Räppi ei ole eläkevirka

Räppilevyn tekeminen ei todellakaan ole mikään kultakaivos, kuten Steen1:n uuden levyn sisäkanteen rustatut laskelmat osoittavat. Esimerkkinä käytettiin 2000 levyn myyntiä. 1000 myytyä levyä on tekstin mukaan hyvin myynyt räppilevy, 2000 myytyä levyä tosi hyvin myynyt.

Laskutoimituksen mukaan 2000 myytyä levyä tuottaa artistille hieman yli 4000 euroa. Tästä on digitaalisen myynnin osaksi laskettu 15 prosenttia. Levy-yhtiölle lohkeaa perinteisellä break-even-diilillä vastaava summa. Artistin muut tulot muodostuvat Gramex- ja Teosto-korvauksista sekä keikkailusta. Tekstissä huomautetaan, että keikkailu onkin usein tärkein artistin tulonlähteistä.

Steen1:n uusi levy Jedin paluu on vakuuttava pläjäys, vakuuttavilla vierailijoilla varustettuna. Mukana on Paleface, Jontti, Pyhimys, Petos ja muutamia muita. Levy tarjoaa perusräppiä, eikä edellisen levyn tapaista kikkailua biittien ja livebändin kanssa.

Lienevätköhän Steenin laskelmat vaikuttaneet Pyhimyksen soolouran lopettamispäätöksen taustalla? Räppikentän vakiokasvo on ilmoittanut lyövänsä pillit pussiin vasta ilmestyneen levynsä myötä. Pyhimys jatkaa bändeissään Ruger Hauerissa ja Teflon Brothersissa sekä hääriessään päivätöissään levy-yhtiön pyörittäjänä ja keikkamyyjänä. Hannibal & Joku Roti Mafia on toinen viimeisen räppilevynsä ulos pukannut taho. Hannibalinkin tapauksessa ura jatkuu muissa muodoissa.

Sekä Hannibal että Pyhimys kuuluvat tasavarmoihin artisteihin, joiden tuotantoa on kiitelty reilusti. Uudet albumit, Pyhimyksen Paranoid ja Hannibalin ja Joku Roti Mafian Viimiseen hengenvetoon, jatkavat väkevällä linjalla. Pyhimys sukeltaa synkkiin mielenmaisemiin ja kertoo tarinoita epäonnistumisista ja paranoiasta. Esikuvina on käytetty Eminemiä ja Tyler The Creatoria, ja tämä kuuluu biiseistä selvästi.

Hannibalista on kasvanut vuosien myötä vakuuttava saarnamies. Tulenkantajien leppoisat kuvaukset nuoren räppärin arjesta ovat vaihtuneet kymmenen vuoden ja ainakin kymmenen kilon myötä kantaaottavampaan suuntaan. Uudella levyllä Hane tarjoilee näkemyksensä muun muassa Afganistanin opiaattiviljelmien kaupallistamisesta. Levy on musiikillisesti kunnianosoitus mustan rytmimusiikin historialle ja siinä kuullaan funkkia, jazzia ja spoken wordiä.

Pyhimys antaa ainoastaan yhden vinkin soolouransa väsähtämisestä, sillä muuten albumi on miehen parhaimmistoa. Levyn jokainen biisi on nimeltään Paranoid. Hienoa vaihtoehtoisuutta ja protestia väkisin keksityille biisin nimille, mutta helvetin epäkäytännöllistä, kun levyä yrittää painaa mieleensä.

Hannibalin ja Joku Roti Mafian viimeinen levy puolestaan osoittaa väsymyksen projektiin kappaleiden määrässä: mukaan on tullut vain kahdeksan raitaa, joista ensimmäinen on intro, yksi spoken word-runo ja viimeinen versio jazz-standardista.