Santeri Helinheimo Mäntylä: Heikko ja herkkä

Santeri Helinheimo Mäntylällä on kerran ollut epäilyksiä näyttelemisen suhteen. Hän oli yhdeksänvuotias jänistäessään Oliver!-musikaalin pääsykokeista. Onneksi hän seuraavana päivänä tuli järkiinsä, pääsi vielä mukaan kokeisiin ja sai roolin.

“Mun mummo ja äiti yritti saada mua sinne, mutta olin tiukasti vastaan. Sitten seuraavana päivänä halusinkin mennä. Se oli ainut kerta, kun olen epäröinyt mitään näyttelemiseen liittyvää.”

Helinheimo Mäntylä oli jo toki laulanut suuressa kirkossa kolmevuotiaana ja soittanut viulua pienestä pitäen yleisön edessä. Rooli Oliver!-musikaalissa toi näyttelemisen taian nuoren pojan elämään ja teatterissa haistettiin lahjakkuus. Sen jälkeen ei tarvinnut enää hakea, sillä aina pyydettiin. Lukioikään asti hän oli vakiokasvo Tampereen teattereissa. Ja se pikkupoika, joka hengaili aina näyttelijöiden kanssa illanvietoissa imemässä näyttämötaiteilijoiden kulttuuria itseensä. Verkostoitumassa jo nuorella iällä.

“Tuottajat aina kyseli varovasti äidiltä, että vieläköhän kiinnostais, eikä siitä ollut ikinä epäilystäkään. Olin aina ihan down, kun prokkis loppui ja ennen kuin pääsi tekemään seuraavaa. En olisi iltaisin halunnut lähteä näytöksen jälkeen himaan.”

Viitisentoista vuotta myöhemmin 25-vuotiaan Helinheimo Mäntylän kokemusten listalta löytyy teatterin lisäksi näkyvä rooli Bodom-elokuvassa, pari hahmoa Ylen sarjoissa (Koukussa ja Bitwisards) ja uusia rooleja jonossa. Hän lopetti juuri Hannaleena Haurun ohjaaman, Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset -työnimellä kulkevan elokuvan kuvaukset Turussa ja hyppää saman tien Solar Filmsin tuottaman ja Marja Pyykön ohjaaman, Eve Hietamiehen romaaniin perustuvan Yösyötön kuvauksiin.

Hänen läpimurtoroolinaan voi pitää Antti Heikki Pesosen ohjaamaa kulttimaineeseen noussutta Korsoteoriaa. Sen palkintoja kahminut synkän hilpeä tunnelma tarjoaa erinomaisen käyntikortin kiinnostusta herättämään.

Syksyllä Helinheimo Mäntylällä on luvassa paluu juurille Tampereen Työväen Teatteriin Lauri Viidasta kertovaan musikaaliin. Siinä hän saa vastanäyttelijäkseen Petra Karjalaisen ja Jari Leppäsen, samat tyypit kenen kanssa hän jakoi lavan yhdeksänvuotiaana Oliver!-musikaalissa.

“Fanitin silloin Nancyä esittänyttä Petraa.”

“TTT on tavallaan kotipesä, sieltä kaikki alkoi. Tai ehkä enemmän Tampere ylipäätään, koska siellä mulla on ollut paljon omia prokkiksiakin.”

Helinheimo Mäntylä on näyttelijänä (ja haastateltavana) luonnollinen hahmo, jota on helppo katsoa ja uskoa. Kliseisesti sanottuna vanha sielu, joka on viihtynyt omien sanojensakin mukaan aina itseään vanhempien ihmisten seurassa. Näyttelijänä hän kantaa samaa hiljaista post-alfan karismaa, jonka avulla Paperi T valloittaa räppärinä ja runopoikana. Sillä ei ehkä näytellä action- tai gigolorooleja, mutta saadaan tavallinenkin näyttämään kiinnostavalta. Karismaattisen näyttelijän ei tarvitse ampua yli välittääkseen tunteita ja Helinheimo Mäntylä hallitsee juuri sen.

“Vahvuuteni ovat heikkous ja herkkyys. Sekä rytmitaju.”

Ammattimaisuus näkyy suhtautumisessa palautteeseen. Hän arvostaa suomalaista ammattiosaamista korkealle ja oppii joka tuotannosta paljon, mutta toivoo samalla, että palautetta saisi ja pääsisi antamaan enemmän.

“Ei sitä saa oikeastaan koskaan. Ei kuvausten aikana, eikä niiden jälkeen. Välillä tekisi mieli kyllä antaa palautetta, mutta se on aika herkkä aihe taiteilijoille. Tuotantoyhtiötkin voisivat ottaa vastaan palautetta siitä, miten tuotanto on sujunut.”

Helinheimo Mäntylä tiedostaa olevansa poikkeuksellisessa asemassa suhteessa moniin kavereihinsa.

“Mulle on käynyt niin, etten ole joutunut itseäni hirveästi tarjoamaan, vaikka olen viisitoista vuotta tässä pyörinyt. Joillain kavereillani on eri tilanne. Ne tarvis tilaisuuksia päästä näyttämään mitä osaa.”

Suomen kokoisessa maassa ei näytön paikkoja riitä kovinkaan monelle. Sama pätee muillakin luovilla aloilla: vakuutat yhdellä duunilla, niin saat pian toisen perään. Pikku hiljaa portfolio kasvaa ja eteen tulee entistä kiinnostavampia projekteja. Toiset eivät saa sitä ainoatakaan ja kuvaavat kotivideoita ennen haaveistaan luopumista ja siirtymistä “oikeisiin” töihin.

Näkyvät roolit ovat kuitenkin vain osa näyttelijäntyötä ja sen tietää Helinheimo Mäntyläkin. Taustalla on hektistä tekemistä esimerkiksi Uneton48-projektissa, missä lyhytelokuva pitää kuvata ideasta valmiiksi kahdessa vuorokaudessa.

“Se on hieman erilaista. Vaikka se ois pyllystä, se on hauskaa ja ravitsevaa.”

Helinheimo Mäntylä tekee myös soveltavaa teatteria oman teatteriryhmänsä kanssa. Koukkuniemen kesäteatteri on kerännyt kahtena viime kesänä tarinoita vanhainkodilta muistelutyöpajoissa ja muuttanut ne näytelmän muotoon. Koukkuniemen vanhainkodin pihaan rakennetun teatterin täyttöaste oli viime kesän 20:ssä näytöksessä yli 100 prosenttia.

“Saatiin palautetta, että hienoa, kun otetaan vanhukset mukaan ja huomioon, mutta että näytökset toimivat itsessään.”

Soveltavan teatterin tutkimusmatka jatkuu oman Täsmäteatteri-nimeä kantavan ryhmän kanssa apurahan turvin jatkossakin. Täsmäteatterin puitteissa tekijät haluavat löytää teatterille uusia ystäviä, viedä sitä yllättäviinkin paikkoihin ja rikkoa muutenkin teatteri-instituution jämähtäneitä käytäntöjä.

“Eli kyllä tässä on tulevaisuus omissakin käsissä. ”

Osana tuota tulevaisuutta saattaa olla myös muusikon ura, sillä Sibelius-Akatemiassa musiikkipedagogiksi vanhempiensa tavoin opiskellut Helinheimo Mäntylä tekee koko ajan musiikkia ja vastaa muun muassa Täsmäteatterin musiikista ja äänisuunnittelusta. TTT:n musikaalissa hän pääsee laulamaan ja tanssimaan. Verkkosivunkin otsikossa lukee Actor / Musician, mutta toistaiseksi kauttaviivan toiselle puolelle ei ole saatu mitään listattavaa. Sooloura vaatii itsensä löytämistä.

“Teen biisejä ja kaikenlaiset projektit kiinnostaa. Artistiura on koko ajan mielessä, mutta ehkä siinä pidättelee se, että haluaako lyödä jonkun yhden jutun lukkoon. Pitäisi ehkä enemmänkin tehdä erilaisia performanssijuttuja musiikin ympärillä.”

 

Santeri Helinheimo Mäntylän haastattelu julkaistiin syyskuun City-lehden (3/16) kansijuttuna. Lue tuore City-lehti alta: