Ajan pakinaa....
En olisi ikinä uskonut, mutta olen kateellinen Ruotsalaisille.
Ennen kuin kivitys ja teilaus alkaa, huomaa että tämä on ohimenevää.
Kaikki alkoi siitä kun radiossa soi kappale Muuttohaukka (Falco peregrinus),
esittäjänä Riki Sorsa. Alkuperäinen ruotsalainen versio on muistaakseni Aftonfalk (Falco vespertinus),suomeksi Punajalkahaukka.
Tässä on toisaalta mennyt lauluntekijöillä ja kääntäjillä puurot ja vellit sekaisin.
Näet Muuttohaukka ääntelee kra-kra-kra.
Punajalkahaukka taas kev-kev-kev.
Ampuhaukka, Stenfalk (Falco columbarius)taasen
on ainoa joka sanoo, kuten laulussa sanotaan ki-ki-ki-kii.
Vaikka kotimaisessa versiossa on selkeästi kansallisromanttisia saundeja, kuten Piirpaukkeen Kiutaköngäs kitarasaundi, väitän seuraavaa:
Suomalainen säveltäjä ei kykenisi tekemään vastaavan tasoista sävellystä.
Kukaan ei voi kuitenkaan väittää etteikö meillä olisi loistavia musiikin tekijöitä, mutta meillä on jonkin tasoinen vamma taiteellisessa luovassa
ajattelussa, esittäjät ovat kansainvälistä tasoa, mutta tekijät eivät.
Miksi Ruotsalainen taiteilija on työssään avarampi?
Onko syynä pidemmältä ajalta olevat kansainväliset yhteydet,vai kenties parempi kansallinen itsetunto? Kehtaako ruotsalainen herkemmin nauraa niin että hampaat näkyy? Uskaltaako saman maan taiteilija rönsyillä enemmän?
Glenn Gould soitti Bachin Partitan nro.6 erittäin hyvin ja edesmenneen pianistin sormityöskentelyä oli ilo seurata, voidaankin kysyä,
kuinka ihminen voi ylipäätään saada sormensa toimimaan sellaisella taidolla?
Kaveri vetää puolentunnin setin ulkoa ja ilman nuotteja. Se ei ehkä monesta tunnu ihmeelliseltä suoritukselta, mutta biisi on varsin monimutkainen. Sama kaveri osasi varmaan kymmeniä muitakin klassisen musiikin teoksia ulkoa.
Lisäksi hän varmaan muisti missä asuu, joitain puhelinnumeroita ja miltä hänen äitinsä näyttää. Ihmisen muisti on varsin ihmeellinen!
Silti joku muu elossa oleva huippupianisi miettii parhaillaan missä hänen autonsa avaimet on.
Kun kuuntelin kappaletta, etenkin sen pikkutarkkaa sävellystä voi tehdä seuraavan päätelmän: J S Bachilla oli liikaa vapaaaikaa!
Tänä päivänä kenelläkään ei ole aikaa tehdä pikkupiiperrystä.
Kappaleet ovat alle 4min pitkiä, ja koska kaikilla on nykyään kiire, ei minnekään, ei voida ajatellakaan yli 5min sävellyksiä.
Nykyihmisten elämänmeno on niin hektistä, että musiikki on voitava jaksottaa pieniksi pätkiksi. Voimme vain todeta että tämäkin ilmiö alkoi kun
televisio yleistyi.
Kuten totesimme, ihmisillä oli ennen enemmän vapaaaikaa.
Turha luulla että Bach, Motzart, Vivaldi tai Brahms olisi säveltänyt sellaisia teoksia jos sävellystyö olisi keskeytynyt klo 17.00 Emmerdaleen ja
19.30 Salkkareihin. Ei! Tähän vaadittiin pitkiä iltoja ilman häiriöitä, tai kadonneita auton avaimia. Eli autonistuimilla on myös osansa historiassa.
Olisi varsin mielenkiintoista tietää onko joku vuonna 2538 ihmettelemässä, kuinka pitkä ja taidokas Hanna Ekolan Villihevosia kappale on ja kuinka mokomalla "rivi-ihmisellä" on moinen ääni?
Koska olen samaa mieltä Pauli Virran kanssa siitä että musiikki on kriisissä, kysynkin onko meillä laatu korvattu määrällä.
Onhan esitetty että liian moni pääsee studioon liian helposti ja ääni syntyy lähinnä miksaamalla. Jos haluamme tutkia asiaa lähemmin, niin vilkaiskaamme miten suomenruotsalaiset pärjäävät alalla, hehän ovat iloisempia ja keskimäärin
tyytyväisempiä ihmisiä.
Suomenruotsalaiset eivät laulaneet koulussa "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie", joka on varsin masentava biisi, vaan "Mors lilla Olle i skogen
gick". Sama aihe mutta ihan eri hengessä.
Suomenruotsalaiset eivät kuitenkaan ole tässä asiassa sen etevämpiä kuin enemmistö.
Pistää miettimään, onko meillä oltu liian kauan/paljon Ruotsin ja Venäjän litistyksessä, aina oltu niin sanotusti "täällä pohjantähden alla".
Onko leipä aina ollut meillä länsinaapuria tiukemmassa ja verottaja sitten
vienyt loput?
Vaan kuinkas sitten arkkitehtuurin puolella? Alvar Aalto ei omistanut käyräviivainta,espanjalaisella Antoni Gaudiilla niitä tosin taisi olla useita,
tai sitten hän piirsi epätasaisella alustalla.
Muutenkin tuntuu että etelässä uskalletaan tehdä reilusti kauniita muotoja.
Meillä muodot peilaavat jotain jo olemassa olevaa.
On haettu inspistä luonnosta. Taiteilija haluaa katsojan löytävän esineestän jonkun tutun luonnossa olevan piirteen, ikään kuin ei uskallettaisi tehdä
jotain itsessään kaunista ja aliarviodaan katsojan mielikuvitusta. Ei luoteta siihen että, katsoja löytää kohteen ilman että esine muistuttaa
jotain tuttua. Meillä ajatellaan liian pragmaattisesti. Kun suunnitellaan talo, se tehdään suorista elementeistä. Ainoana poikkeuksena
saattaa olla mielenkiintoisen näköinen katto, joka tietenkin vuotaa.
Antoni Gaudi suunnitteli Barcelonaan kirkon, Sagrada Familian. Sitä on rakennettu jo 102 vuotta! Niin sitä pitää! .. Meillä ei normaalin talon pystytys kestä kolmea kuukautta pidempään. Ei edes, vaikka urakoitsija menee kesken urakan konkurssiin ja jatkaa pystytystä uudella nimellä. Joo joo, tiedetään tiedetään....
Alvar Aallolla oli kuin olikin hetken aikaa käytettävissään myös käyräviivain suunnittellessaan Aalto-maljakon. Tämän jälkeen hän vei viivaimen todenäköisesti kaniin ja saamillaan rahoilla
hän osti kaksi kulma viivainta, molemmissa 90 asteen kulmat joilla hän piirsi Finlandia Talon. Matkalla Wulffille hän kuitenkin tapasi italialaisen
marmoriikauppiaan, varsin tunnetuin seurauksin....
