Vesa-Matti Loiri

Vesa-Matti Loiri on tehnyt elämässään miltei kaiken sen, mitä taiteilija voi. Matkannut Turhapurolta Eino Leinon suuriin vesiin. Jotain on toki kokemattakin, City Talk Show nyt ainakin.

Kesä on levittänyt siipensä pääkaupungin ylle. Keltainen valo kirkastaa Senaatintorin rakennukset ja taivas hohtaa sineä. Taiteilija puhaltaa savua iltaan. Rööki maalaa ilmaan kiharan. Vesa-Matti Loiri seisoo Tuomiokirkon edessä.

Päädymme Café Engelin sisäpihalle. Loiri katselee seinään maalattua kultaista enkeliä.

"Enkelin siipi. Tää on hieno mesta. En ole käynytkään täällä tosi pitkään aikaan."

No nyt istutaan. Sulta on ilmestynyt lisää Eino Leinoa, järjestyksessä neljäs levy nimeltään Päivän laskiessa. Liittyykö tähän joku tarina?

"En edes muista, milloin edellinen valmistui. 1978 ilmestyi vissiin ensimmäinen Leino-levy, toinen julkaistiin ehkä kahdeksankymmentäviisi. En mä varma ole, kun olen hyvin huono vuosiluvuissa. Mulla oli jo silloin sellainen tunne, että nyt Leino on möyritty. Ei siksi, että Leinon tekstit olisivat tyhjentyneet, niistähän saa irti vaikka kuinka paljon vaan siksi, ettei tulisi julkaistua valmiiksi pureksittua juttua. Mutta niin siinä kävi että törmäsin muutamaan uuteen tekstiin."

Tässä on neljä aikaisemmin julkaistua tekstiä. Se kuitenkin liikkuu, Elegia. Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks sekä Maininkeja?

"Kyllä. Ne ovat muuttuneet kymmenen viidentoista vuoden aikana keikoilla. On tullut ikää, elämänkokemusta, siksi halusin tehdä uusiksi nämä biisit. Soitin säveltäjä Pertti Hietaselle ja herralla oli jo muutama uusi styge valmiina. Tämä oli kolmen neljän vuoden prosessi. Hyvin mieluinen duuni, ja ylenpalttisen vastaanoton jälkeen aina vaan nastempi!"

Filosofeeraava ylioppilas on todellinen löytö - räppiä ajan hengestä. Mikä on tään elämän tarkoitus? Mikä kansan ja yksilön määrä? Mikä absoluuttinen oikeus ja absoluuttinen väärä, sä laulat. Tiedätkö vastauksia?

"Valitettavasti Leinon asettamia kysymyksiä ei enää pidetä kovin ajankohtaisina. On menty niin pahasti päin fyrkkaa ja optioita. Oltiin Oulussa keikalla ja istuttiin piilaakson nuorten ja kauniiden joukossa syömässä. Tahattomasti kuulin mutta en ymmärtänyt niiden puheista hevonvittua!"

Ne nimittäisivät sua sisällöntuottajaksi.

"En ole selvillä buumeista enkä kiinnostunut trendeistä. Jos vastaan tulee hyviä brändejä ne juodaan!"

Mitä sä otat? Mä otan jonkun miedon salaatin.

"Mikä sulla on kun sä et voi syödä mausteita?

Pakki ei kestä.

"Laiskuutta tulee aika usein syötyä kiinalaisessa. Käytän sitä pippuria aika reippaasti."

Olet varmasti kulkenut kolmen vuoden aikana aika monta kertaa Asematunnelin Matildan kautta junaan?

"Olen stadilainen joka ei ole koskaan tuntenut itseään täysiveriseksi stadilaiseksi. Kun tällaiset kelit tulevat mun on pakko päästä maaseudulle. En saa samaa rauhaa kämppäni yksinäisyydessä stadissa kuin järvellä landella."

Koska pakkaat kassin?

"Mä lähden juhannukseksi Lappiin muutaman kaverin kanssa. Se on se hiljaisuus ja rauha jotka sinne vetävät. Ja se, että olen niin intohimoinen kalastaja. Kuudesta kahdeksan jätkän voimalla mennään. Pari kundia per vene mahtuu hyvin kalastelemaan. On ihan sama mihin aikaan vuorokaudesta kun aurinko paistaa koko ajan. Siinä tulee määrätyllä tavalla hulluksi. Metskataan kaksitoista tuntia yhtä soittoa. Ensimmäinen vene joka ehtii mökille laittaa saunan lämpiämään ja sitä pidetään yllä viimeisen venekunnan saapumiseen."

Sehän on ihan zeniä?

"Se on ihan sitä. Ei ole väliä tuleeko kalaa. Kaikki mikä saadaan syödään. Kun työelämän kuviot ovat jääneet taakse rauhoittuminen ei tapahdu ensimmäisten päivien aikana. Ensin mielen valtaa tyhjä tila ja vasta sen jälkeen sinne alkaa tipahdella ideoita."

Eiks ole hullua että täytyy mennä jonnekin kökkimään kuullakseen omat ajatuksensa?

"On. Mä olen elänyt suurimman osan elämästäni perheen ympäröimänä. Opetellakseni roolia, kirjoittaakseni tai treenataksani huilua tai jotain biisiä olen odottanut perheen nukahtamista. Muiden aurojen pitää sammua. Aikaisemmin olen edellisen suhteen loputtua pujahtanut seuraavaan. Nyt olen yksin ja nautin."

Sussa on tietty seesteisyys.

"Se on kiva kuulla. Varmaan siihen vaikuttaa sekin ettei Stinan kanssa ole mitään häikkää. Saan tavata lapsia niin paljon kuin haluan. Pojat ovat mulla viikon kerrallaan silloin kun siihen on mahdollisuus. Kaikki on niin streittiä ja hienoa. Ensi viikolla menen Tampereelle tekemään Kummelin jätkien kanssa kolmeksi neljäksi päiväksi komiikkaa ja sen jälkeen pojat tulevat mun luokse."

Tuleeko jompikumpi pojista isäänsä?

"Ne ovat keskenään erilaisia mutta kyllä niistä löytyy Loirin suvun piirteitä. Ukko on ihan samanlainen kuin minä. Painaa suoraan turpa edellä pää seinään niinkuin minäkin. Sampo on hyvin pitkälle oman isäni luonteinen."

Eivät ole tulleet äitiinsä? Stinallahan on sympatioita esimerkiksi eläinaktivisteja kohtaan. Mitä sä kelailet näistä luonnonsuojelutyypeistä?

"Varmasti minkit ja ketut elävät huonoissa oloissa, turkkihan niiltä vedetään vek, ja henki samalla, mutta en mä ymmärrä enkä hyväksy terrorismin kaltaista prostestoimista. On ihan luonnollista että ihminen kalastaa tai metsästää. Mulle metsästäminen ei ole kolahtanut koskaan enkä tykkää ampumisesta missään mielessä. Turkistarhaus on yksi elinkeino."

Mä olen kyllä niin turhamainen, että ottaisin kamelinvärisen minkkiturkin kirkuen vastaan.

"On mullakin ollut afgaaniturkki, ja kauan aikaa sitten susiturkki. Erittäin miellyttäviä vaatekappaleita. Kylmissä maissa on aina pukeuduttu turkiksiin. Jos talvella on kolkyt astetta pakkasta turkki on ihan asiallinen vaate."

Jotkut ovat saaneet metrossa puukosta selkään tai sprayta niskaan. Millainen tyyppi tunkee toisen intimiteettisuojan sisälle riehumaan?

"Se on yksi väkivallan muoto. Ihmisiä voi varmaankin valaista muullakin tavalla."

Eihän ne vedä persettä verille niiltäkään joilla on nahkabyysat. Tää on selvä sukupolvijuttu. Turkki edustaa keskiluokkaisuutta, nahkabyysat kapinaa. Tää mimmi joka läsäsi kakun maailmanpankin johtajan naamaan kertoi Nyt-liitteessä että sen Vietnam oli eläinsuojelu.

"Se kimma ei tiedä Vietnamista yhtään mitään. Pikkutytöille kettujensuojelu on pitkälle jännityksen hakemista."

Entä huumeet? Mä en usko asian selviävän poliiseja lisäämällä. Tää on jo tarpeeksi poliisivaltio muutenkin.

"Maailma muuttuu hirveätä vauhtia. Silloin kun itse olin kolmetoista neljätoista vuotias ei matsia otettaessa tullut mieleenkään vetää monoa pudonneen naamaan. Nyt ei ole mitään sääntöjä. Turun keskustassa kettingein aseistautunut nuorisoporukka hyökkäsi yhden häirikön kimppuun. Poika meni nakkikioskille huutamaan apua. Eihän sillä muijalla ollut mitään puhelinta. Siinä oli aika paljon jengiä ympärillä eikä kukaan tehnyt mitään. Vaikka mua vähän pelotti mä menin siihen. "Loiri toi on ihan mulkku toi jätkä" ne mölisivät ja lähtivät omiin hommiinsa. Arvaa mikä tän alimmaisen jätkän ensimmäinen lause oli. "Mennään ja hakataan ne jätkät!" Mä sanoin että: "Hei, mä pelastin just sun henkesi." Sen olisi kuulunutkin saada vähän turpaansa. Silti, sen jengin lähetymistavassa ei ollut mitään kunnioitusta, se oli sellaista joukkohysteriaa mihin ei 60-luvulla syyllistytty."

Tyyli on huonontunut?

"Joo, ei tää ole mikään koti uskonto isänmaa -juttu vaan se millä tyylillä asioita ilmaistaan. Ehkä tää väkivalta on vaan yksinäisyyden hysterioitumista massassa. Yksinolon pelko muuttuu massassa älyttömäksi paahtamiseksi, oli sitten kysymys kettuhommista tai kettingeistä. Jengissä täytyy tietysti lunastaa oma paikkansa, mutta millä tyylillä ja millä arvoilla? Elämä vaikuttaa enemmän ja enemmän keinoälyltä ja maailma tietokoneelta."

Silti löytyy sellaisia hemmoja kuin Olavi Sydänmaanlakka Walkers-kahviloista. Jätkä on faijana aika monelle Steissin puupäälle.

"Seisoin kerran Keltaisen Pörssin kaupan luona odottamassa taksia. Siihen tuli kymmenen 12-vuotiasta kundia joiden perseet viistivät maata. Katselin niitä ja mietin milloin alkaa vittuilu kun yksi lähestyi ja sanoi: "Olisiko mitenkään mahdollista taiteilija Loiri että saisimme Teiltä nimikirjoituksen?" Sanoin että ota toi uusiksi!"

Ootko tavannut tän runoilevan Kalpeanaaman, Palefacen?

"Joo. Oltiin saman teeveeohjelman nauhoituksissa, ja ystävystyin heti hänen kanssaan. Osoittautui erittäin fiksuksi ja mielipiteiltään skarpiksi jätkäksi. Huh huh. Nastaa. Paleface kertoi soittaneensa erästä vanhaa biisiäni useille ulkomaisille alan tyypeille. Ja kysyi voitaisiinko joskus tehdä jotain sille yhdessä. No ilman muuta! Syksyllä ilmestyy juhlakansio mihin tää biisi ehdottomasti tökätään. Hyvin helposti vanhempi sukupolvi tuomitsee jonkun liikkeen tietämättä siitä yhtään mitään."

Rap scenehän on runoa siinä missä Leinokin.

"Kyllä, vaikka jossain vaiheessa se alkoi tuntua laulukyvyttömien mustien kanavalta tunkea esille. Helmiä löytyy kuitenkin joka lajista. Kun kuuntelin mitä tämä jannu tilitti olin todella vaikuttunut."

Onhan sillä virkistävästi munaa ottaa kantaa.

"Hieno nuori taiteilija!"

Skarpeille tyypeille tästä nykyajan tietoteknologiasta on pelkkää hyötyä.

"Aivan. Mä joudun suojelemaan itseäni internetiltä. Tiedän että jään pahasti koukkuun!"

Sä unohdut sinne?

"Joo. Saatan istua kymmenen tuntia tietokoneen ääreessä. Pelaan jääkiekkoa ja muita pelejä tai etsin tietoa. Kun hakee kärpässieni-sanalla informaatioita saa haltuunsa enemmän ja vähemmän käyttökelpoista."

Mä en diggaa kun nää masiinat pakottaa: Käytä mua.

"Kalastaminen pelkällä koneella on kaventavaa. On monta järveä ja useita kalalajeja mutta ei muuta. Samalla kun internet avartaa ja antaa mielettömästi uutta tietoa se ahdistaa ja kapeuttaa. Mä pelkään sitä. Mutta kyllä tietokonepeleissäkin on zeniä. Se on niin sanottua ei-tekemistä."

Sullahan on Suomen vahvin lavaläsnäolo. Onko tää purkaminen ja lataaminen se mihin sun aikasi menee?

"On, mä haen sitä koko ajan. Koko elämä on häiriöiden torjumista ja sen tulevan esiintymishetken hakemista. Kun yksinolo muuttuu ahdistavaksi täytyy lähteä baanalle. On kiven alla että saan sen aikaiseksi. Useimmiten sitä vaan pettyy kauheasti."

Mistä sun multilahjakkuus on peräisin?

"Se mitä kutsutaan monipuolisuudeksi koostuu uteliaisuudesta ja tietystä siviilirohkeudesta."

Halusta kokea jotain uutta, heittäytyä tuntemattomaan?

"Heittäytymisestä kyllä. Olen kerran joutunut miekkailemaan paiskautujan kanssa ja se oli kauheaa. Paiskautuminen on silmitöntä ja väkivaltaista. Sitä ei tulosteta. Se on heittäytymisen vastakohta."

Heittäytyminen vaatii eläytymistä, akrobatiaa. Eläytymisessä on mukana usko ja tieto siitä että metodi kantaa?

"Kyllä, silloin ei ajatella hetkeäkään vastaanottoa. Paiskautuminen on sirkusnumeroa, heittäytyminen nyrkkeilymatsi."

Väkivallatonta vastarintaa?

"Sama juttu kuin Zenissä ja jousella ampumisen taidossa. Muistatko miten mestari loukkaantuu oppilaan bluffista? Filosofian professori joka lähtee vaimonsa kanssa kahdeksi vuodeksi Tokioon ja alkaa harrastaa jousella ampumista. Mestari opettaa ei-tekemisen ja hengityksen irti päästämisen hetkellä ja mies lähes oppii, mutta ei täysillä. Kesälomallaan mies opettelee bluffaamaan. Mestari loukkaantuu bluffista ja kieltäytyy pitkään aikaan ottamasta miestä vastaan. Kun mestari lopulta suostuu hän sammuttaa valot huoneesta ja ampuu pari nuolta suoraan satoriin. "Ei ole olennaista mihin ja millä ampuu vaan se se että ampuu itseään kohti."

Itse aina tähtäimessä?

"Se on selvä. Uteliaisuus, mielikuvitus ja huumorintaju. Nämä on hyviä aineksia taiteilijalle tai maalivahdille. Kun halusin tulla hyväksi jalkapallomaalivahdiksi halusin oppia hidastamaan hyökkääjän liikettä. Kyllä se onnistuu, mutta se vaatii täydellistä antautumista. Rangaistuslaukausta torjuessa tajuaa yhtäkkiä makaavansa kyljellään vasemman tolpan vieressä ja katsovansa miten pallo pyörii kulmalipun luona. Eikä minkäänlaista muistikuvaa siitä mitä on tapahtunut! Silloin on mukana jutussa. Loistava pelaaja erottautuu sillä että se kusettaa sut silti. Sama juttu loppujen lopuksi kaikessa. Näitkö teeveeohjelmaa keinoälystä?"

En.

"Joukko robotiikkaa tutkivia tiedemiehiä sanoivat olevansa aika peloissaan keinoälyn päämääristä. Kloonaamisessa on jotain helvetin pelottavaa."

Rakennetuista jutuista puuttuu sattumanvaraisuus.

"Periaatteessa rakas biljardiharrastukseni on silkkaa geometriaa. Mutta kierre on muuttuja. Jos sen lyö suoraan se menee geometrian mukaan, mutta jos sen lyö sisäkierteellä lyönnistä tulee neliulotteinen!"

Järjissä pysymiseksi ihminen haluaa kuvitella itse vaikuttavansa asioihin.

"Se juuri pelottaa sellaisissa uskonnoissa joissa riittää polvilleen meneminen ja johdatuksessa oleminen. Ihmisen täytyy itse olla tekemisistään vastuussa. Mä olen hyvinkin uskovainen ihminen, monessakin suhteessa. Vaikka idän filosofiat kiinnostavat enemmän en ole eronnut kirkosta enkä halua sellaista demonstraatiota tehdäkään. Menen polvilleni joskus ja laitan kädet ristiin.

"Saan aika paljon kirjeitä, ihania kirjeitä mutta myös syyttäviä kirjeitä siitä miksen tajua antautua Jeesuksen vietäväksi. Mulle Jeesus on aivan muuta kuin viejä. Kun mulla on voimaa mä pyydän: "Anna mun jaksaa kulkea mun omaa tietä."

Onhan se parempi että elämä panee polvilleen kuin uskonto.

"Nimenomaan. Hyvin sanottu."

Elämässä liike on tietämisestä ihmettelyyn. Nuorena luulee elävänsä ikuisesti! Sen takia kävellään kattojen päällä ja asutaan viemärissä. Vanhempana kiitetään otsa maata viistäen joka päivästä.

"Kyllä kyllä. Ja se sama siemen on ollut siellä jo neljävuotiaana."

Tää Taiteilija isolla T:llä?

"Olin kahdeksanvuotias kun kuulin radiosta Billie Hollidayta ensimmäisen kerran. Seisoin sattumalta peilin edessä, olin varmaankin siinä varjonyrkkeillyt, ja kun kuulin Billien mielettömän saundin katsoin peiliin ja toivoin: Voi jumakauta kun joskus ois oma saundi. Nämä syvät toivomukset muistaa aina."

Ja se että toive toteutui! Tällä uudella levyllä sun tulkintoihin on tullut lisää hienoa ihmettelyä.

"Toi on hienosti purettu. Vappupäivän yönä istuttiin Vierikon Vesan kanssa aamuun ja juotiin konjakkia. Meillä oli telkkari päällä ja yhtäkkiä sieltä tulee viritysmusiikkina mun 60-luvulla laulama Chydeniuksen säveltämä biisi. Olipa kerran vallankumouksellinen, siviilissä lampunpuhdistaja. Me räjähdettiin nauruun. Mun saundi oli niin kapea. Siitä kuuli kuinka jätkä etsi ja haki, mutta saundi ei riittänyt ylös eikä alas. Sama kapea jana joka suuntaan. Samoin Vesalle että: Tajuutsä, että ton kanssa tässä on taisteltu."