Neidon laulu
On aamu. Mutta en kuitenkaan
ihan valveille asti herää.
Jokin minussa jää yhä uinumaan.
Jokin minussa voimia kerää
sitä aamua varten, kerrassaan
joka silmäni valveille avaa.
Oi varmuus, mitenkä kaipaankaan
sinun kättäsi luotettavaa.
On ilta. Mutta ei kuitenkaan
minun sieluni uuvu yöhön.
Jokin minussa jää yhä valvomaan,
kuin kiintyen uuteen työhön,
kuin valkoista vaippaa valmistaen,
jonka silloin ylleni puen,
kun unohdan parvet tuhansien
vain yhdelle antautuen.
Eila Kivikkaho
