Vapaustaistelija Petri Nygård on kaikkien yllätykseksi edelleen täällä, tökkimässä systeemiä. Kertakäyttöjuomalaulut ovatkin yllättäen oletettua syvällisempiä. Joka kerta kun Petri Nygård -sekoilun piti jo loppua, se ei loppunutkaan. Petri on rikkaruoho, yritäppä kitkee.
Jos sää et ymmärrä, sää oot pihalla -asenteesta huolimatta, on uskottavuus ja vakavastiotettavuus musiikintekijänä piikki Petri Nygårdin persposkessa. Tällä hetkellä helpoiksi bileräppi -biiseiksi luokitellut sinkut määrittelevät Petrin musiikintekijänä. Ja vaikka ne onkin Petriä, Petri ei ole vain niitä. 170 tuhannesta Petri Nygårdin Facebook-seuraajasta suurin osa ei osta levyjä ja median edustajiltakin jää useimmiten muiden kuin sinkkubiisien kuuntelu väliin.
”Sinkuiksi valitaan helpommat pumput ja tämä tuntuu nyt kääntyvän mua vastaan.”
Levyiltä löytyy myös painavampaa ja sitä musiikillisesti uskottavampaa materiaalia.
”Mulla on väärinymmärretty ja aliarvostettu olo. Mää teen kokoajan ekstra super paljon duunia sen eteen, että mut otetaan tosissaan musiikintekijänä.”
Vapautusliike Petri Nygård jatkaa tulittamista juuri ilmestyneellä kahdeksannella albumillaan Valmis mihin vaan, joka osoittaa vääräksi kaikki oletukset siitä, että tämä olisi ohimenevä ilmiö.
”Mua tarvitaan täällä, ihmiset haluaa kuulla mua ja sen takia mä oon edelleen täällä. Mää en oo lähössä mihinkään ja mä oon valmis mihin vaan!”
Valtamedia, musiikkiskene ja Suomi on ymmällään Petri Nygård -ilmiön edessä. Laatikkoja, joihin Petrin touhua on yritetty runnoa, on lukuisia.
”Luukku auki! Mä tarviin koko vitun laatikon itte tai tiäksää piirongin, kirjahyllyn! Mää haluan sitte koko kirjahyllyn ittelleni.”
Touhu on niin originaalia, että medialla ei ole aikaa tai energiaa yrittää sisäistää koko kuviota. Asioiden lokeroiminen ja johonkin vertaaminen kuuluvat kuitenkin ihmisten perustarpeisiin ja ne ovat helppoa. Tästä syystä ymmärtääkseen Petri Nygårdia on tyypille väkisinkin keksittävä jokin lappu. Huumoriräppäri, kiroiluräppäri, ryyppylaulujen tekijä tai todellisen laiskuuden iskiessä: rääväsuu.
Petri Nygård on kaikkea mitä ikinä haluaa ja sanomistahan siitä tulee. Petri tekee sitä mikä tuntuu hyvältä ja oikealta itselle, sen enempää brändäämättä tai miettimättä uskottavuuttaan musiikintekijänä.
Osittain poikien keikkabussin paskanjauhannasta ja Petrin omasta maailmankatsomuksesta syntyy estotonta, oivaltavaa ja elämän perusasioiden äärelle palauttavaa sisältöä levyille. Sellaista, mitä kukaan muu Suomessa ei tee. Petri Nygård on jo sanonut suoraan, levyttänyt ja laittanut pihalle jotain, mille kollegat vielä etsivät nokkelaa kiertoilmaisua. Se mikä tekee Petristä kaiken sen mitä Petri on, on käsittämätön aitous.
”Tässä mä nyt oon, valmis mihin vaan, mitä te haluutte?”
Petri Nygårdin meiningistä absurdia tekee se, että se ei ole harkittua. Kaikki kumpuaa jostain syvältä tai ei niin syvältä, mutta Petristä itsestään.
”Musiikki on aina pääasia, kaikki muu tulee omalla painollaan”.
Kaikella muulla Petri viittaa kaupallisuuteen ja oheistuotteisiin. Liiallisesta kaupallisuudesta ja suoranaisesta rahastuksesta Nygård on saanut kuulla paljon.
”Tyhmää ja lapsellista keskustelua koko paska. Jos sää teet musiikkia ja haluat, että ihmiset ostaa sitä, sää oot pakostikin kaupallinen. Oheistuotteet kuuluu musabisnekseen. Jos sää et uskalla ite myydä paitoja, älä tuu mulle vittuileen”.
Kaupallisuus on suomalaisessa kulttuurissa tabu ja rahanteko on noloa. Petriä ei kiinnosta.
On chilisoossia, karkkipussia, ja hampurilaista, pipoa, paitaa ja stringiä. Kohtuullisuus on kuitenkin liian vähän. Petri Nygård seisoo omana itsenään kaiken tämän takana ja tuotteet syntyvät silloin kun syntyvät, omista intohimoista. Kaupallisuus, jota suomalainen imagostaan huolta pitävä artisti ja kriittinen kuluttaja karttaa kuin kanssamatkustajaa ratikassa, on Petrille ”ihan vitun tiäksää sama!”, koska ”mähän en oo oikee artisti periaatteessa”.
”Rusinapullaa jos alan myymään, niin sitten se on liian kaupallista, koska mää en ikinä syö rusinapullaa.”