisesta. Tiesin jonkun kiroilevan tappiotaan toisella puolella maailmaa. Tunsin itseni ensi kertaa vahvaksi. Jatkuvat pää- ja selkäkivut eivät estäneet pelaamistani. Pelaaminen oli minulle virtuaalihuumetta. Sain vieroitusoireita, jos en pelannut joka yö. Tällöin ajatukseni olivat jatkuvasti pelissä, joten tarkkuutta vaativat asiat, kuten autolla ajo, eivät tulleet kysymykseen. Käteni hikoilivat ja muutuin kalpeaksi. Joskus sain jopa tärinäkohtauksia", Mikko jatkaa.

Ensimmäiseksi poistetaan muutama harhaluulo. Konepelaaja ei ole aina ‘teininörtti’, jolla ei ole yhtään ystävää.

"Heillä on keskimäärin enemmän muita harrastuksia kuin henkilöillä, jotka eivät pelaa tietokone- ja konsolipelejä, mutta jos pelaaminen alkaa syrjäyttää muuta elämää, on syytä huolestua", väittää Teknillisen korkeakoulun tietokone- ja videopelitutkija Jyrki J. J. Kasvi.

Tietokonepelien suurimmalla markkina-alueella, Yhdysvalloissa, pelaajien keski-ikä on 28 vuotta. Korkea ikä johtuu siitä, että jo 1980-luvulla ensimmäisiin kotikoneisiin tutustuneet nuoret ovat jatkaneet aktiivista pelaamistaan. Konsolipelaajien keski-ikä on pari vuotta pienempi. Riippuvuuden kannalta tämä on ongelmallista, sillä kukaan ei rajoita aikuisen ihmisen liiallisuuksiin menevää pelaamista. Eikä pelaaminen ole vain miesten puuhaa. He tosin käyttävät pelaamiseen aikaa naisia enemmän. Tällä hetkellä Yhdysvalloissa 6-60-vuotiaista noin kaksi kolmannesta on pelannut koneella ja heistä puolet on naisia.

"Naisia on Suomessa vielä reilusti vähemmän, mutta meillä tilanne saattaa olla sama parin vuoden päästä. Suomi on jo pitkään seurannut USA:n pelimarkkinoita pienellä viiveellä", uskoo Kasvi.

Viime vuonna Suomen pelimarkkinoiden arvo oli lähes 60 miljoonaa euroa, maailmanlaajuisesti pelejä myytiin 20 miljardilla eurolla. Vaikka pelaaminen on yleistä, pelimarkkinoiden lieveilmiötä, tietokone- ja konsolipeliriippuvuutta, ei ole juurikaan tutkittu.

"Tilanne on hieman sama kuin aikoinaan internet-riippuvuuden kanssa. Termi syntyi erään psykologin vitsistä lehdessä, jonka jälkeen vasta riippuvuutta alettiin tutkia. Tällä hetkellä ei tiedetä varmasti edes pelaajien määrää Suomessa. Kukaan ei voi väittää tietävänsä tietokonepeleistä ja niiden aiheuttamasta riippuvuudesta, sillä aineistoa ei ole tarpeeksi. Pelaaminen sinällään ei ole huolestuttavaa, sillä se näyttäisi ottavan aikansa TV:n katselusta ja kirjojen lukemisesta", kertoo Kasvi.

Ongelmia syntyykin vasta kun harrastus muuttuu pakkomielteeksi.

"Pelikoneriippuvuus on liukuva käsite. Joku pelaa paljon ilman, että jää peliin lopullisesti koukkuun, toinen jää jo ensimmäisen pelin jälkeen. Riippuvuus ei katso ikää, vaan luonnetta. Suurin riskiryhmä näyttää olevan asioihin muutenkin helposti uppoutuvat henkilöt ja perfektionistit. Nettipeleissä syntyy lisäksi sosiaalisia velvoitteita. Niitä pelataan lukuisia tunteja yhteen soittoon, sillä jokainen ‘hyvä’ pelaaja on vastuussa muiden viihtyisyydestä, eli kesken ei voi lopettaa", Kasvi sanoo.

Mutta millainen peli aiheuttaa riippuvuutta?

"Pelin addiktiivisuuteen vaikuttaa viisi asiaa. Pelitasapainon pitää olla kunnossa eli pelin pitää tarjota riittävästi haasteita, mutta samalla palkita pelaajaa riittävän usein. Hyvässä pelissä on lisäksi vahva ‘siellä olemisen’ tunne eli immersio. Pelaaja kokee olevansa interaktiivinen osa pelimaailmaa ja hän tunteenomaisesti välittää pelimaailman tapahtumista ja kohtaloista, sekä pyrkii pelin asettamiin tavoitteisiin kiihkeästi. Tällöin pelaaja kokee vaikuttavansa pelin tapahtumiin, mikä tuottaa hänelle psyykkistä mielihyvää. Tarinan tai aiheen pitää olla kiinnostava ja pelissä riittävän helposti omaksuttava käyttöliittymä. Ilman kiinnostavaa aihetta pelaajan mielenkiinto lopahtaa varsinkin alkuvaiheessa. Addiktoiva piirre peleissä on myös moninpelimahdollisuus, joka tarjoaa paitsi sosiaalisen ulottuvuuden myös haastavammat pelivastustajat ja -hahmot. Pelin kiinnostavuutta voidaan lisätä myös pelaajien ranking- ja ladder-järjestelmillä sekä klaanisysteemeillä. Ne vetoavat ihmisten kilpailu- ja ryhmänmuodostusviettiin", kertoo PAN Visionin tuotepäällikkö Miika Vanhapiha.

Esimerkki hyvästä pelistä on Civilization-sarja, jonka kolmas osa ilmestyi viime syksynä.

"Ostin vuonna 1994 käytetyn Amiga-tietokoneen. Laitteen mukana tuli Civilization-peli. Alkuun peli ei innostanut, sillä kyseessä oli piraattiversio ja pelaaminen ilman ohjekirjaa oli hankalaa. Pitkällisen opettelun jälkeen peli vei mennessään, mutta lukioon sentään pääsin. Vuonna 1996 järkytyin. Kaikki toiveeni täyttävä Civilization 2 ei ilmestynytkään Amigalle. En lannistunut vaan myin lisälaitteilla parannellun Amigani ja hankin tilalle PC:n. Pelkkä ajatuskin tuntuu nyt järjettömältä. Tuolloin 120 MHz:n Pentium maksoi 10 000 markkaa ja Amigaani olin juuri viritellyt tuhansilla markoilla. Tästä alkoi alamäki. Koulunpenkille ennätin aikaisintaan kymmeneksi, kun aamulla istuin koneen ääressä muutaman tunnin. Koulun jälkeen pelasin iltamyöhään silmät ristissä, joten lukio venyi neljään vuoteen. Alkuhuuman jälkeen pelin rajoittuneisuus alkoi häiritä ja pari vuotta peliä tuli pelattua satunnaisesti, eli pari päivää yhteen menoon ilman unta muutaman kerran kuussa. Odotin viime syksynä ilmestynyttä Civilization-pelin kolmososaa kuin kuuta nousevaa. Pelin lataaminen omalle koneelle kesti muutaman tunnin. Muistan, kun illalla peli lopulta toimi ja olin kuin taivaassa. Pelasin käytännössä koko valveillaoloajan. Opiskelumotivaationi Teknillisessä korkeakoulussa katosi täysin. Syksyn saalis oli yksi opintoviikko tavoitellun kahdenkymmenen sijasta. Jouluksi saamani työpesti pelasti minut lopulliselta riippuvuudelta. Nyt olen pelannut vain muutaman pelin, tosin suurimmalla mahdollisella kartalla. Tällöin yksi peli saattaa kestää jopa kuukauden, vaikka pelaisi yli kymmenen tuntia päivässä. Uutta peliä en uskalla aloittaa, jos tiedän etukäteen jotain tärkeää olevan edessä", kertoo nimettömänä pysyttelevä 25-vuotias teekkari pelihimostaan.

Pelikoneriippuvuus on lähellä tavallista peliriippuvuutta. Psykologisista perusoireista tärkein on kontrollin menettäminen. Pelaamaan pitää päästä jatkuvasti ja kun pelaa, ei pysty lopettamaan.

"Peli on saanut minusta vallan. Kun pääsen pelin läpi, nostan vaikeustasoa. Tätä jatkuu loputtomiin, eikä ulospääsyä ole", Mikko toteaa.

Toleranssi kasvaa pelatessa. Koneen ääressä pystyy olemaan tunteja nukahtamatta, jopa päiviä. Unirytmi muuttuu epäsäännölliseksi ja aterioita jää syömättä. Myös henkilökohtainen hygienia saattaa unohtua täysin.

"Ajantaju häviää, sillä pelaaminen on erittäin intensiivistä. Peliä pitää tahkota yhä uudestaan pärjätäkseen. Tietokoneet ja konsolit mahdollistavat toiston helposti ja tehokkaasti. Pelkästään pasianssia voi koneella pelata kymmeniä kertoja, kun oikeilla korteilla pelkästään sekoittaminen ja pakasta kääntäminen kävisi nopeasti työlääksi", kertoo A-klinikkasäätiön tiedotuspäällikkö Teuvo Peltoniemi.

"Monesti pelaan kymmenenkin tuntia päivässä. Jopa ollessani kavereiden kanssa kahvilla tulee tunne, että on pakko päästä pelaamaan. Kaverini katsovat kummastellen, kun kerron heille kuinka valloitin juuri feodaali-Japanin. Peleistä olen oppinut järjestelmällisyyden. Vaikka kämppäni olisi sotkuinen, tiedän missä mikin tavara on. Huomaan, jos joku on siirrellyt jotain", kertoo tumma, kauniskasvoinen Salla, 20-vuotias peliaddikti.

Koulu- tai työongelmat sekä perheen, ystävien laiminlyönti ovat osa riippuvuusoireita - peli tulee aina ensin.

"Osa netissä pelattavien pelien viehätystä on yhteisöllisyys virtuaalitodellisuudessa. Nettipeleihin liittyvät chatit ja keskustelufoorumit luovat sosiaalisia virtuaalisuhteita. Näistä suhteista voi tulla tärkeämpiä kuin oikeista", jatkaa Peltoniemi.

Virtuaalisuhteet ovat menneet niin pitkälle, että vuosi sitten kaksi Diablo II-nettiroolipelissä tutustunutta pelaajaa menivät naimisiin keskenään. Vihkiseremonia järjestettiin pelissä. Vihkimisen hoiti eräs kanssapelaaja.

"Olen oppinut tuntemaan henkilökohtaisella tasolla monet pelaajat. Tiedän heidän nimensä, ikänsä ja jopa riidat tyttöystävien kanssa", Mikko kertoo.

Peliriippuvaisia on ennätetty myös rahastaa. Pelivalmistajat tekevät tietysti menestyspeleihin useita jatko- ja laajennusosia, mutta esimerkiksi Ebay.comissa huutokaupataan nettiroolipelien, kuten Everquestin ja Diablo II:n, hahmoja ja varusteita. Erikoiskypäriä ja amuletteja voi ostaa muutaman euron hinnalla omalle hahmolleen. Mutta esimerkiksi 60 tason manaajasta saa pulittaa yli 700 euroa. Legendan mukaan pitkälle kehittyneestä hahmosta olisi maksettu jopa 3 000 euroa.

Aineriippuvuuksien hoidossa pyritään usein luopumaan käytöstä kokonaan. Pelikoneriippuvuuden hoidossa se ei ole mielekästä. Ajatuksena on rajoittaa pelaamista järkeviin mittoihin. Eli kyse on enemmänkin dieetistä.

"Tietokoneaikakaudella olisi ennen kaikkea tyhmää sulkea tietokone nenän edestä. Kontrollin harjoittaminen ja pahiten riippuvuutta aiheuttavien pelien välttäminen ovat oikeita hoitokeinoja", sanoo Peltoniemi.

"Todennäköisesti olisi trendikkäämpää pelata jääkiekkoa, mutta miksi vaivautua kun nyt voi hallita koko maailmaa", kiteyttää Mikko.

Lisätietoa ja netti- ja peliriippuvuustesti: www.apua.info, www.paihdelinkki.fi

Himopelaajan oireet

Peliaddikti kärsii unihäiriöistä ja epäsäännöllisistä ruokailutavoista. Ruudun tuijottelu aiheuttaa niska- ja selkäkipuja. Lisäksi näppäimistön ja peliohjaimen jatkuva käsittely voi pahimmillaan aiheuttaa niin sanotun karpaaltunnelisyndrooman, ranteen hermovaurion. Oireena on kihelmöintiä tai polttava tunne sormissa. Tunto saattaa hävitä kämmenestä kokonaan. Vaurio johtuu ranteen väärästä asennosta ja liiallisesta rasituksesta, jotka ärsyttävät hermoteitä. Sairaus vaatii normaalisti muutaman kuukauden hoidon, pahimmillaan leikkauksen.
Silmät ärtyvät pelatessa. Niiden kuivuminen ja punaisuus ovat yleisiä oireita paljon pelaavilla. Silmät voivat kuivua niin paljon, että räpyttely ei onnistu normaalisti. Tämä saattaa aiheuttaa pahoja migreenikohtauksia. Vaarana on myös cyberdisease, näköaistin välityksellä syntyvä matkapahoinvointia muistuttava tila.
Lähde: Psychiatric Times, A-klinikkasäätiö.

Addiktoivimmat pelit

1. Sims
"Maailman myydyimpiä pelejä. Realistinen ihmishahmosimulaattori. Voi ohjailla lähiöelämän kulkua."

2. Everquest
"Lempinimeltään ‘Evercrack’. Hahmoja ja tavaroita myydään netissä. Maailman pelatuimpia nettiroolipelejä, jota pelaa yli 400 000 maksavaa pelaajaa. Everquest-addiktiosta pois haluaville perustettu jopa oma apupalvelu."

3. Civilization
"Mahdollisuus luoda oma maailma. Voi toimia jumalana."

Lähde: 29-vuotias pelikaupan myyjä Lasse, joka pelannut 16 vuotta.

Pelimarkkinat Suomessa

Suomessa on tietokone melkein joka toisessa kotitaloudessa. Playstation-konsolia on myyty yli 300 000 ja Sonyn pelikoneimperiumin jatkajaa PS 2:a useita kymmeniä tuhansia. Vuonna 2000 suomalaiset ostivat yli 1,7 miljoonaa pelituotetta. Pelimarkkinoita hallitsevat konsolipelit, jotka ottavat reilun 60 miljoonan euron rahapotista yli puolet. Maailmanlaajuisesti konsoli- ja tietokonepelipotti kohoaa 20 miljardiin euroon.

Tulevat pelihitit (ja vitsaukset)

Warcraft III
Menestystuotteita tekevän Blizzard-yhtiön viimeisin roolipeli. Tulee olemaan maailman suosituin PC-peli tänä vuonna. Ilmestyy kesäkuun lopussa.

The Elder Scrolls III
PC gamer magazinen mukaan maailman paras 3D-roolipeli. Voit luoda ja pelata 480 miljardia hahmoa sekä tehdä 150 miljardia erilaista loitsua. Pelissä on yhtä paljon tekstiä kuin kuudessa romaanissa.

Grand Prix 4
Formulasimulaattorisarjan odotettu kuopus. Tulee myymään varsinkin konsoleilla.

Lähde: GNT Finland ja PAN Vision

Myydyimmät pelit suomessa

PC

1. 2002 Fifa Worlds Cup
2. Dungeon Siege
3. Monsterit Oy Säikkysaari
4. Global operations
5. Heroes Might & Magic 4

Playstation 2

1. Shadow Hearts
2. Pro Rally 2002
3. Grandia 2
4. Worms Blast
5. Driven

Lähde: GNT Finland