... Mä näen tyhjän taistelukentän, oon ihan yksin sodassa siellä ja vihaan tyyntä myrskyn edellä. Kun tapahtuu on helpompi hengittää. Mä näen tyhjän tasitelukentän, pahimman vastustajani tiedän, minusta itsestäni sen löydän. Ei, en pysty lopettamaan!! Mä huidon pimeän taa..
Tätä saat jos mä oon mitä haluut! Tätä saat jos mä oon mitä kaipaat! Tasamaa, se on kaukana tästä, löydy rauhaa ei mun elämästä. Sori mullon hankala luonne, sitä huitelen tänne ja tuonne..
--Tik Tak, SanKaritar--
Kuulen kuiskauxen, kun ohi kävelen. Ne osoittelee mua ja luulee etten mitn nää. Sä huolta pidit kai t sen kaikki kuulla sai, me erottiin ja enää leikitty ei ystävää. Sä jälkees tahdoit viestin jättää, ettei tehnyt kipeää se ainoo menettää...
Ja nyt kaikki tietää sen,että oon sun entinen, silti sisälläni vielä jtn palaa. Enää en oo ihminen, olen vain sun entinen, joka käytettyä rakkautta salaa...
Puheenaihe kaupungin on tää juttu varmaankin, mutta miksi vaan se toinenpuoli tästä kerrotaan?! On sama minne meen, sattuu sydämeen, kun kaikkialta kertomasi valheet kuulla saan. Sä jälkees tahdoit viestin jättää et sulla hyvin on, vaan mä oon onneton.. Mut mun silmiin ei kyyneleitä jää, mä aion nää esteet ylittää..
[Mikä ei tapa sattuu ihan vitusti!!!]
--Kipu on kivaa ja tuska on taivaallista--
...Tulit kotiin aina vähäsen myöhemmin ja sen saman näin silmissäsikin. Tiesin varautua pahimpaan. Ja sen aavistin kun vältellen soitit puhelun kovin kiireisen. Nyt lopun alkua vain ootetaan.
Mä tiesin, että loppuu kaikki aikanaan, mut etten voisi parantuu ja jäisin kaipaamaan..
Muuten menee paremmin jo kaikki tää, enää sattuu kun koetan hengittää. Mä tiesin et jäisin yksin. Jotenkin tää sujuu kun sua kuvittelen, enää koskee kun silmät aukaisen. Mä tiesin, sut menettäisin..
Ja mä toivoin oikein tosissaan et sä olisit sen tullut kertomaan, mut sä päätit lähtee aivan yllättäin. Enkä kaikkee voinut uskookaan, vaikka tiesin et sut kiinni saan. Sen kaiken vielä omin silmin näin..
Ja mä tiesin, että päättyy liian hyvä näin, mut että voisi kääntyy mun maailma väärinpäin..
Mut se koskee aina aamuisin ja tuntuu vielä pahemmin, kun uuden päivän joudun kohtaamaan. Mä tiesin, mutta sittenkin se sattuu vielä kipeemmin kun tiennyt en, et vieläkin mä jäisin kaipaamaan...
Vielä eilen ruusuntuoksuisen yön vietin kanssas lämpöisen, meille silkkimerenaallot lauloi hiljaa. Unta ja totta toisistaan en millään voinut erottaa. Sä kaadoit beibi mut kuin kypsää viljaa. Itseäni syyttää tästä saan, lumituiskuun yksin jäädä kulkemaan, kun en kysynyt raukkautesi hintaa.
Paleltaa ja jalkaa painaa, räntä jäiseen maahan hakkaa. Nauru sammuu kylmiin eteisiin. Neonvalot nimes kirjoittaa, seiniin kuvaas heijastaa. Liian kauan uskoin ihmeisiin.
Päivästä toiseen tyhjää seinää, päivästä toiseen pimeää. Päivästä toiseen mun sydämen peittää jää. Päivästä toiseen jään oven taa, päivästä toiseen mua paleltaa. Päivästä toiseen mun toiveet murskataan...
This Suxxx.. I Know..
