Suomalainen ruokakulttuuri ottaa jälleen askeleita oikeaan suuntaan, kun Helsingissä vietetään Streat Helsinki Eats -katuruokajuhlaa lauantaina Torikortteleissa Senaatintorin tuntumassa. Tällä hetkellä ruoan ympärillä kuhisee Suomessa, mutta kuhina on keskittynyt toistaiseksi lähinnä yksittäisiin tapahtumiin. Niissä toki riittää varianssia Ravintolapäivän amatöörikokeista Streat Helsingin kautta Taste of Helsingin luksukseen.
Asian ydin on yksinkertainen: jos suomalaisen ruokakulttuurin tahtoo edistyvän, sille pitää luoda paremmat edellytykset. Konkreettinen esimerkki on ruokakojun perustamisen hankaluus. Tai jos sellaisen saa perustettua, saattaa törmätä kafkamaisiin lupakäytäntöihin, jotka ajavat ahtaalle esimerkki legendaarisia pullia valmistavan hiihtomajan tai klassisen tyylikkään kahvila-auton.
Kaikki kunnia Ravintolapäivälle, mutta nyt olisi aika lähteä eteenpäin. Tiukkaan meininkiin turhautumisesta kasvanut mahtava tapahtuma alkaa muuttumaan itsetarkoitukselliseksi rutiiniksi. Siitä on tullut karsina, johon turhautumisesta syntyvä kansalaistottelemattomuus kanavoituu. Mahtava tapahtuma, joka saattaa loppupeleissä jopa jarruttaa todellista muutosta.
Faktahan on se, ettei safkaluukun pitäminen ole huikeita tuotto-odotuksia antavaa megabisnestä eikä se välttämättä pärjää tuotantotehokkuudessa McDonald’sille. Työllistävä vaikutus on kuitenkin todellinen, samoin kuin pitkän linjan vaikutukset Suomen vetovoimaan maailmalla ja sitä kautta turismiin.
Maaliskuussa julkaistun Katukeittiö-kirjan kirjoittaja Jenni Häyrinen huomauttaa, että trendikkäässä katuruoassa on loppujen lopuksi kyse aivan samasta asiasta kuin suomalaisessa snägärikulttuurissa. Se ei todellakaan ole uusi juttu. Perinteisten grillien seuraksi ei kuitenkaan pitkään aikaan noussut uudempaa tarjontaa.
McDonald’s seisoo moottoritien risteyksessä. Seuraavasta liittymästä löytyvät toisiaan uhmakkaasti tuijottavat jättiläiset Prisma ja Citymarket. Tässä mielessä pienten ruokatoimijoiden edellytysten parantamisessa on kysymys myös siitä, millaisia kaupunkeja haluamme rakentaa ja millaisia palveluita haluamme niissä nauttia.
“Toivoisin, että olisi matalampi kynnys ravintolan perustamiseen. Oman food truckin pitäisi saada pistää pystyy helpommin”, Häyrinen sanoo.
Ruokakojujen työllistävä vaikutus todentuu suomalaisten snägärien rasvanhajussa. Lörtsyt, taksarit, porilaiset, atomit ja muut kummajaiset ovat liikkuneet tiuhaan tahtiin usein perheyrittäjien pyörittämissä kopperoissa. Jenni Häyrisen mummo pyöritti grilliä Lohjalla.
“Siksi snägäri on mulle rakas. Alun perin kirjan työnimi oli Snägäri. Puolitoista vuotta sitten pomppasin ylös keskellä yötä ja sain idean tehdä suomalaisesta snägäri-safkasta kirjan. Se hautautui kuitenkin pöytälaatikkoon”, Häyrinen kertoo.
Kaduilta kotiin
Kirjan nimeksi tuli lopulta Katukeittiö. Samoilla vesillä liikutaan, mutta Häyrinen halusi tuoda mukaan sellaista safkaa, mitä kodeissa syödään ja myös tehdään itse. Katukeittiöstä puhuminen sopi hienosti myös kustantajalle, joka varmasti tajusi aiheen markkina-arvon, sillä blogimaailmassa katuruoka on puhuttanut jo pitkään.
“Itse näin enemmän, että nyt on viimeiset hetket tehdä tuolla idealla kirjaa.”
Kirja tarjosi täydelliset puitteet Häyrisen herkulliselta kuulostavaan ruokafilosofiaan, antidiettaukseen.
“Me ollaan ennenkin tehty parempaa roskaruokaa kotona. Ei oikeasti ole edes olemassa roskaruokaa, sillä mitä tahansa ruokaa voi tehdä hyvistä raaka-aineista. Terveellisyys ei tarkoita vain ravintoaineita, vaan kokonaisvaltaista hyvinvointia ja sitä, että nautitaan ruokailusta ja seurasta. Se kantaa läpi koko elämän, eikä vain kieltämällä asioita tietyksi ajanjaksoksi”, Häyrinen selittää.
Katukeittiön safkat ovat klassikoita eri puolilta maailmaa. Löytyy nyhtökanaa, haukiburgeria, tacot ja fajitakset, hummukset ja gyrokset, dönerit ja hodarit sekä kotimaiset klassikot lihiksistä kanakoriin.
“Kaikki kirjan reseptit ovat sellaisia, että jokainen osaa ne tehdä. Yksinkertaisia reseptejä jollain jujulla. Halusin pitää sen niin, että se sopii oikeasti kotikeittiöön ja amatööreille ja raaka-aineita on suhteellisen hyvin saatavilla, ettei siellä ole mitään kimalaisen siitepölyä tai vastaavaa."
"Se rakentuu myös niin, että voit itse valita, kuinka alusta asti haluat tehdä asioita, esimerkiksi teetkö sinapin, ketsupin ja sämpylän hot dogiin itse vai ostatko vakuumipakatun sämpylän kaupasta.”
Kirjan reseptien jujuja ovat esimerkiksi pizzan versioiminen tuliseksi libanonilaiseksi lammaspizzaksi, kesäkurpitsaa käyttäväksi valkoiseksi, jugurttipohjaiseksi pizzaksi tai popcorn-pizzaksi. Kotimaiset raaka-aineet näkyvät muun muassa juuresten muodossa tai burgerin raaka-aineena käytetyssä hauessa.
Kirjan kanssa meinasi tulla kiire, sillä Häyrinen on viimeisillään raskaana. Hän ehtii vielä ennen laskettua aikaansa nauttimaan myös Streat Helsingin tarjonnasta. Lähes neljänkymmenen ruokakojun http://streathelsinki.com/eats/katukeittiot/ tarjonnasta häntä kiinnostaa eri toten tuntemattomammat nimet ja ulkomaiset vierailijat.
“Esimerkiksi Twisted Street Kitchen, joka ei ole ikinä ollut auki, kun olen kävellyt siitä ohi. Tunnetuimmissa paikoissa olen käynyt syömässä jo aiemmin.”
Streat Helsinki Eats -tapahtuma Torikortteleissa lauantaina 22. maaliskuuta 2014.
Jenni Häyrisen Katukeittiö-kirja myynnissä mm. AdLibris-verkkokaupassa ja kirjakaupoissa.