Jos brittiläiseen tabloidilehdistöön on luottamista, The Darkness päihittää rock-kukkoilussa jopa Hanoi Rocksin. Bändi on haukkunut niin U2:n Bonon laulutaitoja kuin Coldplayn vokalisti Chris Martiniakin. Mutta on The Darkness saanut musiikkiakin aikaiseksi. Viime vuoden lopussa ilmestyi toinen levy One Way Ticket To Hell... And Back.
Kitaristi Dan Hawkins ja uusi basisti Richie Edwards istuskelevat Töölössä hotelli Continentalin kokoushuoneessa. Edwards yrittää avata Jaffa-pulloa tupakansytyttimellä ja flanellipaitainen Hawkins valittaa Helsingin kylmää tammikuuta.
"Miten täällä voi olla traditiona se, että saunasta hypätään alasti avantoon? Tekeekö kukaan enää niin? Ehkä keskiajalla viimeksi."
Richie Edwards: "Esiin-nymme muuten Helsingin jäähallissa 7. maaliskuuta."
Kock-operettinne osuivat hyvään saumaan. Debyyttilevynne myi huikeasti yli neljä miljoonaa kappaletta.
D: "Siitä tuli naurettavan suuri menestys. Kun ensimmäinen levy onnistuu hyvin, on kaikilla joko liialliset ennakko-odotukset seuraavasta tai sitten he ovat etukäteen varmoja sen floppaamisesta. Parempi kuitenkin näin. Jos ensimmäinen levy on paska, kukaan ei edes arvostele seuraavaa."
Uusin levynne on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Oletteko vieneet rock-maneerinne jo liiallisuuksiin?
D: "Emme! Tarkoitus oli tehdä levystä parempi kuin edellisestä. Sama juttu kuin omassa kodissa. On hienoa muuttaa uuteen kämppään, mutta hetken päästä sinne pitää jo saada uudet verhot."
Ainakin teillä on hauskaa.
R: "Huumori kuuluu rockiin. Se, että on huumorintajua, ei tee bändistä vitsiä."
D: "Nykyään on älyttömästi surkuttelevia yhtyeitä, jotka yrittävät vain saada yleisön itkemään. Ja sellaisesta pitäisi vielä maksaa."
R: "60-luvulla statementina oli hauskanpito ja pilvenpoltto. Nyt "uskottavan" bändin teemoina pitää olla globaalin terrorismi tai huoli kulutustottumuksista."
D: "Ja sanoitukset ovat pääsääntöisesti korneja. Meidän Justin on yksi rehellisimmistä sanoittajista tällä hetkellä. Hänen tekstinsä lähentelevät runoutta... Tämä kuulostaa jo itsetyydytykseltä."
Niin. Veljesi kirjoittaa esimerkiksi miesten kaljuuntumisesta. Se on siis parempaa rock-lyriikkaa kuin globaalit huolenaiheet?
R: "Kaljuuntuminen on tärkeä aihe! Se koskettaa jokaista miestä."
Sain managementiltanne tiedon, että kiellettyjä aiheita tässä haastattelussa ovat Coldplayn Chris Martin, U2:n Bono ja catsuitit.
D: "Vihdoinkin he ovat saaneet tuon aikaiseksi! Emme halua puhua näistä asioista, koska homma on mennyt täysin naurettavaksi."
Aloitetaanpa Chris Martinista.
R: "Äh, Martin ja Bono ovat mukavia ihmisiä. Olemme niin erilainen bändi heihin verrattuna, että on järjetöntä haukkua esimerkiksi Coldplayn musiikkia. He voivat pitää meistä ja me heistä."
D: "Emme ole kusipäitä, eikä Justin vittuile kaikille. Ihmiset laittavat hänen suuhunsa sanoja, koska bändistä on pakko keksiä uutisia. Justin ei esimerkiksi tee enää lehtihaastatteluita, koska niitä on vaikea dokumentoida. Hän on kyllästynyt olemaan se kusipää, joka solvaa lehtien mukaan kaikkia."
Asia tuli selväksi.
R: "Ja muista Helsingin jäähalli 7. maaliskuuta."
Miksi?
D. "Ööh, oletko kuuro? Silloin siellä esiintyy The Darkness."