Juttusarja Kierrätetty Helsinki käsittelee Helsingissä sijaitsevien vanhojen ja arvokkaiden kiinteistöjen tulevaisuutta, niiden nykyistä käyttöä sekä tiukkoja säännöksiä koskien vanhojen tilojen hyödyntämistä helsinkiläisten päättäjien, kulttuurivaikuttajien ja kaupunkiaktiivien näkökulmasta.
Juttusarjaan on haastateltu Helsingin Kulttuurijohtaja Stuba Nikulaa, Helsingin yliarkkitehti Henna Helanderia, Helsingin kaupunginhallituksen jäsentä Hannu Oskalaa, Helsinki Design Week -perustaja Kari Korkmania sekä tulevaisuustutkija Aleksi Neuvosta.
Helsingin kaupungin kulttuurijohtaja Stuba Nikula:
“Olemme hienon muutoksen äärellä, kun kaupunkilaiset ovat tajunneet omistavansa kaupunkinsa ja ymmärtäneet heillä olevan sanottavansa sen kehityssuuntaan. Kaupunki ja muut hallintoelimet ovat heränneet siihen, etteivät voi tehdä päätöksiä yksin, vaan mukaan on otettava ne ihmiset ja tahot, joita päätökset koskevat. Aiemmin pienempiä päättäviä elimiä olivat asukasyhdistykset. Nyt rinnalle on tullut media, yksittäiset asukkaat ja epäviralliset kahviringit, jotka on yhtä lailla osallistettava prosessiin tavoitteena parempi Helsinki ja riidattomammat päätökset. On myös muistettava, etteivät kaupungin muutos ja sen vaiheet ole itsestäänselvyyksiä kaikille. Virkakoneistonkin tulee argumentoida laajemmin ja perustella toimia ja tilanteita syvemmin, jotta kokonaisuus on kaikille osapuolille ymmärrettävä.
Monen tilan rakennus-, kunnostus- ja käyttöönottoprosessin esteenä ja ongelmana on kaupungin ja valtion suhde: vuokralaisen on huomattavasti helpompi vaikuttaa päätöksentekoon kaupunki- kuin valtiotasolla. Tästä hyvänä esimerkkinä on kaupungin omistama Suvilahti, jonka kehityssuunnan kaupunki päätti, ja näin muutostyö oikeasti alkoi. Valtiolla sen sijaan on tietyt tuottotavoitteet ja strategiset toimintatavat, ja iso kone jauhaa. Vähemmälle huomiolle jää tahtotila saada Helsingistä elävä, erilaisten vuokralaisten kokonaisuus. Vallilan Valtterin kirpputorin lopettamispäätös voi olla ensiaskel pidemmän kaaren ajattelussa, jossa kaikki muukin kulttuuritoiminta voidaan kitkeä asteittain alueelta pois. Ison asiakasvirran katkaisu ja alueen käytön johdonmukainen rajoittaminen tekevät alueen unohtamisesta helpompaa ja nopeampaa kiintymyssuhteen hälvetessä. On helpompaa vuokrata yhdellä sopimuksella koko kiinteistö kuin pyörittää suurta salkkua sopimuksia, minkä vuoksi valitettavan useat tilat seisovat tyhjillään. Mechelininkadun autokomppaniaan suunniteltiin taannoin taiteilijoiden studioita ja treenikämppiä väliaikaiseen käyttöön, mutta suunnitelmaa ei hyväksytty, koska pitkäaikaisen ratkaisun todettiin tehtävän pian. Todellisuudessa väliaikainen toiminta olisi saanut jatkua 15 vuotta.
Rakennusvalvontaviraston näkökulmasta tilalla on aina käyttötarkoitus. Tämä on yksi ikuisuuskysymyksistä ja toinen ongelma vanhojen tilojen käyttöönotossa, sillä rakennuksen käyttötarkoituksen muutos on todella raskas prosessi. Tarkoitus voi olla nimetty esimerkiksi varastoksi, sillä kaikki tilat eivät ole toimistoja tai ainakaan kokoontumistiloja. Jos väliaikainen toiminta kestää tilassa alle kaksi viikkoa, se lasketaan tapahtumaksi ja prosessi on kevyt. Ikuisuus alkaa kuitenkin 15. päivästä lähtien. Jotain voisi tapahtua esimerkiksi puolen vuoden ajan, mutta välimallin löytäminen on usein toivotonta. Päätösvastuussa ei ole mukana pelkästään rakennusvalvontavirasto vaan myös pelastuslaitos. Maagisia sanoja ovat ilmanvaihto, paloturvallisuus, esteettömyys ja suojelunäkökohdat. Näillä neljällä asialla voidaan kieltää mitä tahansa, missä tahansa. Keskustelu muutoksesta on vireillä, mutta asian ymmärtäminen on vielä kaukana siitä, että saadaan jotain aikaiseksi. Parempaan viralliseen tilanteeseen päätyminen vaatii paljon, mutta Helsingistä voidaan saada muutos liikkeelle.”
Juttusarjan tuottanut Studio Skaala on toiminut vuodesta 2000 lähtien VR:n konepajalla Helsingin Vallilassa. Uuden kaavan mukaan on vaarana, että pienet luovat toimijat joutuvat lähtemään suurten tieltä. Yhteistyössä suunnittelutoimisto Måndagin kanssa Skaala haluaa herättää keskustelua siitä, miten Helsingissä tiloja voitaisiin käyttää luovasti eri tahojen välillä ja miksi on tärkeää on pitää päätösprosessit avoimina.