No mitäs tähän runoilisi..
Elämä on koetellut ja muokannut minusta sellaisen kun olen. Metalli lähellä sydäntä ja elämän rentous tärkeää. Jokaisesta hetkestä pitää nauttia ja jokaiselle suoda se valta millä he itse päättävät omista asioistaan.
Monesti sitä miettii kun kulkee yksin kadulla ja katselee rakastuneita pareja että miksi minä en kävele samanlailla jonkun kanssa niin kuin ennen. Sielun kumppaneita ei ole paljon tässä maailmassa ja yhden olen kohdannut. Haluaisin kohdata lisää heitä mutta en odota vain häntä. "Jos käyttää elämänsä odottaen naista oikeaa, hän sitä odottaa ainiaan."
Musiikki on perkeluleen tärkeää ja yleisesti metalli on sitä oikeaa. Välillä blues on parasta mitä ihminen voi kuunnella kun hän menee nukkumaan mutta joskus toisen sydämme ääni on kauneinta mitä voi kuulla.
Ihastus on kemiallinen reaktio
Rakkaus taas tunteiden erektio
- Malmin oma hetero Taberman -
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
On siinä raamatussa jotain fiksuakin sanottu....
