"Tietty kuulijaryhmä toivoo, että olisimme mahdollisimman ‘rankkoja.’ Heille uudella levyllä soi kappale Rankat ankat", laulaja Jarkko Martikainen kertoo viitaten biisiin, joka on satiiriin puettu mieskritiikki.
"Miehuudeksi koetaan usein vain yksi toimintamalli, aggressiivinen primitiivisyys. Siinä laulussa se on kärjistetty äärimmilleen. Rockin parissa hallitsee Tallahassee Lassie -koulukunta, joka ei siedä, jos lauluun yrittää soluttaa jotain älyyn vetoavaa. Rockbändissä voi viettää loputonta murrosikää jos haluaa. Wallu Valpio on hyvä esimerkki lieveilmiöiden priorisoinnista. Sympaattinen kaveri, mutta en kadehdi hänen tyttöystävänsä roolia."
Kolmekymppinen lauluntekijä suhtautuu tekemisiinsä käsityöläisen pieteetillä, mutta myöntää ammattinsa poikkeuksellisuuden.
"Keikkailevassa bändissä syntyy aivan toinen yhteenkuuluvuuden tunne kuin ns. tavallisissa töissä. Siihen liittyy mafiatyylin vaikenemisen laki, esimerkiksi toisten omituisuuksista, vaikkei sellaisesta koskaan ääneen puhuta. Sen yhteisen asian takia siedetään sitä muuta perhettä."
Jarkkoa nähdään vakituisesti myös TV1:n Kirja A&Ö -sarjassa kommentoimassa uutuusteoksia. Oliko korkeakulttuuriväelle yllätys, että rokkari osaa lukea?
"Sarjaa vetävän Tuula-Liina Variksen tytär on YUP-fani ja hän kuulemma katsoo ohjelmaa vain minun takiani. Keskustelut on parhaimmillaan olleet hyvin antoisia. Mutta sähköpostissa on tullut faneilta kritiikkiä tyyliin: ‘Tuu pois sieltä, saa hävetä sun puolesta’."
Uudella levyllä YUP on entistä poliittisempi, tutut fantasia- ja uskontoteemat ovat sivuroolissa.
"Yhteiskunnallisuus on kotimaisessa popmusiikissa hämmästyttävän huonossa huudossa. Tai se on haluttu vaieta ja unohtaa, vaikka hyvin pienetkin teot on luonteeltaan poliittisia. Kukaan ei ole esimerkiksi reagoinut nousukauteen ja sen aikaan saamaan yhteiskunnan murrokseen. Itse koen tehtäväkseni poliittisten asoiden esilläpidon. Ei aina tarvitse tehdä ajatonta musiikkia, myös havainnointi ja reagointi on arvokasta", paljon ja nopeasti puhuva Martikainen selittää.
Hänen laulujensa poliittisuus on enemmän kyseenalaistamista kuin kannanottoa.
"Ehkä olen niin joutilas, en mukana oravanpyörässä, että ennätän pohtia asioita. Vakavista aiheista huolimatta en halua painostaa tai ahdistaa ihmisiä. Pyrin heittämään kysymysmerkkejä ilmaan. Roolini on olla nykyajan narri."
Levyn otsikko Lauluja metsästä viittaa paitsi Jethro Tullin Songs From The Woodiin, myös traditionaaliseen suomalaisuuteen. Martikaisen lempikirjailijoihin on lapsuudesta saakka lukeutunut Veikko Huovinen.
"Mustikanpoimijoita tässä ollaan. Trendikahvilassa kovin moni suomalainen ei tunne oloaan kotoisaksi. Se täkäläinen epäsosiaalinen umpimielisyys sisältää myönteiset ja kielteiset piirteensä, mutta jotain hyvin vilpitöntä on siinä tyypissä, joka halaa puuta kännissä."
Toimittaja Jukka Kuikka totesi taannoin Martikaisen puhuvan suomea kadehdittavan hyvin. Kolme ensimmäistä ikävuottaan Jarkko on kuitenkin viettänyt 70-luvun DDR:ssä.
"Asuimme Greifswaldin ydinvoimalan naapurissa. Vanhempani huomasivat varsin nopeasti, että sikäläinen sosialismi oli aika vieraantunut tarkoituksestaan. Sen jälkeinen aika Suomessa oli raskasta: en osannut kieltä ja hiekkalaatikolla sain kuulla olevani natsi, koska tulin Saksasta. Vetäydyin omiin oloihin lukemaan ja piirtämään, kunnes kiinnostuin musiikista. Saksan kielen halusin unohtaa aktiivisesti. Kun koulussa palasin sen pariin, tajusin onnistuneeni paremmin kuin hyvin. Olen edelleen hyvin kehno saksassa."
YUP:n albumi Lauluja metsästä ilmestyy 2. huhtikuuta. Ensi syksynä julkaistaan yhtyeen kokoelmalevy sekä Antti Eerolan YUP-kirja.