Ne harvat asiat joista olen oppinut pitämään itsessani ovat useimmiten toisten mielestä rumia. Olisi kaiketi turhaa toivoa, että se toimisi myös toisin päin.
En voi sanoa rakastavani elämää, mutta arvostan sen ironiaa. Kukaan, joka viljelee niinkin vaikuttavaa sarkasmia, ei voi olla läpeensä paha.
Oletusarvoisesti vietän aikani töissä, koirain kera ulkona, nukkumassa jonkun nurkissa tai tilaisuuden tullessa rilluttelemassa tasokkaassa tanssimestassa tahi keikkaa katsellessa. Ajoittain riehun myös kameran kanssa. Autossa, kotona ja nukkumaanmentäessä useimmiten liian kovaa pään sisällä soi musiikki:
mm.
on the virg
meshuggah
hurt
alter bridge
staind
soilwork
kiuas
stone temple pilots
portishead
justin timberlake
spock's beard
pain of salvation
alice in chains
pearl jam
tori amos
mnemic
strapping young lad
rob zombie
a perfect circle
suburban tribe
down
pantera
tenacious d
tool
raunchy
scarve
stonegard
kyyria
the devin townsend band
soil
opeth
stam1na
riverside
peeping tom
black eyed peas
fergie
the dave matthews band
disturbed
mad season
massive attack
nine inch nails
beyonce
norah jones
faith no more
depeche mode
led zeppelin
freak kitchen
omnium gatherum
pink floyd
porcupine tree
amoral
the haunted
mastodon
animal alpha
týr
