Sä voit tulla ja sanoa
että
rakastat,
sä voit tulla ja sanoa
että
välität,
sä voit tulla ja sanoa
että
vihaat,
sä voit tulla ja sanoa
että
on ikävä,
sä voit tulla ja sanoa
että
kaipaat!!
Mutta sä et voi tulla ja
lähteä sanomatta
sanaakaan!!
Sä et voi antaa mun jäädä
kylmään pakkaseen itkemään
ja odottamaan että palaat,
sä et voi antaa mulle
lupauksia mitä et osaa
pitää,
sä et voi antaa mulle
rakkautta ilman että mä en
rakastaisi!!
Mä rakastan,
välitän,
huolehdin,
hellin,
vihaan,
uskon
ja luotan..
Mutta mä en rakasta ilman
rakkautta,
en ilman toisen tunteita.
Se on yhtä tyhjää kuin
nuolla jääpuikkoa kesä
helteellä ja antaa sen
sulaa ja valua käsiin.
Sen en anna valua käsistä
niinkuin pehmeän hiekan
rannalla..
Siksi tahdon oppia
tuntemaan ja rakastamaan
sua juuri sua kun tiedän
että sä rakastat takaisin,
nyt ja niin pitkään kun
jaksamme!!
Semmoinen stoori...ja ihan itse runoiltu..joskus vuonna nakki ja kirves..
*He eivät leikkineet*
*Täällä eletään vaan kerran*
*Kerran sitä ihminen elää saa,joten mitä sä jarrutat??*
