Vaasasta helsinkiläistyneet Karri Liikkanen ja Mikko Kananoja suunnittelivat yhteistä kirjaa jo yläasteella. Ideointi jatkui lukiossa, mutta alkuun pääseminen oli hankalaa. Jouluna 2010 Karrilla oli asiaa Mikolle ja viesti oli selkeä.
"Aloita se vitun kirja."
Kananoja sai puhelun, jossa eräs kaveri kertoi karuista viimeaikaisista tapahtumistaan.
"Sijoitin kirjan vastaavien tapahtumien keskelle", Kananoja sanoo.
Siitä sai alkunsa Perus-romaani, kahden kirjoittajan ajankuva, joka julkaistaan ensi viikosta lähtien Cityn sivuilla jatkokertomuksen pätkä per viikko -julkaisutahdilla.
Mistä kirja kertoo, Mikko Kananoja?
"Tunteiden vaikeudesta, sekoamisesta ja siitä, kuinka rakkauden vuoksi voi lähteä täysin väärälle polulle ja tehdä typeriä, radikaaleja asioita ja menettää itsensä aivan täysin. Välillä pitää mennä todella pitkälle typeryydessä, että voi löytää oikealle reitille."
Millainen on kirjan viitekehys?
"Ihmisillä voi olla tuttavapiirissä bloggaajia ja siihen maailmaan liittyy aika paljon hullujakin kuvioita, esimerkiksi miten bloggaajan pitää käyttäytyä. Niiden pitää kehittää standardeja, että ne otetaan vakavasti. Kovasti paineita, että saadaan lukijoita ja seuraajia, ja niiden eteen mennään aika pitkällekin siinä, mitä siellä blogissa julkaistaan."
Kirja julkaistaan blogimuodossa, onko teillä nyt itsellä kovat paineet saada seuraajia ja lukijoita?
"Niin, meistä tulee näitä bloggaajia tämän julkaisukuvion myötä, mikä on aika kauheata. Tämähän ei ollut lähtökohtainen ajatus, mutta tämä on kiinnostavaa ja totta kai me halutaan niitä lukijoita."
Millaista vastaanottoa odotatte kirjallenne?
"Me halutaan kuulla, mitä mieltä ihmiset ovat ja varmasti se tulee jakamaan mielipiteitä ja se tulee ärsyttämään joitakin. Jotkut tulevat suuttumaan siitä, kun ajattelevat, että puhuuko se musta?"
"Kyseessä ei oo tosi tarina, mutta me ollaan tehty havaintoja ihmisistä ja sekoitettu sinne faktaa ja fiktiota. Mun mielestä muotibloggaajat on vähän nykyajan klisee ja siitä kuviosta voi tunnistaa itsensä ihan kuka tahansa. Yksikään hahmo, ei edes keskiössä oleva bloggari Marika, perustu oikeisiin henkilöihin."
Perus-romaanin nettisivuilla sanotaan, että kustantamot pitivät kirjaa liian rajuna.
"Ei sieltä oikeasti niin sanottu, me vaan haluttiin heittää tohon myyvä laini."
Karri ja Mikko ovat eläneet kämppiksinä ja inside-vitsejä kämppiselämästä on päätynyt myös kirjaan. Pitkä matka yhdessä on mahdollistanut myös yhteisen kirjoittamisen.
"Karri on enemmän romaanikirjailija, kun mä olen enemmän elokuvatyyppi", Mikko sanoo.
Kirjassa ollaan matkalla takaisin luontoon.
"Me ollaan sitä mieltä, että teknologia tuhoaa maailman. Ihmiset sekoo noista nettitouhuista ja Facebookeista. Julkaisemisesta ja siitä, että pitää tuottaa koko ajan jotain sisältöä", Kananoja sanoo ja laittaa samalla iPhonensa äänettömälle.
Kritiikkiä ei jaeta hippipositiosta kulttuurin ulkopuolelta, vaan sen sisältä.
"Kirjan päähahmokin sanoo, että mikä mä olen kritisoimaan, olen niin kuin muutkin. Hän kuitenkin tiedostaa ongelmat."
Kirjailijoiden suosikkipaikat Helsingissä
Karrin Top5
1) Rantakävely Eirassa Café Piritaan
Kaunista ja romanttista. Tämä on paras paikka deiteille sekä kesällä että talvella. Etenkin talvella koska silloin voi hyppiä lumessa ja lämmitellä toisiansa. Kahvi Café Piritassa on erittäin pahaa, mutta santsikupin saa ilmaiseksi (enemmän pahaa = hyvää?).
2) Yrjönkadun uimahalli + muut yleiset saunat
Klassista alastonuintia vanhojen herrasmiesten keskellä. Bonuksena häiritsevät katseet, yli-innokas vartija ja useimmiten varsin viehättävän näköinen naisuimavalvoja - vaikka tästä seikasta kollegani onkin eri mieltä. Käykää itse katsomassa! Yrjönkadulla on myös useita eri saunoja ja tässä yhteydessä voi samalla ottaa hehkutukseen saunat yleensä. Niitä Helsingissä riittää. Hinnoittelu on tosin karannut täysin käsistä. Miten saunassa käynti voi maksaa yli 10 euroa? Nyt Berliinissä asuessani kaipaan erityisesti saunojen lämpöä ja piippuhyllyn pipopäisiä lisää löylyä vaativia miehiä.
3) Herttoniemen hiihtolatu
Mahtava paikka pistää itsensä todelliselle koetukselle. Ladulle pääsee kätevästi metrolla ja harva fiilis on parempi kuin seisoskella übercoolina metrossa suksien ja hiihtoasun kanssa. Hertsikan latu on täynnä nousuja ja laskuja. Se on sekä raskas että jännittävä ja selkeästi monipuolisempi kuin esimerkiksi Keskuspuiston latu. Harva pääsee loppunousua ylös hiihtämällä. Olin yllättynyt kun pari vuotta sitten Suomessa tehtiin suksien myyntiennätys ja oletin latujen olevan täynnä hipstereitä, mutta siellä olikin lähinnä vanhuksia ja minä. Hiihdosta ei tullutkaan trendilajia.
4) Suomenlinna
Ehdoton hehkutusmesta kesäretkille. Klassikko ja klisee, mutta sitäkin enemmän mainitsemisen arvoinen. Erityisesti kalliot ja vanhat tykkitornit pienemmällä saarella ovat mahtavia paikkoja kokea seikkailun huumaa. Helsingin silhuetti piirtyy kauniina taustalla. Vaikea kuvitella siistimpää paikkaa. Jostain käsittämättömästä syystä Suomenlinnan rooli Peruksessa jää "häviävän" pieneksi.
5) Lauttasaari
Peruksen hienoimpia tapahtumapaikkoja. Lauttasaaren sillan ylittäminen on kuin siirtyisi toiseen maailmaan. Toisella puolella Helsinki ja toisella puolella kaunis ja luonnonläheinen utopia. Kuvasimme täällä myös elokuvaa kollegani kanssa. Lauttasaaren merkitys ei ole ainoastaan erillinen osa Helsinkiä, vaan se toimii yhdistävänä linkkinä Suomen ja koko maailman välillä, kuten Peruksesta voidaan lukea.
Mikon Top5
1) Meilahden kalliot
Nämä kalliot tulivat tutuksi minulle enemmän vuonna 2011 kun lenkkeilin paljon kyseisellä alueella. Pysähdyin aina huilimaan ja tuijottelin merelle, jonka lisäksi näkymässä oli Rajasaari ja hieman kauempana Lauttasaaren silta, josta enemmän Perus-romaanin loppuosassa. Nuo kalliot saavat minut rauhoittumaan lähes samalla maagisella tavalla kuin saunat.
2) Orion-elokuvateatteri
Olen juuri se hiukan liikaa elokuvista pitävä huru-ukko, joka tykkää mennä yksin elokuviin. Orion on noiden tempausten tyyssija. Siellä näytetään vanhoja leffoja ja olen kokenut siellä monet ikimuistoiset hetket aina Purple Rainista Schwarzeneggerin Commandoon. Orionin mystiikkaa huokuva ilmapiiri kohisevine filminauhoineen on aikakone menneeseen aikaan. Silkkaa rakkautta.
3) Tavastia
En ole yökerhoissa viihtyvä, en baareissa tai pubeissa notkuva hengaaja. Siksi minun onkin aina ollut vaikea löytää omaa "mestaa" tällaisten paikkojen suhteen. Tavastia otti minut ja minä Tavastian hyvin kiinteästi muutettuani Helsinkiin syksyllä 2009. Keikat, lauantaidiscot ja koko touhu ei edelleenkään kyllästytä minua. Olen niin kotona lauantaidiscossa, että hengaan usein siellä ilman paitaa. Tuu moikkaamaan!
4) Yrjönkadun uimahalli
Kollegani toi myös esille tämän hienon herrasmiesten paikan. Hienot puitteet ja hienoja miehiä, useampi erilainen sauna saman katon alla ja hinta kohdallaan. Aika velikultia!
5) Porolahti / Rajasaari
Asuin ensimmäisen Helsinki-vuoteni Herttoniemessä tai tarkemmin sanottuna Porolahdessa (en nyt ole oikein varma viittaako se siihen vesistöön vai alueeseen). Lenkkeillessäni veden äärellä sain hullun idean ostaa kumiveneen ja siitähän se sitten lähti - rakas harrastus, jonka ympärille mahtuu runsaasti legendaa. Kumiveneilyn kautta jaetulle viidennelle sijalle Porolahden lisäksi on nostettava Meilahden kallioiden lähistöllä oleva Rajasaari, jossa koirat (ja minä) vipeltävät vapaina. Metka paikka.