OLEN RUNOILEVA HAAVEILIJA,JOKA OSAA TARPEEN TULLEN PANNA MENEMÄÄN.
IHMINEN TARVITSEE TOISTA IHMISTÄ OLLAKSEEN IHMINEN.
Kuun valossa,kehon talossa.
Yksin mietin minne viekin,ajatusten tiekin,
Pois,kauas pois kuin vapaan linnun lentää sois.
Ajatus vieno ja hento kuin tähdenlento.
Tahtoisin olla vapaa lentämään sieluni sisimpään.
Ohi murheen ja surun täyttämän lohduttoman kurun.
Voi kun joku voisi minut pelastaa,nostaa syliin ja halata.
Kertoen sut autan lentämään onneen ja iloon.
Uuden aamun koittoon,heräisi lintukuoron soittoon.
Tahtoisin löytää elämän ,ihmisen ja rakkauden.
Ystävyys on kuin yksi sielu kahdessa ruumiissa.
